Lopuksi

Lopuksi

Kokonaiskilometreiksi tuli noin 2200 ja ajopäiviä 18 plus puolikas ensimmäiseltä päivältä. Päivää kohti keskimäärin 119 km. Etukäteen arvioimani kilometrimäärä ja ajanmenekki osuivat kohdalleen. Terveyden kanssa ei ollut ongelmia ensimmäisen viikon polvikipuja lukuunottamatta. Polvikivut aiheutuivat ehkä lievästä ylirasituksesta vastamäissä, vastatuulesta ja talvikauden vähäisestä, vain noin 500 km pyöräilystä. Kiinnostavin alue ehdottomasti oli Etelä-Ranska. En ihmettele, että miksi monet suuntaavat vuosi toisensa jälkeen sinne lomillaan. Alue oli kielitaidottomallekin mieluisa kokemus, puhumattakaan kieltä osaavalle. Suhtauduin Saksan läpiajamiseen ennakkoon hieman epäluuloisesti. Etelä-Saksan mäet ja tieverkosto yhdistyneenä kokemattomuuteen Saksassa liikkumiseen aiheuttivat aluksi kielteisen reaktion. Maisemien vaihtuessa ja kokemuksen karttuessa ajokin alkoi sujua. Pohjois-Saksa on mielestäni miellyttävämpää seutua polkupyöräilyyn koska polkupyöriltä kiellettyjä valtateitä on vähemmän ja valtateiden rinnalla kulkee usein erillinen pyörätie. Mieleeni jäi niin miellyttävä kuva Etelä-Ranskasta ja ranskalaisista, että sinne haluaisin palata pyöräilemään uudelleen.

Kuten blogini alussa kirjoitin, että tulin lentokoneessa miettineeksi, onkohan tässä jokin laskuvirhe, että kolmessa viikossa pääsee pyörällä välin Barcelonasta Rostockiin. On uskomatonta ajatella, että Välimereltä pystyy siirtämään lihasvoimalla 64 polkupyöränpinnan varassa itsensä, pyörän ja parikymmentä kiloa matkatavaroita Itämeren rantaan vajaassa kolmessa viikossa. Reissu oli erittäin antoisa, ehkä paras matka, mitä olen tähän mennessä tehnyt. Sain sopivassa suhteessa rasitusta, maisemia ja oppia vieraista kansoista. Matka antoi varmuutta luottaa omiin kykyihin selviytyä oudoissa oloissa ja tilanteissa sekä hyvän peruskunnon kesän pyöräilykauteen. Suosittelen muillekin asiasta kiinnostuneille, keula kohti uusia seikkailuja ja periksi ei saa antaa.

2.4.2011 Perillä Rostockissa

2.4.2011 lauantai
Aamusta päivä on pisimmillään sanoo vanha kansa. Kännykkä pirisi herätyksen 5.45 ja laitoin makuualustan, teltan ja makuupussin kasaan aamuhämärissä kahviveden kiehuessa kaasukeittimellä. Jätin vaatelaukkuna käyttämästäni vasemmasta takalaukusta huonoimmat ja pahimmin hienpolttamat T-paidat, sukat ja fleecen mäyrien ja supikoirien syötäväksi erään kannon koloon. Sain näin raivattua hieman tilaa niille hyville ja edullisille tuliaisille, mitä suomalaiset sankarimatkaajat yleensä Saksasta hakevat. Lähdin ajelemaan ja kytkin pyörän takavalon päälle varmuuden vuoksi, että takaa tulevat autoilijat näkevät hämärässä matkaavan polkupyöräilijän. Navigaattori näytti ajomatkaa Rostockin keskustaan noin 94 km ja siitä on toistakymmentä kilometriä satamaan. Totesin ehtiväni laivaan ja ajelin herkistellen viimeiset kymmenet kilometrit poiketen ensimmäistä kertaa supermarketissa ja leipomon kahvilassa. Näitä bäckereiksi kutsuttuja liikkeitä on Saksassa paljon kuten Ranskassa patisserioita. Rusinakierrepulla isolla kahvilla maistui. Kylien rakennuskannasta ja ympäristöstä näki, että ollaan entisessä derkkulassa. Ympäristö oli hieman ränsistynyttä, itä-euroopasta tuttuja betonilähiöitä ja purkutuomion saaneita rakennuksia näkyi siellä täällä Näkymät olivat paljolti samankaltaisia kuin Puolassa. Jostain syystä ihmiset ovat ystävällisempiä kuin Etelä-Saksassa, minultakin tultiin kyselemään reitistä ym, jopa opiskelijatytöt ja -nuorukaiset tervehtivät outoa kulkijaa. Pihojen vahteina käytetyt labradorinnoutajat ym. vaikuttivat haukkueessaankin ystävällisemmiltä, kuin hampaitaan välkyttelevät rottweilerit ja dobermannit Etelä-Saksan pihoissa:) Olisikohan yli 40-vuotinen sosialistinen kokeilu muuttanut itsetietoiset saksalaiset täällä hieman slaavilaisemmiksi...
Saavuin Rostockiin noin kahden aikaan iltapäivällä ja Garmin toi minut satamaan läpi sokkeloisen kaupungin. Maksoin lipun lähtöselvityksessä ja siirryin laivaan. Laiva on Vuosaaren satamassa maanantai-aamuna klo 9.00 ja reissu on ohi. Päivän kilometrit 114.

1.4.2011 Walsrode - Lutzow

1.4.2011 perjantai
Yön aikana sade oli loppunut. Hotelli Erän aamupalaan kuului juustosämpylöitä, pikakahvia, maustamatonta jogurttia ja banaani. Tiedossa oli hyvä ajopäivä. Pohjois-Saksassa tuuletkin ovat kääntyneet myötätuuleksi tai ainakin laitamyötäisiksi. Ajoin pari-kolmekymmentä kilometriä ja avasin koko maan kartan. Mittailin hetken etäisyyksiä ja kokeilin navigaattorillla paljonko se antaa matkaa Rostockiin lyhintä reittiä. Garmin näytti 237 km. Ynnäiltyäni hetken totesin, että nyt taitaa tulla kiire. Ihailemaltani polkupyörämatkailija Jukka Karvoselta oli joskus kysytty, että kuinka pitkästi pyörällä ajetaan päivässä. Hän oli vastannut salaviisaasti että satakunta kilometriä, mutta tarvittaessa menee kaksikin sataa. Näytti, että minulle tuli nyt tämä tarve. Nopeutin vauhtia ja vähensin valokuvausta, ruoka- ja juomataukoja. Tavoitteena oli päästä lauantaiksi Rostockiin, koska jos en ehdi lauantai-iltapäivän tai iltayön laivaan, paluu venyy paluu tiistaihin. Soitin puoliltapäivin Tallinkille varmistaakseni ja varatakseni paikan 3.4. klo 2.00 yöllä lähtevään laivaan. Virolaisittain suomea puhuva virkailija kertoi, että liikennöinti Rostockista alkaa vasta tiistaina. Olin nimenomaan varmistanut heidän nettisivuiltaan, että 2.4 ei lähde laivaa ja oletin että 3.4 lähtee, koska yhtiö ajaa sunnuntaisin ja 3.4 on sunnuntai. Vastauksen kuultuani soitin Finnlinesille ja sain hyttipaikan ja polkupyöräpaikan 2.4 klo 16.30 lähtevään laivaan. Aluksi näytti pahalta, koska varaus olisi pitänyt maksaa heti ja minulla oli ainoastaan Visa Debit-kortti mukana, josta oli takana oleva pin-koodi kulunut pois. Juuri tätä koodia olisi tarvittu. Selitettyäni tilanteen ystävällinen asiakaspalvelija antoi mahdollisuuden maksaa lähtöselvityksessä. Päivän aikana törmäsin itselleni uuteen ilmiöön. Saksassa tievarsiprostituutio näyttää olevan hienovaraisemmin järjestettyä kuin Ranskassa tai Itä-Euroopassa. Ranskassa naiset palelivat tienvarressa yllään silmäkooltaan lahnaverkon veroiset sukat ja roiskeläpän mittainen hame. Reitilleni sattui muutaman kymmenen kilometrin matkalla tienvarteen pysäköityjä asuntoautoja, joiden kyljissä oli suuria sydämenkuvia ja ”sexy girls” tarroja. Sinisilmäisinkään ohikulkija tai rekkakuski tuskin kuvittelee, että kyse on jostain ikäloppuja, huonojousisia asuntoautoja vuokraavasta autovuokraamoketjusta. Kuvan auto on yksi näkemistäni. Se, että auto on kuvassa hieman vinossa johtuu siitä, että kuva on otettu vauhdissa polkupyörän päältä, eikä meneillään olevasta asiakastapaamisesta. Päivä oli siis ajopainotteinen, ajoin Walsrodesta lähelle Scweriniä. Yövyin viimeisen yön teltassa tiheässä lehtikuusimetsässä pienessä kylässä nimeltään Lutzow noin 25 km Scwerinistä. Päivän kilometrit 186.

31.3.2011 Herford - Walsrode

31.3.2011 torstai

Yö hotellissa oli hieman levoton. Päätinkin, että mikäli mahdollista, on seuraavana yönä miellyttävämpää herätä lintujen liverrykseen kuin päihtyneiden hotellivieraiden aiheuttamaan meluun. Aamupalan jälkeen siirryin tihkusateiseen kaupunkivilinään. Päätin suunnistaa edelleen koilliseen kohti Nienburgin kaupunkia ja siitä edelleen Hampurin etelä-kaakkoispuolelta ohittaen. Kiertäessäni Kölniä en missään vaiheessa haistanut Eau de Colognen, kölninvedeksi tai kolinaksi kutsutun teknisen liuottimen tuoksua. Nyttemmin tuoksumaailmassa pääällimmäisenä on lietelannan haju. Hajusta päätellen saksalaiset laittavat kaiken tarkasti kiertoon. Maisemat vaihtuivat päivän aikana tasaisiksi, aukeiksi peltomaisemiksi. Aamun sade lakkasi melko pian alkaakseen uudelleen iltapäivällä. Vaikka ajohaluja olisi ollut, lopetin ajon klo 17 aikoihin, syynä oli sade ja miellyttävän näköinen mäntykangas jonne oli helppo pystyttää teltta näkösuojaan liikenteeltä. Päivän kilometrit 116.javascript:void(0)