9.9.2013 Lihula - Tallinna

Heräsin puoli kuudelta pyörätietä maataloustöihin menevien ihmisten puheeseen. Jälleen sumuinen aamu ja makuupussikin on saanut osansa ulkoteltan sisäpintaan tiivistyneestä vedestä. Kyllä tästä jo kotiin joutaakin, alkaa mennä yöllä kelit syksyisiksi, vaikka päivät ovat lämpimiä kuin kesällä. Tarkoitus oli ajaa pikamarssia Tallinnaan ja mennä iltapäivän aikana lautalla Helsinkiin ja illaksi kotiin. Viimeinen ajopäivä meni ilman kommelluksia ja saavuin Tallinnaan puoliltapäivin. Ostin liput Linda-Linen klo 15:00 lähtevään laivaan ja samalla netistä junaliput itselleni ja pyörälle Helsingistä kotiin. Terminaalissa oli aikaa keskustella muiden vironystävien kanssa maasta ja matkailusta yleisemminkin. Aikaa oli vielä harrastaa sitä pahamaineista matkustajatuontiakin. Lautta- ja junamatka sujui hyvin ja olin kotona klo 22:00 Kilometrit 102.




Turisti eine

Pitkät ajopäivät kuluttavat paljon energiaa. Olin melko ennakkoluuloton ja ostin kaupasta kaikenlaista syötäväksi tarkoitettua. Aika monta kertaa meni pieleen. Kaupasta ostettu suitsumakrilli olikin puolivalmiste, se olisi vaatinut lisäsuitsutuksen, vaikka oli aivan savumakrillin näköinen. Söin siitä kuitenkin nälkääni kyljet, jotka olivat lähes kypsiä ja hyvää oli:)

Kaupasta ostetut grillimakkaran näköiset lihajalosteet olivat muuten syötäviä, mutta makkaroista valunut valtava rasvamäärä lähes karstoitti retkikeittimeni tukkoon, eli supikoirille meni ne makkarat samoin kuin Turisti Eine sealihasta-herkku. Purkissa ei oltu sen tarkemmin määritelty minkäsorttista turismia harrastaville tuote on tarkoitettu. Luulin sen olevan kotimaisen sikanauta-valmisteen tapaista. Purkissa ollut tavara muistutti perinteisen joulukinkun paistamisen yhteydessä jääviä, pois heitettäviä roippeita, eli lihanmuruja, hyytynyttä rasvaa ja hyytelöitynyttä luuydintä.

Onneksi kaupoista löytyi myös kaikenlaista syötäväksi kelpaavaa. Lähes suomenkieltä muistuttavat elintarvikkeiden nimet tuudittavat valinnoissa vaaralliseen turvallisuuden tunteeseen:) Edulliset ja maittavat Broilerpyörykät ei kanapallid muodostuivat lyhyellä matkallani suosikikseni eläinproteiinin lähteenä.

Varusteet

Pyörä ja muut varusteet kestivät hyvin. Rohloff toimi eleettömästi, edes ketjuja ei tarvinnut kiristää. Kevyeen talvikäyttöön tarkoitettu Mountain Equipment Titan 650-makuupussi toimi liiankin hyvin, sen sisällä tuli toisinaan liiankin kuuma. 




 Lopuksi

Viro on suurempi maa kuin kuvittelin. Via Balticaa ajaessa etäisyys maan halki tuntuu pieneltä, mutta kun lähtee maata kiertämään, vaatisi perusteellinen tutustuminen viikkokausia. Sain vajaassa viikossa jonkinlaisen käsityksen maasta. Jos on nähnyt Tallinnan tai Pärnun, ei tiedä vielä paljoakaan kuinka maassa asutaan. Netistä löytyy suomenkielisiä matkakertomuksia pyöräreissuista Viroon. Yleensä niissä tutustutaan johonkin pienempään alueeseen, esimerkiksi Saarenmaahan tai Länsi-Viroon ja ajetaan jopa vain muutamia kymmeniä kilometrejä päivässä. Minulle tyypilliseen tapaan reissu meni taas ajamiseksi. En yksinkertaisesti malta kiertää museoita ja kirkkoja ym. nähtävyyksiä. Tien päällä oleminen on se minun juttu, se on kai vaan hyväksyttävä. Kilometrejä kuuden ajopäivän aikana tuli yhteensä 745. Suosittelen Viroa muillekin pyörämatkailusta kiinnostuneille. Maa on lähellä, tasaisuutensa vuoksi se sopii heikompikuntoisillekin ja halbaa on, rahaa meni vain 110 euroa ruokiin, juomaveteen ja yhteen Exclusive-luokan majoitukseen.

8.9.2013 Karksi Nuia - Lihula

Heräsin yöllä kovaääniseen musiikkiin. Äänten perusteella muutamia satoja metrejä länteen oli jokin huvipaikka jossa naisduo esitti vironkielisiä versioita englanninkielisistä kappaleista yleisön ja yhden jalkratasturistin viihdyttämiseksi. Laskujeni mukaan esiintyjät vetivät kaksi 45 minuutin settiä joskus klo 1.00 jälkeen. Onneksi musiikki lopulta hiljeni ja sain jatkaa unia.
Aamu oli erittäin sumuinen kun kasasin leirini ja siirryin maantielle. Nukkuvat kylät näyttivät suorastaan aavemaisilta sumun keskellä. Jouduin köyttämään läpimärän teltan ulkokankaan muiden pakaasien päälle, koska se olisi kastellut kaikki muut majoitusvarusteet kanoottipussissa. Ajoin monta tuntia ennen kuin sumu hälveni, Pärnussa oli virheetön pouta. Kävin Rimissä ostoksilla ja keskustelimme marketin pihalla  oululaisen karavaanarin kanssa Viron hinnoista ja palveluista. Lähes suomen hinnoissa olevan Hese-aterian jälkeen jatkoin matkaa kohti Lihulaa, jonne saavuinkin illan tullen. Haeskelin kylästä kaupallista majapaikkaa, mutta mitään siihen viittaavaa ei löytynyt navigaattorin neuvomissa paikoissa. Viro näyttää tuoreen uutisen mukaan vaipuneen taloudelliseen taantumaan enkä minäkään voinut olla tällä kertaa avuksi matkailu€uroineni. Jälleen kerran luonto ja Hotelli Erä kutsui kanta-asiakastaan. Ajeltuani vielä  muutaman kilometrin Lihulan keskustasta pöydäntasaista ja -sileää asfalttia  kohti Tallinnaa jäin yöksi taas pellolle pyörätien viereen. Kilometrit 149.

7.9.2013 Pölva - Karksi Nuia

Yö oli ollut kylmä, hostellin ikkunasta näkyvä naapurirakennuksen huopakatto oli aamulla kuurassa. Poistuin hiljaisesta hostellista vähin äänin Pölvan keskustaan. Yritin etsiä Wifi-verkkoa, koska kaupungin keskustassa oli ilmaisesta Wifistä kertovia kilpiä. Verkkoa ei kuitenkaan löytynyt ja blogin päivittäminen jäi tekemättä. Sinisiä @ Internet-kilpiä on usein koulujen lähellä, mutta olin monesti liikkeellä aikoihin, jolloin koulut olivat kiinni.
Jalgratasturistista puristettiin mehut irti, kun saavuin Viron mittakaavassa korkeista mäistä tunnettuun Otepäähän. Lohduttelin hikoillessani, että on täällä muutkin suomalaiset hikoilleet, tosin pääasiassa talvisin. Otepään mäissä huomasin, että ajo ei ole oikein irtonaista. Reisi-, eli tässä tapauksessa reissulihakset joilla eteneminen pyöräillessä tapahtuu olivat niin kipeät, ettei niihin voinut edes paljon koskea, hieromisesta puhumattakaan. Kyse taitaa olla harjoittelemattomuudesta. Olen pyöräillyt kuluneena vuonna aivan liian vähän.
Otepäästä mutkittelin sorateiden kautta Törvaan. Tässä vaiheessa alkoi harmittamaan kunnon karttojen puute, mutta pääsin perille kuitenkin.Törvasta ajelin iltapäivän ja illan mittaan Karksi Nuiaan, jossa jäin yöksi pellolle, lehdoissa vaanivien punkkien ulottumattomiin. Päivän kilometrit 120.

6.9.2013 Lohusuu - Pölva

Yön aikana kävi järveltä kova tuuli ja kävin katsomassa, että alkaako vesi nousta lähelle asumustani. Järven pinta oli kuitenkin noussut vain muutamia senttejä. Aamun tullen kokosin tavarani ja lähdin polkemaan kohti etelää. Järven rannan taloissa on kalastuksesta kertovia välineitä lähes joka pihassa, verkkoja ja muita pyydyksiä, veneitä ym. Muutamista taloista aukesi hieno näkymä järven ulapalle. Mustveen kylässä näkyi vartiotorni kertomassa neuvostoajasta, jolloin sotilaita ja rajavartijoita oli joka paikassa. Samoin hylätyt asuinrakennukset ja kolhoosit kertovat suunnitelmatalouden ajoista, jolloin kaikilla oli työtä, vodkaa, leipää ja kaalisoppaa. Kuka edes osasi kaivata tietokoneita, kännyköitä tai Facebookia?
Maantiellä ajopäivät ovat pääasiassa yksinäistä raatamista ja mitään poikkeavaa tapahtuu harvoin. Olin yllättynyt kun opetusajossa oleva liikenneopettaja parkkeerasi autonsa eteeni ja tuli kyselemään suomeksi pyöräni valoista.  Olivat kuulemma niin kirkkaat valot keskellä päivää. Mies halusi valokuvata lampun, kerroin tosin että ei ole halba hinta. Kaveri kyseli reitistäni ja toivotti hyvää  matkaa.

Ajauduin päivän mittaan lähelle Tartoa, jonne en kuitenkaan halunnut mennä, koska olen käynyt kaupungissa aiemminkin. Käänsin Tarton liepeiltä kohti etelää, tarkoitus oli mennä Räpinaan ja siitä ehkä Valgaan. Suunnitelmat muuttuivat siltatöiden vuoksi. Olisin joutunut kiertämään kolmisenkymmentä kilometriä turhaan. Käänsin Ahja-nimisen kylän kohdalta lounaaseen ja ajelin heikkokuntoisten sorateiden kautta Pölvaan. Parin telttailuyön jälkeen ajattelin mennä kaupalliseen majoitukseen kuivattelemaan kostuneita varusteita. Keskustassa oli hotelli Pesä, jossa yön hinnaksi kerrottiin 42€. Pidin hintaa kalliina ja lähdin etsimään halvempaa vaihtoehtoa. Garminin ihmelaite toi minut ränsistyneen urheilutalon pihalle. Kävelin sisään ja kysyin että onko tämä hostel. Vastoin Garminin tietoa virkailija kertoi ettei koko kaupungissa ole hostellia. Parin puhelinsoiton jälkeen selvisi, että paikka on hostelli ja majoitus järjestyi kohtuulliseen 8€ hintaan. Lakanat olivat puhtaat ja huone oli lämmin eikä torakoitakaan näkynyt, voiko enempää toivoakaan. Paikka oli muuten tyhjä, olin ainoa asukas joten melukaan ei vaivannut.
Päivän kilometrit 136.

5.9.2013 Haljala-Lohusuu

Aamu oli aurinkoinen ja heräsinkin jo kuuden jälkeen purkamaan telttaa ja keittelemään teetä. Päivän suunnitelma oli ajaa itään Jöhvi-nimiseen kylään ja siitä etelään päin kohti Peipsijärveä. E20 kävi jossain kohdalla lähellä Suomenlahtea ja kauempana näkyi jyrkkiä kalkkikivirantoja kuin Cornwallissa ikään. Ennen Jöhvia lyhyempi lähti reitti etelään, jota pitkin ajelin kohti rajajärveä.

Saavuin Peipsijärven rantaan iltapäivällä. Kävin neuvostoaikaisen lomakylän liepeillä tutustumassa järveen. Maisemat olivat upeat, kuin merellä ikään ja mikä parasta, järveä ja sen hiekkarantoja ei ole mökitetty, ilmeisesti maanomistusoloista johtuen. Valtio omistaa rannat, monessa paikassa näkyi riigimetsasta kertovia vihreitä kylttejä. Yritin ostaa tien laidassa suitsukalaa myyvältä naiselta savustettua makrillia, mutta myynnissä oli vain pikimustaksi korvennettuja, suuria lahnoja.

Järven rantametsät ovat kuivia mäntykankaita ja katselin niitä sillä silmällä, että mihinkähän tässä leiriytyisi ensi yöksi. Paikka löytyi rannassa olevan veneiden vesillelaskupaikan vierestä, sain teltan pystyyn vain kymmenisen metriä vesirajasta, ei varmasti ollut punkkeja kuten edellisessä paikassa. Pystyttäessäni telttaa rantaan telttakankaan saumoista ryömi varmasti yli kymmenn punkkia näkyville. Päivän kilometrit 136.

4.9.2013 Tallinna-Haljala

Linda-Linen pieni laiva lähti satamasta ajallaan. Saavuin Tallinnaan aamupäivän ruuhka-aikaan. Ajoin aluksi kohti Piritaa, jonka rannassa sorsat olivat turvassa hauliparveilta.Kaupungista ulosajo otti aikansa. Tallinnan TV-torni on merkitty nähtävyydeksi. Sillä oli tärkeä rooli maan itsenäistyessä 1991 ja kävijöitä näytti riittävän bussilasteittain..
Poikkesin jossain työmaaruokalassa syömässä päivän annoksen, 3.30€. Ajattelin seurailla rannikon Eurovelo-reittiä, mutta se oli huonosti merkitty. Päädyin ajamaan hyvin vetävää E20-tietä, joka vie Pietariin. Tie on tyypillinen väkisin linjattu valtatie viivasuorine muotoineen ja sen varressa ei  ole juurikaan palveluja. Ajokeli oli loistava, lievä sivutuuli, aurinkoa ja +20 astetta lämmintä. Saavuin illaksi Haljala-nimiseen kylään, jonka liepeille jäin pellon laitaan männikköön. Illalla löysin vaatteistani vain yhden punkin. Kilometrejä kertyi 101.

Vironautti

Blogipäivitystä pitkästä  aikaa. Vironautti on Eestin matkailun editämiskeskuksen sivusto, joka on suunnattu suomesta Viroon matkustaville: http://vironautti.ning.com/
Koska sivuston nimi on mielestäni hauska ja osuva, lainasinpa sen seuraavan matkablogini otsikoksi.

Kulunut vuosi on mennyt vähillä pyöräilyillä, kevättalven matka peruuntui ja kesäloma meni kodin remontoinnissa sataprosenttisesti. Syyskuun lomasta on nyt tarkoitus olla osa Vironauttina. Olen käynyt maassa useita kertoja, mutta matkat ovat  suuntautuneet Tallinnaan tai Länsi-Viroon. Maan koillis-, itä-, ja eteläosa on näkemättä. Erityisesti kiinnostaa pohjoisrannikko Tallinnasta itään, Peipsijärven seutu ja maan kaakkoisosa Latvian rajan läheisyydessä. Matkasuunnitelma on ajaa Tallinnasta rannikkoa seuraillen lähelle Narvaa, josta Peipsijärven reunaa  ehkä Kallasten ja Räpinän,Vörun, Otepään kautta Pärnuun ja sieltä saarten kautta Haapsaluun ja takaisin Tallinnaan. En ole päättänyt reittiä sen kummemmin. Mitään majoituksia en ole varannut enkä ole muutenkaan suunnitellut matkaa ennakkoon. Ainoa varma on tällä hetkellä lähtöpäivä, eli 4.9 junalla aamulla Helsinkiin, josta 10:00 Linda Linellä Tallinnaan ja siitä se lähtee kohti itää. Kilometrejä arvelisin tulevan yli 800, ehkä lähemmäs 1000 ja aikaa arviolta viikko mutta kiirettä ei ole. Tarkoitus on ajella pienempiä teitä mahdollisuuksien mukaan.

Majoitus maassa on halpaa, mutta aion kuitenkin ottaa teltan ja makuupussin mukaan, Googlen katumäkymistä näkyi mukavan näköisiä, telttailuun sopivia mäntykankaita tien varressa ja ajatus Saarenmaan nummilla telttailusta viehättää. Punkkien kanssa tosin on oltava tarkkana.

Pyöräilykalustoksi lähtee Van Nicholas. Vaihdoin Rohlofiin juuri ensimmäistä kertaa öljyt ja takarenkaaksi hyväksi koetellun ja kestävän Scwalbe Marathon Plussan. Pyörässä on Son napadynamon ruokkimat  Edelux valot  pimenevien iltojen pyöräilyyn. Primus-kaasukeitin lähtee mukaan, tarkoitus on maistaa ja paistaa paikallisia lihajalosteita vahvan Pöltsamaan sinapin kanssa. Blogia päivitetään mahdollisuuksien mukaan kuten aiemmillakin reissuilla.

.

Turkkiin oli tarkoitus lähteä

Vuoden 2013 pyöräretken oli tarkoitus suuntautua Turkkiin. Olin varannut meno-paluulennot Istanbuliin 19.3 ja 3.4. Kohteeksi olin ajatellut Cappadociaa ja mahdollisesti Palmukkalea. Hankin tapani mukaan kartat Bookdepositorystä.  Peruin lennot isäni sairastuttua vakavasti, päätin käyttää lomaaani olemalla hänen apunaan. Turkki jäi tällä kertaa näkemättä, ehkäpä joskus myöhemmin. Ohessa linkki, joka vie kuumailmapalloretkelle Cappadociaan.

http://www.youtube.com/watch?v=LSV9INvPvQA