torstai 21. heinäkuuta 2016

20.7.2016 Lopuksi

Reissu on taas tehty ja uusia kokemuksia kertyi vähintään odotusten mukaan. Tsekki osoittautui mukavan kompaktiksi maaksi polkupyörämatkailuun.
Polkupyörän myöhäisen saapumisen vuoksi suunnitelmasta jäi pari ajopäivää pois. Jos pyörä olisi tullut muiden matkartavaroiden kanssa yhtä aikaa, olisi todennäköisesti  käynyt  lännempänä, Karlovy Varyssä ja idempänä Brnossa. Koko reissun saldoksi kertyi 561 km.

Kyllä viikossakin ehtii näemmä saamaan käsityksen maasta, toinen asia on että kannattaako viikon takia rahdata omaa pyörää, vai olisiko vuokrapyörä parempi vaihtoehto. Teki pahaa seurata polkupyöräni käsittelyä lentoasemalla. Lähtöselvitystiskillä sanottiin ensimmäisenä, että ei pyörää voi tuoda suojaamattomana koneeseen. Asia selvisi pitkän puhelinsoiton jälkeen. Ylisuurten matkatavaroiden vastaanotossa pyörä runnottiin läpivalaisun kautta alakertaan menevälle hihnalle. Henkilökuntaa ei kiinnostanut mikään muu kuin saada pyörä äkkiä pois silmistä keinolla millä hyvänsä. Helsingissä pyörä tuli matkalaukkujen seassa hihnalla, kun aiemmin se on saanut erilliskäsittelyn ja on talutettu ovesta halliin.  Ihmeen kaupalla pyöräni selvisi irronneella lokasuojan kiinnikkeellä ja parilla naarmulla.
Tällaiset kokemukset vähentävät haluani lentomatkustamiseen pyörän kanssa  tulevaisuudessa, enkä suosittele ketään ottamaan koneeseen suojaamatonta, kallista hiilikuituihmettä lastinkäsittelijöiden rikottavaksi.

Maan sisällä ei  ollut maisemissa kovin paljon vaihtelua. Tsekki on mielestäni hämmentävä sekoitus maataloutta, teollisuutta ja turismia. Majoitusta on hyvin tarjolla, hintataso on edullinen ja tieverkko kattava. Tiet ovat tosin kapeita ja liikennettä on paljon. Kapeista teistä huolimatta vaaratilanteita ei ollut ja muuten Tsekki vaikuttaa turvalliselta maalta. Ilmapiirissä on paljon samoja piirteitä kuin Puolassa ja Unkarissa, mutta Tsekki on mielestäni em. maita siistimpi, esimerkiksi suomessa tapaa harvoin niin siistejä julkisia vessoja kuin näin Tsekeissä.

Kiitos taas kaikille blogia seuranneille, päivityksiä on mukava tehdä kun huomaa, että juttuja on luettu. Hyvää pyöräilykesää kaikille!







keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

20.7.2016 Ricocany - Praha

Yö hotellissa oli aika tuskainen, huone oli ilmastoimaton ja kuuma. Pääsin kunnon uneen vasta kun kävin yöllä kylmässä suihkussa.
Venytin hotellista lähtöä puoli yhteentoista, että odotteluaika kentällä jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Prahassa tuntui olevan turistisesonki kiihkeimmillään, kadut olivat väärällään väkeä. Seassa kuului suomeakin, eli kyllä täällä maanmiehiä on tutustumassa kaupunkiin.
Kaupunki on kyllä hieno, uskomattoman loisteliaita rakennuksia vieri vieressä ja koko keskusta huokuu historiaa.
Päivä oli kuuma, kävin kebab-paikassa syömässä. Omistaja oli turkkilainen, kysyin että mitä mieltä hän on maansa tilanteesta. Mies pystyi vaivoin peittämään liikutuksensa, niin kovasti häneen otti viime päivien tapahtumat Turkissa.
Gepsi opasti minut pahalle reitille läpi keskustan, olisin joutunut kantamaan pyörää satoja porrasaskelmia. Vaihdoin reittiä ja ajelin jalkakäytävällä kun paikallinen poliisi otti minut vakavaan puhutteluun. Osoitin kapealle kadulle ja sanoin pozor, joka tarkoittaa kai vaaraa tai vaarallista useilla slaavilaisilla kielillä. Viranomainen myönsi kyllä asian mutta kehotti taluttamaan pyörää kun olen jalkakäytävällä.
Tulin lentokentälle neljän aikoihin ja tässä odotellessa voi kirjoittaa vaikka blogia. Reissu on taas tältä erää ohi. Laitan kotiin päästyäni päivän valokuvat ja yhteenvedon reissusta. Päivän kilometrit 38.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

19.7.2016 Zbraslavice - Ricocany

Pensionaatin aamupala oli tukeva, kuten kuvasta näkyy. Paikka sijaitsi asuntoalueella, jossa oli naapureita. Illalla haukkuivat koirat, aamulla kiekuivat kukot ja kirkonkello löi vartin välein läpi yön.

Lähdin matkaan hieman kahdeksan jälkeen. Laitoin gepsin opastamaan minut seuraavaan kohteeseen.  Pidemmillä reissuilla kun ei ole juttukavereita, sitä alkaa puhua gepsille, tuolle virtuaaliselle ajokaverille. Haepas meille nyt joku hotelli, ei kai sitä ihmisten pihojen läpi kehtaa ajaa, aiotko tosiaan ajattaa tuollaisen kinttupolun kautta, tällaiseen lääväänkö meinaat yöksi... jne. Sen jälkeen kun Applen laitteisiin tuli Siri, ei elektroniikalle puhuvia ihmisiä ole pidetty hulluina, onneksi ...:)

Saavuin Kutna Horaan aamupäivällä, olen käynyt kaupungissa viimeksi huhtikuussa 2006. Kaupungissa on kirkko, joka on sisustettu ihmisen luilla, kirkossa sanotaan olevan noin 40000 ihmisen jäännöksiä, jotka kuolivat aikanaan mustaan surmaan eli ruttoon.Paikassa oli tällä kertaa paljon väkeä, pääasiassa kiinalaisia selfietikkuineen. Kirkossa pyydetään hiljaisuutta, mutta edes tuollainen paikka ei vedä kiinalaisia hiljaiseksi.

Lähdin ajelemaan kohti Prahaa, jossa aion viettää huomisen päivän, kone lähtee vasta illalla. Poikkesin matkalla vaatekaupassa pyykillä, ostamassa uusia kalsareita, kolmen nippu maksoi neljä euroa. Entisiä lähtee perinteen mukaisesti roskiin.
Otin 26 euron hotellihuoneen Ricocanystä, joka on kai jonkinlainen Prahan lähiö, keskustaan on matkaa vajaa parikymmentä kilometriä, lentokentälle 30 km. Slaavilaiset kansat ovat ihailtavan käytännöllisiä, sain huoneen ensimmäisestä kerroksesta, että voin tuoda pyörän huoneeseen. Kun toin pyörän, sitä pidettiin niin normaalina, että kukaan ei edes vilkaissut. Venäjällä, Habarovskissa olisi saanut tuoda koko moottoripyörän hotellin ala-aulaan, suorastaan vaativat, jätin kuitenkin pihalle. Henkilökunta oli kuitenkin tuonut varmuuden vuoksi moottoripyörän päällä olleen varabensakanisterin sisälle.
Päivän kilometrit 72.














maanantai 18. heinäkuuta 2016

18.7.2016 Tabor - Zbraslavice

Kirjauduin majoituksesta ulos yhdeksän maissa. Illan mittaan muisti palaili pätkittäin, tajusin olleeni tässä samaisessa motellissa vuonna 2006 kun kävin moottoripyörällä Itävallassa. Paikka oli silloin nimeltään Motel Euro. Jotenkin kuvittelin paikan olleen lähempänä rajaa, moottoripyörällä matka Linziin ei silloin tuntunut pitkältä.

Pääsin kaupungista ulos pienen harhailun jälkeen, tavoitteena oli polkaista Kutna Horaan ja hakeutua siellä sopivaan hotelliin. Matkaa piti oleman noin 100 km, kun olin gepsin mukaan noin 40 km päässä, puhkesi takarengas. Aloin vaihtamaan sisärengasta, mutta sen venttiili oli liian paksu takavanteen reikään. Hetken pähkäiltyäni otin etukiekon irti, siitä sisärenkaan taakse ja uuden sisurin eteen. Etuvanteen venttiilinreikä oli muutaman sadasosamillin isompi. Rengastyöt tuli tehtyä kahteen kertaan.

Päivän vastoinkäymiset eivät loppuneet siihen. Tie no 150 joka menee Kutna Horaan oli korjauksen alla. En välittänyt kieltomerkeistä vaan ajelin ajatellen että kyllä sieltä pyörän mentävä reitti löytyy. Kuvitelma oli väärä, tietyömies kielsi menemästä sillalle, siellä oli voda eli silta oli täysin poikki. Tutkin aikani karttaa ja totesin että meni kiertämiseksi ja kaukaa. Kyseisen patoaltaan yli ei mennyt muita siltoja lähimaillakaan. Jouduin tekemään noin 25 km lenkin että pääsin reitille. Jäin Pensionaattiin pieneen Zbraslavicen kylään, hintaa majapaikalla on noin 20e.
Reissussa sattuu ja tapahtuu, tänään sen taas näin. Maastot ovat olleet vaihtelevia metsäisiä kukkuloita ja peltoja vuorotellen, tänään nousua tuli gepsin mukaan 970 metriä.
Päivän kilometrit 102.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

17.7.2016 Ceske Krumlov - Tabor

Telttaherätyksissä on aina oma tietty tunnelmansa, sitä kuuntelee, että sataako, tuuleeko, laulavatko linnut jne. Tsekit ovat aamu-unisia tai minulla on sisäinen kello heitä edellä. Kuudelta kotimaan aikaa kukaan ei ollut vielä herällä. Seitsemän maissa ihmisiin alkoi tulla eloa ja minäkin kasasin kamppeet. Naapuriteltan nuori mies tuli juttusille, kyseli pyöräilystä ym. Hän innostui kun kuuli, että olen suomesta. Kaveri kertoi olleensa Tampereella kansanmusiikkitapahtuma Pispalan sottiisissa ja tanssineensa kaksi viikkoa, oli ollut kuulemma hieno kokemus.  Minä kun en ole tanssimiehiä, niin jouduin vain nyökkäilemään.

Ostin tienlaidassa mustikoita myyviltä nuorilta puoli litraa marjoja ja lusikoin ne saman tien suihini. Maku oli aivan ok. Täällä tuntuu satokausi olevan pidemmällä, osa omenoista on jo poimintakunnossa, pihlajanmarjat oransseja ja viljat osittain puintivalmiita ja jo jotain oli puitukin.

Saavuin Ceske Budejoviceen puoliltapäivin, kaupungin keskusta on hienoja rakennuksia täynnä, samoin olutkulttuuri tulee vastaan joka paikassa. Keskustakierroksen ja valokuvien jälkeen lähdin Garminin opastamana jatkamaan kohti pohjoista.

Tarkkailen ajaessani aina tienlaitoja ja ennen jotain pikkukylää näin, että ojan vieressä oli takki ja jotain muutakin. Pysähdyin katsomaan, siinä oli kengät, takki ja reppu. Repussa oli lompakko luottokortteineen, parisataa korunaa rahaa ja pääsyliput johonkin tapahtumaan. Repun etutaskussa oli älypuhelin, josta oli akku loppunut. Tilanteessa oli jotain outoa, siitä oli omistaja lähtenyt tai viety vauhdilla. Jätin tavarat paikalleen ja jatkoin matkaa.

Ajelin rauhallisesti nautiskellen kauniista kelistä, poikkesin kahvilla ja syömässä mahtavan pihvin, joka maksoi noin 4,5 euroa.

Illansuussa alkoi sataa, odottelin linja-autopysäkin katoksessa puolisen tuntia sateen talttumista. Illaksi saavuin Taborin kaupungin liepeille, jossa majoituin Motelli Vegaan edulliseen 24 euron hintaan. Respassa työskennellyt nainen ilahtui saatuaan suomalaisen asukkaan. Hän oli asunut miehensä kanssa Pietarsaaressa ja oli kova Suomi-fani.
Päivän kilometrit 83.









lauantai 16. heinäkuuta 2016

16.7.2016 Vodnany - Ceske Krumlov

Hotellin aamiainen oli maukas ja sitä tarjoiltiin jo klo 7:00 lähtien. Varustauduin pikkuhiljaa matkaan, ajattelin että edessä on kevyt polkaisu Ceske Krumloviin, jossa tutustun keskiaikaisen tyylisenä säilyneeseen kaupunkiin ja majoitun keskustassa edullisen pensionaattiin tai hotelliin.

Homma ei tälläkään kertaa mennyt kuten kuvittelin. Alussa ajaminen oli irtonaista ja matka taittui. Pikkuhiljaa ajo meni väkinäiseksi ja vastamäkiä vinssatessa ja jopa pahimpia taluttaessa mietin, että onko minuun pesinyt lapamato tai jotain, kun voimat tuntuvat niin vähäisiltä. Jossain vaiheessa päivää vilkaisin gepsin korkeuslukemaa. Olin hivuttautunut noin 400 mertin korkeudesta yli 750 metriin. Pian tulikin vuorijonon huippu, sieltä lasketellessa päivän vastamäet unohtuivat..

Iltapäivällä tulin Ceske Krumloviin. Kaupunkia mainostetaan hienosti keskiaikaisen ulkoasunsa säilyttäneenä kulttuuriperintökohteena. Kaupunki oli minulle pettymys, jos on käynyt kesällä Tallinnan vanhassa kaupungissa, niin Ceske Krumlovissa ei ole muuta eroa kuin kieli ja se, että suomalaisten tilalla on saksalaisia tai itävaltalaisia turisteja, kiinalaisiakin oli paljon. Majoitus meni myös persiilleen, vilkaisin nopeasti Booking.comista majoituspaikkojen varaustilannetta, lähes kaikki oli buukattu. Kävin tarkistamassa tilanteen viidestä majapaikasta, sama juttu, kaikki buukattu täyteen. Jäljellä oli makuusalimajoitusta hostelleissa ja ylihintaisia hotelleja. Otin pakolliset valokuvat ja kävin Pennymarketissa ostoksilla. Ajatuksena oli Hotelli Erä, mutta sattumalta vastaan tuli Camping Paradijs, josta sain telttapaikan wifilla, pesumahdollisuudet ym edulliseen 6 euron hintaan. Minähän pääsin leirintäaluemajoituksen makuun jo keväällä Portugalissa, joten tiesin kuinka toimia ja mitä on odotettavissa. Tämä osa Tsekeistä on vuoristoista ja tasaiset telttapaikat ovat hakusassa, leirintäalueilla on yleensä sileät alustat:)

Päivän kilometrit 73.





perjantai 15. heinäkuuta 2016

15.7.2016 Rokycany - Vodnany

Yö teltassa oli rauhallinen, aamusta sateli hieman ja kokosin varusteet ja lähdin tien päälle. Suunta on kohti etelää, Ceske Krumlov on kaupunki, jota minulle on suositeltu nähtäväksi. Poikkesin ostamassa ruokaa ja join pikaiset sumpit paikallisessa leipomossa.

Ajaminen on Tsekeissä yllättävän helppoa, koska gepsi tuntee kaikki lehmänpolut ja osaa reitittää hyvin. Liikenteen puolesta maa muistuttaa Puolaa, tiet ovat kapeita ja liikennettä riittää. Asiointi kaupoissa on samanlaista kuin muissakin itäblokin maissa, kieli on outo ja englantia ei puhuta yleisesti. Hyvin olen kuitenkin selvinnyt, nälkäänkään ei kuole. Nytkin edessä höyryää herkullisen näköinen annos, kirjoitan tätä tienvarren ruokapaikassa. Ruoka on rasvaista ja suolaista, mutta eiköhän se pala tien päällä. Sain aamupäivällä pahat lihaskrampit jalkoihin. Ostin magnesiumpitoiseksi mainostettua kivennäisvettä ja pakotin itseni juomaan sitä puoli litraa kerralla, samalla muutama merisuolakide kielen alla. Krampit loppuivat ainakin toistaiseksi.
Päivä oli sateeton, mutta pilvet roikkuivat alhaalla koko päivän.
Alla olevista valokuvista, kummallinen levy on metsästä telttapaikan läheltä löytämäni perhospyydys, kuvan pyörässä on pieni Hondan moottori joka pyörittää takarengasta päällyrenkaaseen painavan akselin avulla, pari ruoka-annosta, telttapaikka, skootteri, tienlaidan muistomerkki, baarin hinnasto naurettavine hintoineen.
Aloitustekstin nimi oli Prahan syntiset ihmiset, en ehtinyt vielä Prahassa syntisiä näkemään, mutta täällä maaseudulla on näkynyt muutama julkinen nainen, tai oikeastaan tyttö ja en oikeastaan tiedä heidän syntisyydestään:)

Olut on asia, johon ei voi olla törmäämättä Tsekeissä, baareja ja olutmainoksia on kaikkialla. Juoma on naurettavan halpaa, 1,5 litran pullo paikallista bulkkiolutta maksaa noin 1,1 euroa. Maassa onkin Euroopan korkein alkoholinkulutus, 16,61 litraa henkeä kohti vuodessa absoluuttiseksi alkoholiksi laskettuna. Joissakin ruokapaikoissa olutpullo on halvempi kuin vesipullo, mikä tuntuu käsittämättömältä. Olut on huono juoma pyöräillessä, se menee jalkoihin.


Illaksi päädyin Vodnany- nimiseen kylään hotelli Prajer tarjosi yösijan aamupalalla noin 35euron hintaan.

Tänään kilometrejä kertyi 113











torstai 14. heinäkuuta 2016

14.7.2016 Statenice-Rokycany

Pääsin sateen vuoksi liikkeelle vasta klo 11.00. Kyllästyin odottamaan sateen loppumista, puin ponchon päälle ja siirryin tien päälle. Muutaman viime päivän laiskottelu oli jättänyt jälkensä, aamupalakahvit tulivat pian ihon läpi jo ensimmäisissä nousuissa. Tie kierteli viljapeltojen keskellä, niitä Tsekeissä riittää. Suunnitelma oli ajaa lounaaseen kohti Plzenin kaupunkia. Moottoriteiden kiertely teki reitistä aluksi mutkikkaan. Sade lakkasi yhdeltä iltapäivällä.
Kävin pienessä kyläbaarissa ja yllätyin mitä saa 1,2 euroa vastaavalla rahasummalla. Sillä sai kupillisen paikallista liha/kasviskeittoa, samantapaista kuin virolaisten seljanka. Tulin sillä ravituksi ja jatkoin tien päällä. Liikennettä on melkoisesti ja pyöräilijä ei ole erityisen kunnioitettu liikkuja autojen seassa. Poikkesin paikallisessa Lidlissäkin, halpaa oli kuten aina. Mukaan tarttui myslipatukoita, vettä ja banaaneja. Illansuussa lähestyin Rokycany-nimistä kaupunkia, josta on Plzeniin matkaa alle 10 km. Kysyin majoitusta saksaksi nukkavierusta hotellista, mutta se oli  vaihtanut tuotantosuuntaa ja keskittyi pelkästään viinan ja oluen myyntiin. Niiden kauppa näytti käyvän hyvin. Päätin majoittua kankaiseen kotiin eli Hotelli Erään, jylhään tsekkiläiseen kuusikkoon.
Päivän kilometrit 80.




14.7.2016 Viimein liikkeelle

Odotin koko eilisen päivän kuriiria, joka toisi pyörän. Odotus palkittiin vasta iltaseitsemältä, kun pihaan kaartoi valkea pakettiauto ja sain viimein pyöräni kuittausta vastaan. Kulkupeli näyttäisi selvinneen seikkailusta vahingoittumattomana. Finnair ei normaalisti kuljeta pakkaamattomia pyöriä, mutta tällä kertaa tehtiin poikkeus kuulemma koska pyörä on teräsrunkoinen ja siten kestää paremmin  kuljetusta. Koska päivä ehti pitkälle, jäin vielä yöksi samaan, jo tutuksi tulleeseen majoitukseen.

Tätä kirjoittaessa ulkona sataa, mutta tänään on tarkoitus sateen lomassa ajella kohti lounasta. Tiistai ja suurin osa keskiviikkoa olisivat olleet hyviä ajopäiviä sään puolesta, mutta tämä alkoi näin tällä kertaa.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

13.7.2016 Pyörä löytyi

Olin jo suunnittelemassa kotiinpaluuta kun sain soiton Helsingistä, että pyörä on löytynyt. Se oli seikkaillut kuljetusjärjestelmän syövereissä yli vuorokauden ennen kuin oli saapunut paikkaan josta se olisi pitänyt lastata koneeseen.
Pyörä luvattiin lähettää Finnairin koneella Prahaan ja sen pitäisi olla täällä noin klo 11.00 paikallista aikaa. Vaikuttaa siltä, että pääsen tänään vielä tien päälle kunhan pyörä kirjataan ensin Norwegianille ja selvitän tuodaanko se minulle majapaikkaan vai haenko sen lentokentältä. Jouduin vaihtamaan eilen hotellia koska hotelli Meritum jossa yövyin ensimmäisen yön, oli buukattu täyteen seuraavaksi yöksi. Toisen yön vietin Guesthouse Prahassa, joka sijaitsee 5,5 km päässä lentokentän pohjoispuolella. Majoitushinta aamupalan kanssa oli kohtuulliset 21euroa.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

12.7.2016 Pyörää ei kuulu vieläkään

Hiljaista on sillä rintamalla. Pyörästä ja sen vaiheista ei ole kuulunut mitään. Olen tarkistanut kadonneiden matkatavaroiden seurantajärjestelmästä tilannetta varmaan tunnin välein, mutta mitään ei kuulu. Olen kahden tai kolmen vaiheilla, viettääkö kaupunkiloma, vuokratako auto ja kierrellä maata viikko vai tullako kotiin. Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa ei oikein kiinnosta, kun pitäisi saada kulumaan viikko. Näin pienen maan kiertää autolla moneen kertaan eikä kulttuurikaan oikein kiinnosta. Jos pyörää ei kuulu huomenna, palaan mahdollisesti kotiin torstaina tai perjantaina.

11.7.2016 Pyörä jäi välille

Lento lähti Helsingistä vajaan tunnin myöhässä ja oli perillä noin 21:30 paikallista aikaa. Laukku tuli hihnalta nopeasti, mutta jäin odottelemaan pyörää. Pyörää ei kuitenkaan tullut Prahan kentälle, vaan jouduin turvautumaan kadonneiden matkatavaroiden palveluun. Sain asiani käsiteltäväksi järjestelmään. Jouduin tulemaan varaamaani Hotelli Meritumiin pelkkien laukkujen kanssa. Saa nähdä tuleeko tästä pelkkä kaupunkiloma Prahassa.
Lentoyhtiöillä on järjestelmä, jolla kadonneita matkatavaroita voidaan jäljittää, seuraan tilannetta systeemin kautta aamulla.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Hríšní lidé mesta pražského

Anteeksi vieraskielinen otsikko, mutta se antaa vihjeen seuraavan polkupyöräreissun kohteesta. Lentoliput on ostettu itselle ja polkupyörälle hyvissä ajoin. Lento Norwegianilla ma 11.7. paluu saman yhtiön koneella 20.7.
Tavalliseen tapaan reitti ei ole vielä selvillä, tarkoitus on ajella fiilisten ja kelien mukaan, kiireettömästi. Kohdemaa on pieni ja yhdeksässä päivässä ehtii toivoakseni nähdä paljon. Tätä kirjoittaessani n ole vielä pakannut kamoja, mutta ne ehtii kyllä. Mukaan lähtee taas uskollinen Surly ja majoitumisvarusteet, jos innostun telttailemaan. Maassa on tosin edullinen hintataso, hotellihuone lentokentän läheltä aamupalalla kustansi  etukäteen varattuna 25€.
Tarkoitus on taas päivittää blogia tilanteiden salliessa. Stay tuned...

Ai niin, se kohdemaa. Otsikko on tsekin kieltä ja tarkoittaa alkukielellä: Prahan syntiset ihmiset.
Kyseessä oli tsekkoslovakialainen TV-sarja, sosialistinen näkemys Hercule Poirotin tyyppisestä rikossarjasta, jossa ratkotaan rikoksia Prahan yössä :). Sarja esitettiin Ylellä 1969-70 ja uusintana 1974, itselleni nimi on jäänyt mieleen ja se oli hyvä aasinsilta tämän postauksen otsikoksi.

https://www.youtube.com/watch?v=kXRMpQZkZk4

maanantai 25. huhtikuuta 2016

25.4.2016 Lento Madrid - Helsinki ja yhteenveto

Olipa tämäkin taas päivä. Lähdin hotellin järjestämällä kuljetuksella klo 5, ajoaika oli noin 10 minuuttia. Olin hyvissä ajoin kentällä. Lentolipussani luki terminaali 1, harhailin siellä aikani mutta en löytänyt Norwegianin lähtöselvitystiskiä. Kysyttyäni asiaa neuvonnasta minulle kerrtotiin, että oikea terminaali on nykyään no: 2. Siirryin seuraavaan terminaaliin ja aikani harhailtuani löysin norskin tiskit. Pahaksi onneksi edessäni oli iso koululaisryhmä menossa Teneriffalle, ja kello kävi...

Kun lopulta oli minun vuoroni, sain ilmoituksen, että pyörää ei voida ottaa koneeseen pakkaamattomana. Pyörä olisi pitänyt kääriä muoviin ja ainoa löytämäni käärijä ilmoitti, että hän ei kääri noin suuria esineitä. Pyörä oli kuitenkin sellaisessa mallissa kuin Norwegian vaatii, polkimet irrotettuna, renkaat tyhjinä ja tanko käännettynä rungon suuntaisesksi. Menin takaisin tiskille ja sain neuvoteltua ehdon, että jos saan pysymään etuhaarukan suorassa niin, että ohjaus ei liiku, pyörä otetaan kyytiin. Minulla oli irtohihna, jolla sain jäykistettyä ohjauksen sitomalla eturenkaan runkoputkeen. Tämän jälkeen ilmeni, että pyörä ei sovi liinalle. Lopulta yksi virkailija lähti kävelyttämään minua ja pyörää kolmosterminaalin alakertaan, matkaa ehkä puoli kilometriä. Siellä oli erillinen turvatarkastus, josta minut ja saattajani tarkastettiin. Pyörää yritettiin röntgenkuvata, mutta se ei mahtunut laitteeseen. Tarkastusta hoitanut turvamies oli itsekin pyöräilijöitä, koska ihasteli pyöräni osia ja kyseli matkan sekä pyörän yksityiskohtia. Hän antoi lopulta armon käydä oikeudesta ja päästi meidät läpi. Jätin pyörän alakertaan ja siirryin kiireesti oikealle portille, josta pääsinkin pian koneeseen.

Lento meni hyvin, mutta Helsinki-Vantaalla odotti uusi yllätys. Sain laukun nopeasti, mutta pyörää ei kuulunut. Hihnan luona pyöri epätietoisena muutama muukin matkustaja. Menin katsomaan hihnan alkupäätä, rakas pyöräni oli hihnalla puoliksi sisällä, puoliksi ulkona ja hihna oli jumissa, laukkuja sen takana. Henkilökuntaa ei ollut missään. Aikamme kyseltyämme yksi virkailija tuli paikalle ja luukkua raotettiin niin että pyörä ja sen takana olleet laukut pääsivät ulos. Vika oli kuulemma lastinkäsittelijöissä, pyörä olisi pitänyt kulkea eri reittiä, ei suinkaan hihnalla. Pyörä selvisi onneksi vahingoittumattomana, kasasin laukut ja ajoin Tikkurilan asemalle odottamaan junaa, reissu oli ohi.



Matka oli kaikkiaan hieno ja onnistui mielestäni hyvin, vaikka välillä sade piinasi.En edennyt niin ylös rannikkoa pitkin, kun aluksi kaavailin. Loman loppu ja töihin paluu alkoi kummitella mielessä ja päätin kääntää Coimbrasta itään, myös huonot kelit olivat osasyynä päätökseen.

Portugali oli uusi tuttavuus. Maata sanotaan köyhän miehen Espanjaksi ja voi siinä olla vähän perääkin. Kansanluonne vaikuttaa hieman erilaiselta, portugalilaiset vaikuttavat hieman sulkeutuneilta, mutta ovat kuitenkin ihan mukavia turistia kohtaan. Elintaso on kuitenkin selvästi matalampi kuin Espanjassa, ainakin joissain osissa maata.

Pyöräily tuntui tällä kertaa jonkin verran edellisiä retkiä rasittavammalta, ehkä syynä on maastot ja ikääkin tulee koko ajan lisää. Pystyin kuitenkin ajamaan joka päivä, uupumisen vuoksi ei tarvinnut pitää lepopäiviä. Kokonaiskilometrimäärä on laskujeni mukaan melko tarkka 1600, kun tänään tuli vielä kymmenkunta kilometriä lentoasemalta Tikkurilan keskustaan.
Portugalin-Espanjan rajaseutu oli minulle yllätys vähäisen asutuksen ja vuoristoisen pinnanmuotonsa vuoksi.Pääsin reissulla taas "kelluvaan tilaan", jossa unohtuu työasiat ym ja keskittyy vain matkantekoon. Myös aikakäsitys muuttuu. Tuntuu kuin olisin aloittanut Malagasta kaksi kuukautta sitten.

Pyörä toimi paria rengasrikkoa lukuunottamatta moitteettomasti, Rohlofin takanapa on matkailukäytössä huolettomuudessaan maineensa veroinen.

Muutamat joiden kanssa olen puhunut, ovat sanoneet tälläista matkailua ja retkeilijää hulluksi. Voihan se niinkin olla, mutta hauskaa oli taas kerran. Suosittelen jos vain rohkeus riittää lähteä, kunto paranee pyöräillessä.
Kiitokset taas kaikille blogia seuranneille että olette jaksaneet lukea näitä sepustuksia:)



sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

24.4.2016 Madrid

Reissu alkaa olla kohta taputeltu. Eilisestä kokemuksesta viisastuneena päätin varata netissä Tripadvisorin kautta hotellihuoneen mahdollisimman läheltä lentokenttää. Kirjauduin puoliltapäivin ulos ja ajelin lentokentälle katsomaan missä terminaali 1 sijaitsee. Ajatuksena oli että pyöräilen kentälle aamupimeässä ja pakkaan kamat terminaalin edessä. Varaamassani hotelli Nuevo Bostonissa tarjottiin kuitenkin kuljetusta ja päätin tarttua tarjoukseen, onhan se hieman turvallisempaakin kuin ajella pitkin autoviaa aamuviideltä valottomalla pyörällä.

Hotellihuone oli suuri, varmaan suurimpia missä olen koskaan ollut ja hintaa oli viitisen kymppiä. Näillä näkymin lennän aamulla Helsinkiin, kirjoitan vielä kotiin päästyäni yhteenvedon reissusta.
Päivän kilometrit 6.





lauantai 23. huhtikuuta 2016

23.4.2016 Navas del Rey - Madrid

Laittelin aamupalat kaikessa rauhassa, jätin asunnon avaimet pöydälle ja lukitsin ovet. Ajattelin että tästä tulee helppo päivä, sen kun polkaisen keskustaan ja siemailen cafe americanoja ja nautin katunäkymistä. Homma lähti heti kulkemaan eri suuntaan. Tien M501 liittymässä oli kieltomerkki polkupyörille. No, eipä hätää, oikaisen tien M507 kautta, kymmenkunta kilometriä lisää. Madridin lounaispuolella on suuria lähiöitä, joista ei ole hitaan liikenteen yhteyttä toisiinsa. Sorruin ensin lehmän- ja myöhemmin kinttupolun tasoisille reiteille että pääsin etenemään lähiöstä seuraavaan.

Alcorcon-niminen lähiö on vilkas, siellä on yliopiston kampusalue. Opiskelijat osaavat onneksi hyvin englantia ja opastivat minut kinttupoluille, mistä pääsi Casa de Campo-nimisen alueen kautta keskustaan.

Kun olin viimein keskustan laitamilla viiden maissa iltapäivällä, huomasin etten ole syönyt koko päivänä mitään. Korjasin tilanteen menu de dia-annoksella, aluksi spaghetti bolognese, sitten porsaan ulkofilettä perunoilla. Lähdin etenemään keskustaan ajatuksena majoittua. Kysyin huonetta hotellista, toisesta, kolmannesta, neljännestä..., kaikki täyteen buukattuja. Kello oli jo seitseman, päätin lopulta uudesta strategiasta. Gepsi näytti leirintäaluetta kahdeksan kilometrin päässä. Päätin mennä sinne ja tarkistaa tilanteen kaikista matkalle osuvista hotelleista. Eräs vastaanottovirkailija sanoi, että hotellit ovat täynnä koska kaupungissa on suuri kongressi, toinen sanoi että kaupungissa juostaan maraton. Eräs sanoi ettei Madridissa ole leirintäaluetta. Päätin kuitenkin mennä tarkistamaan asian. Kilometriä ennen leirintäaluetta näin hotellin, josta menin kysymään majoitusta viimeisenä oljenkortena. Hotel Galatea myi minulle huoneen, se oli kymmenes hotelli josta kysyin. Joukossa oli suuriakin, eräässä oli 350 huonetta ja kaikki bookattu. Kuulin myöhemmin, että kyseinen leirintäalue on toiminnassa.
Niin vaan tästäkin taas selvittiin, vaikka aloin jo harkita porttikäytävämajoitusta tai teltan pystyttämistä jalkapallokentälle tai leikkipuistoon. Oli kyllä ensimmäinen kerta kun meinasi käydä vanhanaikaisesti. Korvessa ei ole niin vakavaa, jos joutuu maastomajoitukseen, suurkaupungissa voi tulla ryöstetyksi. Voi ne hotellihuoneet näemmä olla kortilla vaikka kaupungissa olisi satoja hotelleja.

Päivän kilometrit 82, lentokentälle on kuulemma kymmenen minuutin automatka.






perjantai 22. huhtikuuta 2016

22.4.2016 Candeleda - Navas del Rey

Hostelli oli tyhjä kun lähdin, edes henkilökuntaa ei ollut paikalla. Menin suoraan lähimpään panaderiaan hakemaan hieman evästä. Mukaan tarttui pari banaania, omena ja kaksi isoa pasteijaa. Söin pasteijan pahimpaan nälkään ja lähdin tielle. Yllättävän kovia nousuja taas alkumatkasta. Tie mutkitteli vuorilla järeiden mäntymetsien keskellä.

Ostin jostain kylästä mansikoita. Myyjä tarjosi koko laatikkoa, kieltäydyin sanomalla No mucho peso para bicicleta. Myyjä kysyi että käykö medio kilo, opin siinä uuden sanan medio, ilmeisesti puoli kiloa oli määrä. Mansikat olivat komeita, mutta jotain jäi puuttumaan, nimittäin maku. Sokkotestissä marjoja ei olisi ollut helppo tunnistaa mansikoiksi, olisin veikannut retiisiä tai jotain tunnistamatonta kasvia.

Matka eteni mukavaa vauhtia ja Madridiin oli lyhyempi matka kuin luulin. Viimeinen  satanen meni rikki puoliltapäivin.
Kiivettävää tuli taas tällekin päivälle yli 1100 metriä. Illansuussa saavuin pieneen Navas del Reyn kylään. Kyselin hostalia mutta sitä ei ollut, sen sijaan minulle tarjottiin yösijaksi kokonaista huoneistoa 40 euron hintaan.Tartuin tarjoukseen, talo on kylän keskustassa ja vuokrakäytössä. Talossa on neljä erillistä huoneistoa, joista yksi on käytössäni. Makuupaikkoja oli kuusi, varusteltu keittiö ym. En tiedä onko suojaamaton nettiyhteys talon vai jonkun naapurin, mutta käytän sitä kuin omaani.

Viinihiivamaiden  ihmiset ovat erittäin avuliaita, heillä ei ole kiire kun reissumies kysyy jotain heikolla espanjalla. Majapaikkaa varten mies, jolta kysyin neuvoa, soitti puhelimella paikalliselle yrittäjälle ja tuli vielä opastamaan. Siitä homma lähti taas rullaamaan, ilmassa oli jopa pienen seikkailun tuntua kun hostalia ei ollut koko kylässä:)


Päivän kilometrit 105, matkaa Madridiin noin 40 km.