18.4.2016 Castelo Branco

Ota vuoteesi ja käy, siinäpä hyvä ohje telttailijalle yön jälkeen. Yö vuorilla oli viileänkostea, mutta ei kuitenkaan kylmä. Telttakankaiden välissä oli kuitenkin kosteutta. Yöt teltassa eivät käy oikein levosta, uni keskeytyy kun pitää kääntää kylkeä ohuen telttapatjan puuduttaessa paikkoja. Kuusi vuotta uskollisesti palvelleeseen Thermarestiin on tullut reikä, jouduin elvyttämään eli puhaltamaan sitä keskellä yötä.

Keitin puurot ja teet, suunnittelin lähtöä maantielle mutta homma jäi vaiheisiin. Pienet vastoinkäymiset ovat reissun suola, nyt sain taas ripauksen. Pyörästä oli rengas tyhjä, takaa vaihteeksi. Mitään pistojälkeä en taaskaan löytänyt, vaihdoin uuden sisärenkaan.

Pääsin viimein matkaan, tuulimyllyjä näkyi molemmin puolin tietä, vastatuulikin kiusasi. Eihän niitä myllyjä tunnetusti tyyniin paikkoihin pystytetä.

Päivän tavoitteena oli päästä Castelo Brancoon, joka on ensimmäinen isompi paikka sen jälkeen kun Coimbra jäi taakse. Oli hyvä että minulla oli teltta, muuten viime yö olisi mennyt taivasalla, kaupallista majoitusta ei ollut lähimaillakaan.

Tien varressa näkyi paljon hakkuuaukeita ja eri ikäistä metsää, vuorten yläosissa kasvatetaan mäntyä, alempana eucalyptystä. Portugalissa harjoitetaan näemmä samantapaista metsätaloutta kuin suomessa, pohjoismainen tavaralajimenetelmä on käytössä täälläkin.

Kiipeämistä päivälle kertyi noin 900 metriä mutta päivä oli vastatuulen vuoksi raskas, muutaman kerran tuli mieleen että mitä sinä Ari täällä teet, eikö olisi mukavampi olla kotona, selata tablettia ja katsella kakkoselta iltapäivän vanha kotimainen elokuva..Onneksi tuollaiset ajatukset menevät yhtä nopeasti pois kuin tulevatkin:)

Nesteytys on asia, josta tällaisilla reissuilla täytyy pitää huolta. Koko kansan presidentti, UKK antoi joskus neuvon, jota ainakin ikääntyvien miesten kannattaa noudattaa, k..e aina kun voit. Reissun kolmena ensimmäisenä päivänä en pystynyt noudattamaan Urkin neuvoa, kun ei tullut mitään. Kaikki tuli nahkasta hikenä läpi. Pidän kovasti kaikenlaisista kalasäilykkeistä, ihmettelin toisena päivänä kun suuresti pitämäni makrillisäilykkeet lähinnä etoivat. Jälkeenpäin tajusin että vika ei ollut makrilleissa, vaan nesteytyksessä eikä auringospistoskaan ollut kaukana.

Illaksi pääsin Castelo Bracoon hotelliin, alkoi kova pyykkääminen, akkujen lataus ja teltan kuivaus hotellihuoneessa.

Päivän kilometrit 92.