tiistai 11. maaliskuuta 2014

11.3.2014 Muutos suunnitelmiin

Heräsin aamulla aikamoisiin alavatsakipuihin, myös virtsaaminen tuotti ongelmia. Hetken asiaa mietittyäni kirjauduin hotellista ulos ja selvitin lähimmän sairaalan sijainnin. Sairaala on nimeltään Santo Spirito. Otin sairaalan läheltä hotellihuoneen ja menin taksilla sairaalaan. Sairaalassa vierähti useampi tunti ja diagnoosina munuaiskivet. Vaiva on kohtalaisen kivulias enkä aio jatkaa reissua.Hoito oli hyvää, minulta otettiin veri- ja virtsakokeet ja kävin ultraäänikuvauksessa.  Sain hankittua veljeni avulla lentoliput perjantain lennolle Rooma-Helsinki. Täytyy oleskella siihen saakka pääasiassa sisätiloissa ja toivoa ettei kivut pahene sietämättömiksi.

Edit 15.3.2014
  Kotona taas, lento meni hyvin särkylääkkeiden voimalla. Maanantaina ohjelmassa lääkärikäynti ja munuaisten ultraäänitutkimus. Olo kohtalaisen hyvä, ei enää kipuja, jotain pientä arkuutta munuaisten ja virtsarakon seudulla. Eilen tuli tunne että wc:ssä käydessäni mahdollisesti "vapauduin" virtsakivestä.

Suunniteltu pyöräilyreissu vaihtui "kaupunkilomaksi" tällä kertaa. Olen jo kauan sitten henkisesti varautunut tilanteeseen, että joskus voi joutua parantelemaan itseään tienvarsihotellissa päiväkausia esimerkiksi vatsataudin tai kuumeen kourissa. Tällä kertaa asia sitten realisoitui. Onneksi ymmärsin lopettaa kesken. Italiassa tehdyt virtsa- ja verikokeiden tulokset paljastivat etten olisi ollut parhaassa  pyöräilykunnossa parin viikon rasituksiin. Munuaisvaivojen kanssa ei todellakaan kannata leikkiä sankaria. Kiitos kaikille tsempanneille ja blogia seuranneille.


10.3.2014 Tulo Roomaan

Lento lähti Helsinki-Vantaalta hieman myöhässä ja saapui Roomaan klo 11.10  paikallista aikaa. Muistin koneessa että renkaisiin oli jäänyt täysi ilmanpaine. Jännitin että onko vastassa kuminriekaleita kun pyörä saapuu. Renkaat olivat ehjät ja täydessä paineessa. Pyörän lastaus sujui nopeasti ja pääsin liikkeelle. Keskustaan on matkaa reilu 20 km ja löysin keskustaan vievän Via Ostiensen melko helposti. Saavuin Colosseumille iltapäiväruuhkaan. Ihmisiä oli paljon ja paikalla vallitsi melkoinen markkinameininki. Otin tästä hyvin säilyneestä muistomerkistä pakolliset kuvat ja jatkoin eteenpäin. Postikortit lähtivät myös kotijoukoille, kuvien aiheena tietysti Rooma ja Colosseum. Rooman vallan aikaisia rakennelmia näkyi tämän tuosta, niistä tarttui kuvia kotialbumiin. Suuntasin kohti Vatikaania ja pienen harhailun jälkeen tämä kääpiövaltio löytyikin. Otin 60 euron hotellihuoneen Vatikaanin läheisyydestä. Sieltä oli hyvä käydä kuvaamassa paikkoja. Vatikaanissa pyöri turisteja iltamyöhään asti, sieltäkin lähti yksi postikortti. Kävin vielä pienellä iltapalalla ja siirryin idylliseen Hotelli Adriaticiin.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Huomenna startti

Viimeiset tavarat alkavat olla kassissa ja pyörällekin on suoritettu kevyt huolto. Kaikki on siis valmiina lähtöä varten. Olen viettänyt viime viikkoina useita tunteja Google mapsin katunäkymien ääressä tutkaillen lähinnä Italian teitä. Vaikutelmaksi on jäänyt, että Italia ei ole mikää erityisen pyöräily-ystavällinen maa ainakaan tiestöltään. Autoilijoiden asenteista en tiedä, mutta se selviää lähipäivinä.Teiden reunaviivan takana ei ole paljoa tilaa ja pienemmät tiet ovat yllättävän kapeilta. Isommilla teillä ei saa pyöräillä ja niitä reunustaa usein verkkoaita. Jos valitsee tien väärin, niin verkkoaidan yli ei pääse sen takana olevalle pienemmälle tielle. Pikkuteiden pohjat on usein tehty jo rooman vallan aikana, myös tunneleita on aika paljon.
Reitti on alunperin suunnitellun mukainen, eli Roomasta kohti pohjoista ja koillista Slovenian kautta Budapestiin. Roomassa ajattelin katsastaa pikaisesti Colosseumiin ja ehkä kiertää Vatikaanin kautta, että saa napattua muutaman valokuvan. Ensimmäinen yö voisi olla hotellissa jossain Rooman laitamilla, ja sen jälkeen on baana auki pohjoista kohti. Karttojen serpentiinimäisesti kiemurtelevat tiet viittaavat korkeuseroihin eli niihin olen varautunut lähinnä henkisesti, fyysinen harjoittelu on jäänyt kuluvana talvena olemattomaksi.
Pyöräksi valikoitui taas euroopankiertäjä eli vanha kunnon Surly. En pidä italialaisia kovinkaan paljon toisten omaisuutta kunnioittavana väkenä, vanha pyörä ei ole varkaille  houkutteleva vaihtoehto.
Katunäkymien perusteella ainakin Toscanan seudulla oli hyvän näköisiä viinitarhoja ja metsiköitä telttayöpymisiin, joten toivon pääseväni testaaman uudet varusteet käytännössä. Blogia tulen päivittämään mahdollisuuksien mukaan matkan varrelta.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Alea iacta est

Eli arpa on heitetty. Ostin hyvissä ajoin, marraskuussa, lentolipun itselleni ja pyörälle maahan, jossa posetiivarit soittelevat kadunkulmissa marakatti olkapäällään ja ihmiset syövät vaaleaa nauhamaista ainetta. Tarkoitus on lentää 10.3. Roomaan ja aloittaa sieltä kevään pyöräilyreissu. Reitti on vielä auki ja riippuu keleistä ja kevään etenemisestä. Tällä hetkellä vahva vaihtoehto on suunnata kohti koillista ja ajaa Adrianmeren pohjukan kautta Sloveniaan ja sieltä Unkariin josta lennän takaisin Suomeen. Olen valmistellut asiaa hankkimalla kevyemmän teltan ja makuupussin. Näillä lähtee pyörän tavaratelineeltä pois noin 2 kiloa. Teltta on merkiltään Force Ten Helium 100 ja makuupussi Cumulus Lite Line 300. Teltta painaa 1200g ja makuupussi 640g. Varusteilla on tarkoitus pärjäillä nollakeleihin asti Ardianmeren rannikon ja Unkarin pustan kevään öissä.
Haarukoin matkoja Google Mapsissa ja Viamichelinissä ja arvioisin ajomatkaa kertyvän reilut 1400 km lopullisesta reitistä riippuen.
Italia on minulle tuntematon maa, Sloveniassa ja Unkarissa olen käynyt moottoripyörällä vuonna 2007. Sattumalta reitti osui silloin samoille seuduille johon olen nyt menossa pyöräilemään. Lähiviikkoina reittiä täytyy hioa ja täytyy tehdä päätös, että millä pyörällä lähden reissuun. Pyöräkin kaipaa hieman huoltoa.