Telttaherätyksissä on aina oma tietty tunnelmansa, sitä kuuntelee, että sataako, tuuleeko, laulavatko linnut jne. Tsekit ovat aamu-unisia tai minulla on sisäinen kello heitä edellä. Kuudelta kotimaan aikaa kukaan ei ollut vielä herällä. Seitsemän maissa ihmisiin alkoi tulla eloa ja minäkin kasasin kamppeet. Naapuriteltan nuori mies tuli juttusille, kyseli pyöräilystä ym. Hän innostui kun kuuli, että olen suomesta. Kaveri kertoi olleensa Tampereella kansanmusiikkitapahtuma Pispalan sottiisissa ja tanssineensa kaksi viikkoa, oli ollut kuulemma hieno kokemus. Minä kun en ole tanssimiehiä, niin jouduin vain nyökkäilemään.
Ostin tienlaidassa mustikoita myyviltä nuorilta puoli litraa marjoja ja lusikoin ne saman tien suihini. Maku oli aivan ok. Täällä tuntuu satokausi olevan pidemmällä, osa omenoista on jo poimintakunnossa, pihlajanmarjat oransseja ja viljat osittain puintivalmiita ja jo jotain oli puitukin.
Saavuin Ceske Budejoviceen puoliltapäivin, kaupungin keskusta on hienoja rakennuksia täynnä, samoin olutkulttuuri tulee vastaan joka paikassa. Keskustakierroksen ja valokuvien jälkeen lähdin Garminin opastamana jatkamaan kohti pohjoista.
Tarkkailen ajaessani aina tienlaitoja ja ennen jotain pikkukylää näin, että ojan vieressä oli takki ja jotain muutakin. Pysähdyin katsomaan, siinä oli kengät, takki ja reppu. Repussa oli lompakko luottokortteineen, parisataa korunaa rahaa ja pääsyliput johonkin tapahtumaan. Repun etutaskussa oli älypuhelin, josta oli akku loppunut. Tilanteessa oli jotain outoa, siitä oli omistaja lähtenyt tai viety vauhdilla. Jätin tavarat paikalleen ja jatkoin matkaa.
Ajelin rauhallisesti nautiskellen kauniista kelistä, poikkesin kahvilla ja syömässä mahtavan pihvin, joka maksoi noin 4,5 euroa.
Illansuussa alkoi sataa, odottelin linja-autopysäkin katoksessa puolisen tuntia sateen talttumista. Illaksi saavuin Taborin kaupungin liepeille, jossa majoituin Motelli Vegaan edulliseen 24 euron hintaan. Respassa työskennellyt nainen ilahtui saatuaan suomalaisen asukkaan. Hän oli asunut miehensä kanssa Pietarsaaressa ja oli kova Suomi-fani.
Päivän kilometrit 83.
Ostin tienlaidassa mustikoita myyviltä nuorilta puoli litraa marjoja ja lusikoin ne saman tien suihini. Maku oli aivan ok. Täällä tuntuu satokausi olevan pidemmällä, osa omenoista on jo poimintakunnossa, pihlajanmarjat oransseja ja viljat osittain puintivalmiita ja jo jotain oli puitukin.
Saavuin Ceske Budejoviceen puoliltapäivin, kaupungin keskusta on hienoja rakennuksia täynnä, samoin olutkulttuuri tulee vastaan joka paikassa. Keskustakierroksen ja valokuvien jälkeen lähdin Garminin opastamana jatkamaan kohti pohjoista.
Tarkkailen ajaessani aina tienlaitoja ja ennen jotain pikkukylää näin, että ojan vieressä oli takki ja jotain muutakin. Pysähdyin katsomaan, siinä oli kengät, takki ja reppu. Repussa oli lompakko luottokortteineen, parisataa korunaa rahaa ja pääsyliput johonkin tapahtumaan. Repun etutaskussa oli älypuhelin, josta oli akku loppunut. Tilanteessa oli jotain outoa, siitä oli omistaja lähtenyt tai viety vauhdilla. Jätin tavarat paikalleen ja jatkoin matkaa.
Ajelin rauhallisesti nautiskellen kauniista kelistä, poikkesin kahvilla ja syömässä mahtavan pihvin, joka maksoi noin 4,5 euroa.
Illansuussa alkoi sataa, odottelin linja-autopysäkin katoksessa puolisen tuntia sateen talttumista. Illaksi saavuin Taborin kaupungin liepeille, jossa majoituin Motelli Vegaan edulliseen 24 euron hintaan. Respassa työskennellyt nainen ilahtui saatuaan suomalaisen asukkaan. Hän oli asunut miehensä kanssa Pietarsaaressa ja oli kova Suomi-fani.
Päivän kilometrit 83.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti