70-luvulla Lampaansyöjät-elokuvassa sanottiin että minkä kesä kastelee, sen Dry-vodka kuivaa. Koska kyseistä vodkaa ei ole täällä saatavana, jouduin odottelemaan puoleenpäivään ennen kuin sade hieman hellitti. Heti kylästä lähdettyä otettiin taas turhat luulot pois. Edessä oli kovia mäkiä, niin kovia että Suomen maanteiden korkein kohta Muotkatakka 544 m asl on pelkkä lampaantissi.
Rohlofin pienin vaihde tulee tällä reissulla tarkoin sisäänajetuksi.
Tien varressa näkyi kaikenlaista, mielenkiintoisia olivat pellolla laiduntavat mustajalkasiat, espanjalaisten Pata Negra. Eläimet olivat uteliaita ja tulivat haistelemaan El hombre del norten kättä.
Pikkuhiljaa raja läheni ja siirryin Portugaliin. Selvimmin sen huomasi autoista, tienpäällä oli samanlaista kalustoa kuin koilliskairassa, Sallassa ja Savukoskella, 80-luvun japseja joita ei ollut Espanjassa lainkaan.
Päivällä satoi ja tuuli kovasti vastaan länsiluoteesta, päädyin kunnalliselle leirintäalueelle Serpa-nimiseen kaupunkiin. Yritin kaupalliseen majoitukseen johonkin Do Lobo-nimiseen hotelliin, mutta paikka oli kuulemma täynnä, vaikka pihalla oli vain yksi auto. Ilmeisesti ei raha kelvannut heille. Saattoi olla muuten minulle ensimmäinen ja ehkä viimeinen leirintäalueyöpyminen. Oli todella vastenmielistä laittaa telttaa pystyyn kivikovalle hiekkakentälle kun vähintään kymmenen uteliasta silmäparia seurasi tapahtumaa asuntoautoista ja -vaunuista. Alue on miehitetty hollantilaisilla, jotka tulevat talveksi etelän lämpöön. Lähtevät näihin aikoihin ja palaavat loka-marraskuussa.
Leirintäaluepaikan hinta oli 6,77 euroa sisältäen sähkön 2,5 euroa. Palveluista mainittakoon vesi, suihku, wc, wifi, paikka teltan pystyttämiseen on ankea kuten kuvasta näkyy.
Päivän kilometrit 91
Rohlofin pienin vaihde tulee tällä reissulla tarkoin sisäänajetuksi.
Tien varressa näkyi kaikenlaista, mielenkiintoisia olivat pellolla laiduntavat mustajalkasiat, espanjalaisten Pata Negra. Eläimet olivat uteliaita ja tulivat haistelemaan El hombre del norten kättä.
Pikkuhiljaa raja läheni ja siirryin Portugaliin. Selvimmin sen huomasi autoista, tienpäällä oli samanlaista kalustoa kuin koilliskairassa, Sallassa ja Savukoskella, 80-luvun japseja joita ei ollut Espanjassa lainkaan.
Päivällä satoi ja tuuli kovasti vastaan länsiluoteesta, päädyin kunnalliselle leirintäalueelle Serpa-nimiseen kaupunkiin. Yritin kaupalliseen majoitukseen johonkin Do Lobo-nimiseen hotelliin, mutta paikka oli kuulemma täynnä, vaikka pihalla oli vain yksi auto. Ilmeisesti ei raha kelvannut heille. Saattoi olla muuten minulle ensimmäinen ja ehkä viimeinen leirintäalueyöpyminen. Oli todella vastenmielistä laittaa telttaa pystyyn kivikovalle hiekkakentälle kun vähintään kymmenen uteliasta silmäparia seurasi tapahtumaa asuntoautoista ja -vaunuista. Alue on miehitetty hollantilaisilla, jotka tulevat talveksi etelän lämpöön. Lähtevät näihin aikoihin ja palaavat loka-marraskuussa.
Leirintäaluepaikan hinta oli 6,77 euroa sisältäen sähkön 2,5 euroa. Palveluista mainittakoon vesi, suihku, wc, wifi, paikka teltan pystyttämiseen on ankea kuten kuvasta näkyy.
Päivän kilometrit 91
Eilen oli kevään ensinmäinen salamasota. Toivotaan , että sää paranee, vaikka Portugalin pohjoisosassa on ukkosta.
VastaaPoistaOlin kerran myös kuulevani jyrähdyksen iltapäivällä. Sadetta tuli pyytämättäkin:)
VastaaPoistaToivottavasti sull on hieno reissu taas!
VastaaPoistaKyllä reissu on hieno, niin kauan täytyy mennä kun pystyy. Matkustaminen on etuoikeus:)
VastaaPoista