Heräsin puoli kuudelta pyörätietä maataloustöihin menevien ihmisten puheeseen. Jälleen sumuinen aamu ja makuupussikin on saanut osansa ulkoteltan sisäpintaan tiivistyneestä vedestä. Kyllä tästä jo kotiin joutaakin, alkaa mennä yöllä kelit syksyisiksi, vaikka päivät ovat lämpimiä kuin kesällä. Tarkoitus oli ajaa pikamarssia Tallinnaan ja mennä iltapäivän aikana lautalla Helsinkiin ja illaksi kotiin. Viimeinen ajopäivä meni ilman kommelluksia ja saavuin Tallinnaan puoliltapäivin. Ostin liput Linda-Linen klo 15:00 lähtevään laivaan ja samalla netistä junaliput itselleni ja pyörälle Helsingistä kotiin. Terminaalissa oli aikaa keskustella muiden vironystävien kanssa maasta ja matkailusta yleisemminkin. Aikaa oli vielä harrastaa sitä pahamaineista matkustajatuontiakin. Lautta- ja junamatka sujui hyvin ja olin kotona klo 22:00 Kilometrit 102.
Turisti eine
Pitkät ajopäivät kuluttavat paljon energiaa. Olin melko ennakkoluuloton ja ostin kaupasta kaikenlaista syötäväksi tarkoitettua. Aika monta kertaa meni pieleen. Kaupasta ostettu suitsumakrilli olikin puolivalmiste, se olisi vaatinut lisäsuitsutuksen, vaikka oli aivan savumakrillin näköinen. Söin siitä kuitenkin nälkääni kyljet, jotka olivat lähes kypsiä ja hyvää oli:)
Kaupasta ostetut grillimakkaran näköiset lihajalosteet olivat muuten syötäviä, mutta makkaroista valunut valtava rasvamäärä lähes karstoitti retkikeittimeni tukkoon, eli supikoirille meni ne makkarat samoin kuin Turisti Eine sealihasta-herkku. Purkissa ei oltu sen tarkemmin määritelty minkäsorttista turismia harrastaville tuote on tarkoitettu. Luulin sen olevan kotimaisen sikanauta-valmisteen tapaista. Purkissa ollut tavara muistutti perinteisen joulukinkun paistamisen yhteydessä jääviä, pois heitettäviä roippeita, eli lihanmuruja, hyytynyttä rasvaa ja hyytelöitynyttä luuydintä.
Onneksi kaupoista löytyi myös kaikenlaista syötäväksi kelpaavaa. Lähes suomenkieltä muistuttavat elintarvikkeiden nimet tuudittavat valinnoissa vaaralliseen turvallisuuden tunteeseen:) Edulliset ja maittavat Broilerpyörykät ei kanapallid muodostuivat lyhyellä matkallani suosikikseni eläinproteiinin lähteenä.
Varusteet
Pyörä ja muut varusteet kestivät hyvin. Rohloff toimi eleettömästi, edes ketjuja ei tarvinnut kiristää. Kevyeen talvikäyttöön tarkoitettu Mountain Equipment Titan 650-makuupussi toimi liiankin hyvin, sen sisällä tuli toisinaan liiankin kuuma.
Lopuksi
Viro on suurempi maa kuin kuvittelin. Via Balticaa ajaessa etäisyys maan halki tuntuu pieneltä, mutta kun lähtee maata kiertämään, vaatisi perusteellinen tutustuminen viikkokausia. Sain vajaassa viikossa jonkinlaisen käsityksen maasta. Jos on nähnyt Tallinnan tai Pärnun, ei tiedä vielä paljoakaan kuinka maassa asutaan. Netistä löytyy suomenkielisiä matkakertomuksia pyöräreissuista Viroon. Yleensä niissä tutustutaan johonkin pienempään alueeseen, esimerkiksi Saarenmaahan tai Länsi-Viroon ja ajetaan jopa vain muutamia kymmeniä kilometrejä päivässä. Minulle tyypilliseen tapaan reissu meni taas ajamiseksi. En yksinkertaisesti malta kiertää museoita ja kirkkoja ym. nähtävyyksiä. Tien päällä oleminen on se minun juttu, se on kai vaan hyväksyttävä. Kilometrejä kuuden ajopäivän aikana tuli yhteensä 745. Suosittelen Viroa muillekin pyörämatkailusta kiinnostuneille. Maa on lähellä, tasaisuutensa vuoksi se sopii heikompikuntoisillekin ja halbaa on, rahaa meni vain 110 euroa ruokiin, juomaveteen ja yhteen Exclusive-luokan majoitukseen.
Turisti eine
Pitkät ajopäivät kuluttavat paljon energiaa. Olin melko ennakkoluuloton ja ostin kaupasta kaikenlaista syötäväksi tarkoitettua. Aika monta kertaa meni pieleen. Kaupasta ostettu suitsumakrilli olikin puolivalmiste, se olisi vaatinut lisäsuitsutuksen, vaikka oli aivan savumakrillin näköinen. Söin siitä kuitenkin nälkääni kyljet, jotka olivat lähes kypsiä ja hyvää oli:)
Kaupasta ostetut grillimakkaran näköiset lihajalosteet olivat muuten syötäviä, mutta makkaroista valunut valtava rasvamäärä lähes karstoitti retkikeittimeni tukkoon, eli supikoirille meni ne makkarat samoin kuin Turisti Eine sealihasta-herkku. Purkissa ei oltu sen tarkemmin määritelty minkäsorttista turismia harrastaville tuote on tarkoitettu. Luulin sen olevan kotimaisen sikanauta-valmisteen tapaista. Purkissa ollut tavara muistutti perinteisen joulukinkun paistamisen yhteydessä jääviä, pois heitettäviä roippeita, eli lihanmuruja, hyytynyttä rasvaa ja hyytelöitynyttä luuydintä.
Onneksi kaupoista löytyi myös kaikenlaista syötäväksi kelpaavaa. Lähes suomenkieltä muistuttavat elintarvikkeiden nimet tuudittavat valinnoissa vaaralliseen turvallisuuden tunteeseen:) Edulliset ja maittavat Broilerpyörykät ei kanapallid muodostuivat lyhyellä matkallani suosikikseni eläinproteiinin lähteenä.
Varusteet
Pyörä ja muut varusteet kestivät hyvin. Rohloff toimi eleettömästi, edes ketjuja ei tarvinnut kiristää. Kevyeen talvikäyttöön tarkoitettu Mountain Equipment Titan 650-makuupussi toimi liiankin hyvin, sen sisällä tuli toisinaan liiankin kuuma.
Lopuksi
Viro on suurempi maa kuin kuvittelin. Via Balticaa ajaessa etäisyys maan halki tuntuu pieneltä, mutta kun lähtee maata kiertämään, vaatisi perusteellinen tutustuminen viikkokausia. Sain vajaassa viikossa jonkinlaisen käsityksen maasta. Jos on nähnyt Tallinnan tai Pärnun, ei tiedä vielä paljoakaan kuinka maassa asutaan. Netistä löytyy suomenkielisiä matkakertomuksia pyöräreissuista Viroon. Yleensä niissä tutustutaan johonkin pienempään alueeseen, esimerkiksi Saarenmaahan tai Länsi-Viroon ja ajetaan jopa vain muutamia kymmeniä kilometrejä päivässä. Minulle tyypilliseen tapaan reissu meni taas ajamiseksi. En yksinkertaisesti malta kiertää museoita ja kirkkoja ym. nähtävyyksiä. Tien päällä oleminen on se minun juttu, se on kai vaan hyväksyttävä. Kilometrejä kuuden ajopäivän aikana tuli yhteensä 745. Suosittelen Viroa muillekin pyörämatkailusta kiinnostuneille. Maa on lähellä, tasaisuutensa vuoksi se sopii heikompikuntoisillekin ja halbaa on, rahaa meni vain 110 euroa ruokiin, juomaveteen ja yhteen Exclusive-luokan majoitukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti