keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

30.3.2011 Unna-Herford







Yön aikana pyykit olivat ehtineet kuivua hyvin, samoin makuupussi ja teltta. Pyykit oli kuivumassa huoneen pattereilla ja teltta sekä makuupussi lattialla. Huone oli kuin tsunamin jäljiltä. Saksassa on paljon "Zimmer frei" tyyppisiä majapaikkoja, joissa joku vuokraa kotoaan huoneita matkustavaisille. Olen ymmärtänyt, että nämä vuokraajat ovat toisinaan uteliaita ja tulevat jollain tekosyyllä katsomaan, miten siellä huoneessa asutaan. Tämän vuoksi pidän enemmän hotelleista, yön yli asuminen on puhdas liiketoimi, eikä kyseessä ole kenenkään koti. Aamupala oli hyvä ja suuntasin kohti koillista. Välille sattui pieniä maaseututaajamia ja isompia, rumia teollisuuskaupunkeja. Alue tuntuu olevan melko tiheään asuttua, teollisuuslaitosten nimissä vilahtelee jotain tuttua, Thyssen Group ym. Elintaso vaikuttaa hyvältä, kaupoissa hinnat ovat halpoja, autot ei paljoa maksa ym. Omakotitalot ovat kooltaan noin 1.5-2 kertaa suomalaisten talojen kokoisia. Hyvinhoidetut pihat ovat tosin pieniä, eli lebensraumia on vähän. Pihalla komeilee tavallisesti kaksi uudehkoa saksalaisvalmisteista autoa. Kai tämä olisi monen suomalaisen paratiisi, puolen litran tölkki 5.4% olutta 19 eurocenttiä, pullo chileläistä punaviiniä alle 2 euroa, kotimaiset (saksalaiset) vieläkin halvempia. Korkea elintaso tuo mukanaan myös outoja ilmiöitä, kuinkahan toimiva liikeidea olisi perustaa vaikkapa Parkanoon koirien kauneussalonki;)
Polkupyöräilyn suhteen Saksa on erikoinen maa. Toisaalta pyöräilykulttuuri on korkealla, toisaalta pyöräily on tehty hankalaksi. Autoilijat ovat kovia kuittailemaan, jos ei käytä pyöräteitä, parhaat jopa huutelevat avoimesta sivuikkunasta. Tänään löysin tien, joka veti hyvin ja vei oikeaan suuntaan, tie no: 61, ainoastaan pari kertaa jouduin poistumaan siltä kun pyöräily kävi kielletyksi. Kuntoilijoita näkee paljon keveine maantiepyörineen, pari herrasmiestä on kysynyt reittiäni. Vastaus Barcelona-Rostock on herättänyt kunnioitusta. Pitkänmatkanpyöräilijöitä en ole nähnyt. Muutama suomalainen auto; kaksi asuntoautoa ja yksi henkilöauto on näkynyt. Huusin liikennevaloissa henkilöauton kuljettajalle, että suomalaisiakin näkee. Vastaukseksi heilutettiin kovasti kättä. Illaksi saavuin 60000 asukkaan kaupunkiin nimeltään Herford ja majoituin Munchener Hof-nimiseen hotelliin. Huomenna jatkan kohti koillista Hannoverin länsipuolelta pikkuhiljaa kohti Hampuria, joka on tarkoitus ohittaa itäpuolelta. Päivän kilometrit 124

tiistai 29. maaliskuuta 2011

29.3.2011 Much-Unna







Kylmiä tuntuvat olevan yöt Saksassa, taas oli ollut pakkasella. Untuvapussissa kylmyydestä ei onneksi tiedä mitään. Pari yötä teltassa saa ajatukset harhailemaan seuraavaksi yöksi hotelliin. Pesua kaipaa kroppa ja vaatteet, latausta puhelin tietokone, vara-akku, kamera jne. Lähdin taas kiipeämään pitkin rinteitä pohjoisen suuntaan. Aamupäivästä meno tuntui poikkeuksellisen tahmealta ja tarkistin huoltoasemalla rengaspaineet, takana vain 1.2 baria, kun maksimi saa olla 5 baria. Meno helpottui huomattavasti.Puoliltapäivin poikkesin pyöräliikkeessä ostamassa uudet jarrupalat, näyttää, että takana palat on pian "kaput". Iltapäivällä olin Dortmundin liepeilllä, alueellahan on paljon raskasta teollisuutta. Saipa napattua kuvan paikallisesta valtavirrasta, Ruhr-joesta, jota tietoa meille 70-luvun nuorille taottiin päihin peruskoulun yläasteella. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Oli sykädyttävää nähdä tuokin joki Moselin, Reinin, Rhonen, ja aikoinaan nähtyjen Tonavan, Lenan, Obin, Ussurin Volgan, Jenisein, Thamesin ja muiden lisäksi. Vaikuttaa, että vuoristot loppuvat ainakin toistaiseksi ja maasto muuttuu tasaisemmaksi. Samoin tiestö näyttää karttojen perusteella harvemmalta, mikä helpottaa ajamista. Helpointa on, jos moottoritien rinnalla kulkee pari eritasoista, hitaammille ajoneuvoille tarkoitettua väylää, näin oli Ranskassa ja siellä oli helppo ajaa. Illalla varjojen jo pidentyessä saavuin Unna-nimiseen kaupunkiin Dortmundin itäpuolella. Otin huoneen hotellista nimeltään Kraka, että pääsen pesulle, pyykille ja päivittämään tätä blogia, päivän kilometrit 113.

28.3.2001 Nurnburgring- Much




Yö oli ollut kylmä, huomasin sen telttaa purkaessani. Ulkokankaan sisäpinnalle oli tullut jäätä ja pyörän penkki oli jäässä. Ajokeli oli aamusta kylmä ja poikkesin lähimmälle huoltoasemalle aamusumpille, lisukkeeksi tuli berliner eli berliininmunkki. Päivän aikana kävi selväksi, että Saksa tai ainakin sen eteläosa ei ole mitään helppoa ja nopeaa ajettavaa. Jos harhautuu väärille teille, jotka laskevat laaksoon ja sieltä taas ylös, matkanteko hidastuu merkittävästi. Minulle kävi näin pari kertaa päivän aikana, kampesin polkimilla itsestäni mehut ulos. Totesin, että mitä hitaampi kulkuneuvo, sitä paremmat kartat vaaditaan. Löysin eräältä Esso-asemalta koko Saksan kartaston 1:200000 mittakaavassa, kymmenen lehteä 15 euroa. Se oli hyvä ostos, tässä tapauksessa eurot säästävät hikeä. Päätin ohittaa suuret kaupungit kuten Kölnin, Bonnin ja Dortmundin itäpuolelta kiertämällä. Saksassa on paljon teitä ja etenkin moottoriteitä. Törmäsin useita kertoja tilanteisiin, että pienemmän luokan tie muuttui yhtäkkiä kielletyksi polkupyörille ja jalankulkijoille. Jossain vaiheessa tuntui, ettei matka etene lainkaan ja Kölnin ohi ei pääse sitten millään. Pitämällä ajosuunta mahdollisimman paljon pohjoiseen ja koilliseen se itämeren ranta vielä aikanaaan siintää. Iltapäivällä pääsin laivaristeilylle kun ylitin Reinin Sinzin ja Linzin kohdalta, kyyti maksoi 1.2o euroa. Illaksi päädyin Much-nimisen kylän liepeille, kyselin paria hotellia. Toisessa olisi pitänyt olla ennakkovaraus, toisessa hinta oli 69€. Telttavaihtoehto voitti edullisemman hinnan ja paremman ilmastoinnin vuoksi. Päivän kilometrit 115

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

27.3.2011 Trier- Nurnburgring






27.3.2011 sunnuntai
Hotellin aamupala oli saksalaisen runsas ja se tarjoiltiin vasta klo 8:00 jälkeen. Syötyäni lähdin taipaleelle ja löysin pian huoltoaseman josta ostin Shellin koko Saksan käsittävän kartan. Trierin ulkopuolella tie kääntyi vuorille ja noin 3km pitkässä ja pahimmillaan 10% nousussa minusta otettiin juuri juodut kahvit ja appelsiinimehut nahkasta läpi hikenä. Tarkoitukseni oli ehtiä mahdollisimman lähellle Kölniä päivän aikana, moottoritietä pitkin navigaattori näytti noin 140 km, mutta päivän mittaan ilmeni, että pikkuteitä pitkin matka on noin 190 km. Ajelin tietä no 257 joka menee mm. Nurnburgringin kylän läpi. Olin tienlaidassa levähdyspaikalla juomassa viimeisiä kulauksia keittämääni pikakahvia, kun kuului jarrujen ulvontaa ja valtava rysäys. Nousin jaloilleni ja näin tapahtuneen onnettomuuden noin 100 metrin päässä romujen vielä rullatessa tienlaitaan. Muutaman vuoden ikäinen Toyota Corolla Verso oli otatellut 90-luvun VW Polon kanssa keulan kulmat vastakkain. Toyotan väki tuli vahingoittumattomina ulos autosta ja kuljettaja kävi katsomassa vastapuolta. Hän alkoi huutaa polizea ja ambulancea. Paikalle alkoi tulla muutakin väkeä, mutta kukaan ei yrittänyt volkkarin kuskia ulos tai antaa muutakaan apua. On ihme jos siellä ohjaaja säilyi hengissä. Lähdin jatkamaan matkaa ja tapaus muistutti ikävällä tavallla liikenteen vaaroista. Ohittaessani Nurnburgringin kylän, tiellä tuli vastaan rata-autoja. Alittaessani moottoritien rampiksi luulemaani väylää, yläpuolelta kuului jotain muuta, kuin perheautojen surinaa. Väylä oli kuuluisa Nurnburgring, jota kävin kuvaamassa verkkoaidan raosta. Paikalla oli lisäkseni tyypillisiä moottoriurheilun ystäviä eli parikympppisiä nuorukaisia. Lähimmässä taajamassa rata oli aikaansaanut melkoiset markkinat autovaraosille, renkaille ja jopa jarruosia ilmoitettiin eräässä liikkeessä myytävän 24h vuorokaudessa. Otin illaksi luomumajoituksen vuorilta, noin 200m maantiestä metsäautotien pohjalta, johon laitoin teltan pystyyn. Päivän kilometrit 118.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

26.3.2011 Metz-Trier







Lahto hotellista klo 7:30 ja tarkoituksena ylittää raja. Hotellin väki oli todella ystävällistä, kysessä vaikutti olevan perheyritys jossa kaikki ovat mukana. Toivottelin hyvää onnea bisneksissä ja sain vielä läksiäisiksi litran pullon kivennäisvettä, sitä aina tarvitaankin. Ranskan äärimmäinen kolkka ennen Luxemburgia oli yksitoikkoista ajettavaa. Rajaseudulla oli myös raskasta teollisuutta ja rumia tehdaslaitoksia. Hain marketista 20 suojakertoimen aurinkorasvaa koska nenässä ja korvalehdissä on pientä autingonpolttaman merkkiä. Jossain vaiheessa poikkesin voileipäbaarissa, jossa alan mies taikoi minulle valtavan täytetyn patongin, lisukkeena oli ranskanperunoita ja jauhelihapihvi ym ym. Loppupäivänä ei ollut erityisemmin nälkä, vaikka Garminin kalorimittaus näytti päivässä kulutetun yli 3000kcal. Polvikivut ovat hävinneet ja muutenkin fysiikka tuntuu paranevan päivä päivältä ajamisen muuttuessa jollain tavalla helpommaksi. Poikkesin Luxemburgin puolella Schengen-nimisessa paikassa, joka sijaitsee kolmen valtion kulmassa. Varsinaiseen Luxemburg-cityyn en halunnut mennä, koska se näyttää kartalla ja ilmakuvissa sumpulta, josta on vaikeaa löytää polkupyöräilykelpoista tietä ulos. Pyoratie kulki Mosel-joen rantaa ja pyöräilijoita oli paljon liikkeella. Tämä jokivarren pyöräilyreitti on muistaakseni yksi euroopan tunnetuimpia. Reitin varrella on tarjolla pyöräilijöille suunnattuja ravitsemus- ja majoituspalveluja. Illaksi tulin Trierin kaupunkiin ja majoituin vaihteeksi kunnon hotelliin nimeltään Estricher Hof. Trieristä jatkan huomenna Kolnin suuntaan. Jostain täytyy hankkia Saksan kartta, että reittiä voi suunnitella tarkemmin. Päivan kilometrit 131

perjantai 25. maaliskuuta 2011

24-25.3.2011 Dijon-Metz










24.3.2011 torstai
Päivä lähti käyntiin hotellin kevyellä aamupalalla. Pyörä oli säilynyt ulkona, vaikka muuta pelkäsinkin. Nappasin vielä kuvan ja suuntasin Dijonin keskustaan. Jossain vaiheessa tasapainoillessani jalkakäytävien reunakiveyksillä menetin tasapainoni enkä saanut oikeaa jalkaa ajoissa irti lukkopolkimelta. Kaaduin kyljelleni katuun. Oikeaan polveen tuli muutama verinaarmu henkisten kolhujen lisäksi. Pysähdyin muutaman sadan metrin päähän ja kaivoin sivulaukusta erilaisiin käyttötarkoituksiin soveliasta Reunioinin saarella valmistettua Liberte-rommia. Sisäisesti käytettynä päihdyttävän vaikutuksensa lisäksi aine tuntui soveltuvan myös ulkoiseen käyttöön eli haavojen desifiointiin. Päivä oli lämmin ja lähes tyyni. Taisipa jossain vaiheessa tuntua pientä myötätuulenvirettäkin. Dijonin jälkeen maisemat muuttuivat kumpuileviksi pelloiksi, joilla kasvatettiin rehua karjalle sekä sokerijuurikasta. Maisema muistutti suuresti teletappimaaata. Lämmin tuuleton sää yhdistettynä kumpuilevaan maastoon sai aikaan hikoilua ja otin pitkähihaisen ajotakin pois. Ajo tuntui paljon miellyttävämmältä. Ostin lähes heti Ranskaan tultuani magnesiumtabletteja lihaskramppien ehkäisemiseksi. Pyysin magnesiumsitraattia, koska siinä magnesiumin pitäisi olla hyvin imeytyvässä muodossa, mutta sitä ei ollut. Ostin ainoata saatavilla olevaa magnesiumia sisältävää tuotetta nimeltään Mag2. Huomasin myöhemmin, että pillerit oli tarkoitettu närästykseen. Liekö plasebovaikutusta vai mitä, mutta ei ole ollut lihaskramppeja, tosin ei ole närästänytkään tabuja syötyäni. Mainio tuote happovaivoista kärsivälle ja paljon hikoilevalle henkilölle:)
Päätin päivän mittaan, että tänä iltana telttaillaan. Päädyin illaksi korkealle harjulle lehmihaan lähelle. Limousine-lihakarja käyskentelee noin 50 metrin päässä tätä kirjoittaessani. Matkaa Nancyyn noin 98 km, päivän kilometrit 116.

25.3.2011 perjantai

Yö oli tuuleton ja lämmin. Teltasta oli miellyttävä herätä lintujen liverrykseen. Aamupuuron ja pikakahvin voimistamana lähdin polkemaan kohti Langresia ja Nancyä. Keli oli mitä mainioin. Tie kulki läpi pienten kylien. Palvelutaso on täällä koillis-ranskassa huomattavasti heikompi kuin etelässsä. Talot ovat jotenkin huonokuntoisempia, kauppoja on vähän. Vaikuttaisi, että elintaso on heikompi kuin aiemmin kulkemillani seuduilla. Viinitarhojen tilalle on tullut nurmiviljely ja lehmänlannan haju. On toki ymmärrettävääkin, ettei mikään maa ole läpikotaisin samanlainen taloudeltaan tai elintasoltaan. Kyllä Suomessakin ulkomaalainen turisti huomaa jonkin eron, ollaanko Länsi-Uudellamaalla ja Lounais-Suomessa vai Kiuruvedellä tai Posiolla,

Otan mielelläni valokuvia palvelutilanteista, vaikka jotkut asiakaspalvelijat eivät siitä pidäkään. Tosit toiset antautuvat mielellään kuvattavaksi. Olen huomannut Picasawebin tilastoista, että kuvat, joissa on ihmisiä tai kasvoja, ovat eniten katsottuja. Tie kulki kohti pohjoista ja saavuin illaksi Metzin kaupungin eteläpuolelle hotelli Europeen. Respassa päivysti perheen nuoriso, joka osasi auttavasti englantia, ja niin majapaikka taas järjestyi veloturistille. Velo=polkupyörä sai turvalliseen yösijan lukitusta autotallista. Ranskalaisilla, kuten mm. venäläisillä tuntuu olevan vainoharhaainen suhtautuminen maanmiehiinsä. Minua on varoiteltu useita kertoja varkaista ja ystävällisin sielu jäi jopa vartioimaan pyörääni ja etenkin Brooks-satulaani Lidl-asiontini ajaksi. En odottaisi saavani samanlaista ystävällisyyttä kotimaassa. Vastaavaa tapahtui muutama vuosi sitten Romaniassa, jossa mummo toi moottoripyörän päälle jätetyn kypärän ja hanskat perässäni myymälään, ettei rosvot vie.

Tarkoitukseni on jatkaa huomenna lauantaina kohti Luxemburgin kääpiövaltiota ja sieltä Trieriin, Saksaan. Tämän jälkeen alkaa Saksan läpiajo kohti koillista, satamakaupunki Rostockia. En tiedä kuinka Saksassa on mahdollisuuksia käyttää internettiä majapaikoissa, mutta pyrin päivittämään blogia mahdollisuuksien mukaan. Päivän kilometrit sisältäen noin 10 km harhailun 124 km.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

22.3.2011















22.3.2011 tiistai

Hotellin aamupala oli kohtuullinen, jogurttia, kahvia, patonkia, omenahilloa ym ranskalaista. Olin yötä Lyonin etelälaidalla ja aamun ensimmäinen tehtävä oli löytää ulos kaupungista ja kohti pohjoista. Ajelin pitkin jokivartta ja länteen lähti useita teitä, muttta kaikki vaikuttivat vievän moottoritielle. Erään moottoritietullin lähellä oli virkailija päivystämässä autossaan ja osasi neuvoa minut n486 tielle, joka vie pohjoiseen. Pikkuhiljaa Lyon jäi taakse. Kaupunki oli todella suuri ja rakennuskannasta näki, että Ranska on joskus ollut yksi maailman johtovaltioista merentakaisine alusmaineen. Maisemat muuttuivat ja viinitarhat vaihtuivat peltoihin jossain Maconin eteläpuolella. Tämä viittasi siihen, että seuraavan yön voisi viettää vaihteeksi hotelli erässä. Päivä oli pitkälti veivaamista samanlaisessa, tasaisessa maisemassa. Poikkesin kaupoissa ostamassa ruokaa, juomaa ja kartan, koska yksi aiemmin ostamistani osui liiaksi itään. Uusi kartta alkoi Maconin kaupungin kohdalta, jonka ohitin, vaikka 4.5 euron pizzatarjoukset ja 38 euron hotellitarjoukset houkuttelivatkin. Päädyin yöksi noin 10 km pohjoiseen Maconista Seinen rantaan tammimetsään. Pidin ennen nukkumaanmenoa metsässä syöntiorgiat ja paistoin Lidlin lihaisaa makkaraa kaasukeittimen liekissä oikein tammiseen tikkuun seivästettynä ja ison kupillisen pikakahvia. Lidlin Ranskassa valmistettu makkara on kerrassaan mainio matkaeväs paljon energiaa kuluttavalle pyöräilijälle. Rasvasta (30%) saa energiaa, proteiinista (15%) rakennusaineita reisilihasten kehittämiseen ja kuoresta ravintokuitua;) Suomalainen B-luokan jauhopitoinen hiilihydraattimössö grilllimakkara sopii lähinnä keskivartalon kasvattamiseen tai ajokoiran välipalaksi, nehän syövät tunnetusti kaikkea, mikä on vähänkään sukua ruoalle. Päivän kilometrit 104

23.3.2011 keskiviikko

Herätys teltasta klo 6:15. Yö oli viileä, lämpöä vain muutama aste plussaa. Hitaasta kiiruhtamisestani huolimatta vaikuttaa, että ehdin kohti pohjolaa nopeammin kuin kevät. Reitti kulkee lähes suoraan etelä-pohjoissuunnassa ja matka taittuu satakunta kilometriä päivässä. Olin laittamassa telttaa kasaan, kun hotelli erän respa eli maanomistaja tuli vierailulle. Hän kulki kahdenkymmenen metrin päästä ohi, mutta ei vilkaissutkaan, vaikka huusin bonjour ja koetin muutenkiä ääntelehtiä. Omistajan poistuttua paikalta söin aamupalan ja tein rauhassa lähtöä, kun hän tuli toistamiseen. Otin vinkistä vaarin ja lähdin polkemaan kohti pohjoista. Pysähdyin välipalalle tienlaidan patisseriaan, jossa kolme nuorta miestä väänsi vehnätaikinasta pullaa, pizzoja, patonkia ym purtavaa, melkein kuin 7 sorttia samasta taikinasta. Kassalla mummo myi tuotteita kyläläisille ja matkustavaisille. Minutkin otettiin vastaan kuin kadoksissa ollut sukulaispoika ja hyviä oli paistetut taikinapalat nälkäisen polkupyöräilijän syötäväksi Poikkesin Chalon Sur Saonen kaupungin matkailutoimistossa pyytämässä tarkan kartan, jolla läpiajo sujui hyvin. Seuraavana meni Beaunen kaupunki ja tienlaidoille alkoi taas ilmestyä viinitarhoja. Viinihiivamaan väki ahkeroi viljelyksillään Viininviljely näyttää olevan melko työvoimavaltaista. Ohessa kuva Lidlin viinihyllyltä, ei ole maataloustuotteet pahoissa hinnoissa. Suomessa on edullisimpien hintojen verran pelkkää veroa ja kierrätyspullon panttia. Suurta suomalaista ajattelijaa, Veikko Huovista lainatakseni: "Reumatismiton olkoon niiden jalkojen vanhuus, jotka ovat näihin viineihin käytetyt rypäleet polkeneet"
Illaksi arvelin ajavani lähelle Dijonin kaupunkia. Nimen perusteella odottelin merkkejä sinapinsiementen viljelystä, sinapinhöyryisistä tuotantolaitoksista tai edes jotain viitteitä tuosta mainiosta makkaran ja lihan mausteesta. Totesin, että Dijonin sinappi taitaa olla samanlainen myytti kuin Simpeleen siiat, Parikkalan piiat, tai Porin pirut . En ole nähnyt Dijonissa sinappituubia, kuten en niitä piikoja, siikoja tai piruja vaikka olen seutukunnilla liikkunut.
Laitoin Garminin hakemaan hyväksi havaitsemaani Premier Classe-ketjun hotellia. Valitettavasti hotelli oli täynnä samoin kuin pari naapurihotelliakin. Löysin lähistöltä F1-ketjun hotellista huoneen aamupaloineen hintaan 39e. Ketjun konsepti vaikuttaa samanlaiselta, kuin Suomessa Omenahotellien, eli perushuone pienillä kuluilla halpaan hintaan. Sopii hyvin ainakin omalla rahalla matkustavalle polkupyöräturistille. Asiakaskunta näytti muodostuvan paljolti entisistä alusmaista muuttaneieista ranskalaisista tai heidän jälkeläistään. Hotellissa toimi myös netti, joten pääsin päivittämään tätä tekstiä. Päivän kilometrit 114.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

21.3.2011 Valence- Lyon



21.23.2011 maanantai
Hotellin aamupalaan kuului vain kahvikupillinen, mutta se auttoi riittävästi matkamiestä taipaleelle. Aamu oli tyyni ja se antoi lupauksen kohtuullisen helposta ajopäivästä. Reitti kulki Valencen ja Viennen läpi kohti Lyonia, jonne oli matkaa noin 140 km. Matkalla sattui Alkon valikoimien viinipullojen etiketeistä tuttuja paikkoja. Koska ranskalaisten budjettiluokan punaviineistä on "hieman" tanniinisia muistoja ja makuelämyksiä, ostin Lidlistä espanjalaisen Tarragonan Gran Reservan, vaikka olisin saanut samaan reilun 4€ hintaan ranskalaisen Medocin Grand Crun. Kenties hyvin nukuttu yö hotellissa tai vähätuulinen päivä teki ajamisesta helppoa. Toki kuntokin paranee ajanmittaan. Näyttää, että 100 km on normi, jonka ajaa vastatuuleenkin. Kovaan vastatuuleen väännettäessä tajunnan taso voi olla tosin loppupäivästä olla jo hieman alentunut, mutta satku mikä satku lähempänä kotia. Olen pitänyt sitä myös jonkinlaisena vaatimuksena, joka tulisi ajaa, että matka taittuu. Jokaisella on reissulleen omanlaisensa toteutustapa ja odotukset. Toki Etelä-Ranska voi houkutella jopa makumatkalle, mutta itse olen lähtenyt polkupyöräilemään. Maantien kutsu on niin kova, ettei tässä oikein lepopäiviä malta viettää, ainakaan toistaiseksi. Nyt on viikko takana ja matkaa on taittunut noin 700 km eli kuvittelisin olevani suunnilleen aikataulussa, jos kolmen viikon reissusta puhutaan. Pyörä on toiminut hyvin, ostin Espanjasta tuubin Repsoil 2-tahtiöljyä ja Lidlistä hammasharjan ketjujen voiteluun. Barcelonassa oli suolaa ilmassa ja ketjut loistivat ruosteenpunaisina jo toisen ajopäivän jälkeen mutta öljy paransi tilanteen.

Lyon lähestyi vääjäämättä ja runsaasta tarjonnasta oli helppoa etsiä hotellia. Päädyin Premiere Classe nimisen ketjun hotelliin, Garmin toi minut pihaan asti. Hotelli oli budjettiluokkaa, huoneet kuin jossain paralkkikylässä päällekkäin. Huone löytyi samalla tutulla tyylillä kuin vaikka venäjällä, turkissa, ukrainassa, tsekissä, bulgariassa, romaniassa, puolassa ym eli en osaa paikallista kieltä, mutta jos hotelliin tulee, niin todennköisesti on huonetta vailla. Ihmisen perustarpeet on samanlaiset kansallisuudesta riippumatta, se on lopulta €, $ tai £ joka sanoo viimeisen sanan markkinataloudessa. Huoneen hinta oli vain 37 euroa ja sain viimein netin toimimaan, että pääsen päivittämään blogia. Ranskassa tuntuu olevan verkot hyvin suojattuja, Nokia E71 löytää kaupungeissa verkkoja vaikka kuinka paljon, mutta kaikki ovat suojattuja tai kaupallisia.

Ruokahuollosta toistaiseksi on vastannut Lidl, tässä on oikein oppinut odottamaan sini-keltaista kylttiä, että pääsee ostamaan laukkuun herkkujen herkkuja, kuten makrillifileitä sinappikastikkeeessa, maustamatonta- tai mansikkajogurttia ja pullovettä aina mantelisuklaasta puhumattakaan. Ruokaan ei montaa euroa mene päivässä, vaatii vain mielen lujuutta ajaa ohi kaikkien ”Platte de Jour 12€-tarjousten, joita on tien varret täynnä.Päivän kilometrit 108.