24.3.2015 Budapestista kotiin

Koska tiedossa oli pitkä odotus kentällä, viivytin hotellista uloskirjautumista niin pitkälle kuin mahdollista. Lähdin ajelemaan kohti lentokenttää puoliltapäivin. Matkaa oli linnuntietä 16 km mutta käytännössä se kaksinkertaistui reitin etsimisen vuoksi. Lukemattomien mutkien jälkeen olin alle kolmen kilometrin päässä kentästä, kun vastaan tuli moottoriliikennetie rajoituksineen. Aikani ihmeteltyäni kysyin huoltoaseman pihalla päivystäneeltä taksikuskilta, että kuinka kentälle pääsee polkupyörällä. Taksi- ja rekkakuskeilta kannattaa kysellä jos tulee jokin ongelma, koska heillä on hyvät tiedot ja ainakin mielipide lähes mistä tahansa asiasta. Suhari vastasi, että polkupyörällä ei pääse lainkaan. Kun kysyin taksikyydin hintaa, hän ei suostunut ottamaan pyörää kyytiin, vaan kehotti nousemaan lähipysäkillä bussiin. Menin pysäkille päivystämään ja bussi tulikin tuotapikaa. Bussikuski viittoili että sisään vaan. Menin matkan pummilla ja niin pääsin kuin pääsinkin lentoasemalle. Tein taikatempun ja solautin ison laukkukasan lätkäkassiin jonka kokonaispaino tuliaisineen oli 18kg. Jäin odottelemaan koneen lähtöä,  reissu oli ohi.

VAIKUTELMIA

Oli hienoa päästä pitkästä aikaa tien päälle ja vielä maihin, joissa en ollut aiemmin pyöräillyt. Maita olisi saanut helposti bongattu pari lisää, Kroatia ja Itävalta olivat muutaman kilometrin päässä reitiltäni.
Italia on hieno matkailumaa ja minulta on luultavasti vielä hienoimmat paikat näkemättä, pohjoisen Alpit ja etelän Sisilia olisivat varmasti näkemisen arvoisia. En lainkaan ihmettele enää matkailijoita, jotka palaavat saapasmaahan vuosi toisensa jälkeen.

Slovenia oli miellyttävä yllätys, maa oli hyvin eurooppalaisen tuntuinen, melko siisti ja luonnoltaan vaikuttava. Jos haluaa nähdä  jotain Sloveniasta, kannattaa poiketa maan halkovalta moottoritietä kyliin ja kaupunkeihin.

Unkari on monen suomalaisen suosikki, minuun se ei tehnyt erityistä vaikutusta. Ongelmana on vaikea kieli ja englanninkieltä osaavien vähäisyys. Hintataso on melko edullinen, mutta sosialistisen kokeilun merkit näkyvät vielä selvästi.

Ajankohta tällaiselle reissulle oli hieman liian aikainen,. Pakkasyöt ja kylmät aamut tulivat pienenä yllätyksenä. Seuraavaa pyöräreissua voisikin ajatella jonnekin loppusyksyn ajankohtaan, loka- marraskuu ovat euroopassa vielä lämpimiä.
Varustepuoli oli kunnossa, pyörä toimi, rahat riittivät, mitään ei varastettu eikä kuskikaan sairastunut alkumatkan kuumetta lukuunottamatta. Kaikenkaikkiaan reissu oli hyvä ja osoitti taas, että polkupyörämatkailu on hieno tapa liikkua ja nähdä maita ja kansoja. Kiitos kaikille blogia seuranneille ja tsempanneille.

 

23.3.2015 Budapestissä

En postannut eilen blogipäivitystä, koska pidin välipäivän hotellissa. Jäin maaseudulle, koska kaupungeissa hinnat ovat usein korkeampia. Hotellissa oli musiikillinen ilta, salista kantautui slaavilaisia säveliä. Tunnistin ainakin Kalinkan, ja Moskovan valot, loput olivat luultavasti unkarilaisia kansansävelmiä.

Lähdin aamusta tienpäälle ja kohti Budapestiä. Ajauduin useita kertoja tielle, jossa ei saanut pyöräillä, ajaa hevoskärryillä tai kävellä. Lopulta aina on löytynyt vaihtoehtoinenkin reitti, ettei ole tarvinnut lakia rikkoa.

Unkarilaiset vaikuttavat varauksellisemmilta kuin slovenialaiset. Kieli on myös vaikea, ainoa tuttu sana on kuinkas ollakaan paprika:). Tulin iltapäivällä Budapestin keskustan tuntumaan ja otin huoneen Hotelli Danubiasta. Lentokentälle on matkaa noin 16 km, pitää jotenkin saada huomenna päivä kulumaan, kone lähtee iltamyöhällä.

Hintataso Unkarissa vaikuttaa edulliselta, kuvan ateria kiinalaisessa ravintolassa maksoi 550 fl eli alle 2 euroa. Katsoin ihmeissäni, kun kiinatar lappoi lautasen täyteen, vaikka en edes sanonut että laita kuin omalle pojalle. Toisaalta hampurilaiset eivät ole erityisen halpoja.
Kirjoittelen kotona vielä jonkinlaisen yhteenvedon reissusta, mutta tämä alkaa olla kohta tässä. Olen päässyt taas näiden kahden viikon aikana sellaiseen kelluvaan ajan tilaan, että tuntuu kuin olisi ollut jo kuukauden liikkeellä. Silloinhan loma on tehnyt täydellisesti tehtävänsä.
Päivän kilometrit 70.

21.3.2015 Balatonin laitaa kohti Budapestiä

Piti poikkeuksellisesti pysähtyä postaamaan blogipäivitystä kesken päivin, kun sattui mäkkäri osumaan reitille. Aamulla kokki loihti minulle herkullisen kinkku-sienimunakkaan ja sen voimalla oli hyvä lähteä tien päälle. Ei ollenkaan huono majoitus hintaansa nähden.

Päätin ajaa Balatonin itä- tai eteläpuolta, koska se on tasaisempaa. Lomakausi ei ole nyt päällä, mutta voin vain kuvitella millainen väenpaljous heinä-elokuussa alueella on. Ranta on vieri vieressä täytetty huviloilla, hotelleilla, villoilla ja ravintoloilla. Onpa siellä täällä muutama hylätty kesäsiirtola sosialismin ajoilta. Järvi on noin 70 km pitkä, leveyttä on muutama kilometri, vastaranta samanlaisine palveluineen näkyy hyvin. Mitä lähemmäs Budapestiä tullaan, sen vauraammaksi seudut muuttuvat. Kauppaketjuista Lidl, Aldi ja Tesco ovat edustettuna.

Ajan tänään luultavasti järven pohjoispään ohi hieman Budapestiin päin ja jään siihen yhdeksi tai kahdeksi yöksi. Huomiseksi on luvattu sadetta ja matkaa on vain satakunta kilometriä. Lento lähtee tiistai-iltana, joten kiirettä ei ole.

Tapasin illansuussa unkarilaisen retkipyöräilijän joka oli menossa Sisiliaan, kaveri oli lähtenyt Budapestistä liikkeelle. Pyörä oli uusi, samoin kärry. Meillä ei ollut juuri yhteistä kieltä, mutta kun kysyin missä hän nukkuu yönsä, hän viittasi ojanpenkalle. Oikea asenne miehellä. Kaveri esitteli aiempina vuosina ajamiaan reittejä, oli ollut liikkeellä samoissa maisemissa kuin minä, mm. Saksassa ja Belgiassa. Jäin yöksi hotelliin, pitää katsoa mikä keli on huomenna, matkaa Budapestiin noin 75km, päivän kilometrit 128.

20.3.2015 Radenci - Ketzthely

Aamupala oli saksalaistyyppinen ja runsas. Saksalaistyyppinen siinäkin mielessä, että osa pöydän antimista siirtyi ravintolasalin ulkopuolelle muulla tavoin kuin hotelliasukkaiden vatsalaukuissa:). Lähdon veivaamaan kohti Unkaria ja sieltä se raja aikanaan tuli. Unkari oli köyhempi kuin muistinkaan, tai se on taantunut sitten viime vierailun. Kävin maassa edellisen kerran vuonna 2008 moottoripyörällä. Ainakin täällä eteläosassa maata talot ja pihapiirit ovat hyvin samankaltaisia kuin Ural-vuoriston takaisessa Siperiassa. Tiet ovat paikoin huonossa kunnossa, ruokatavara, ainakin kotimaassa tuotettu on halpaa. Bensa näytti maksavan noin 1,15 € litra.

Vaihdoin rajalla rahanvaihtopisteessä florintteja, 101 eurolla sain 30000 florinttia. Kysyin samassa yhteydessä valuutanvaihtopisteen kaverilta, että paljonko maksaa halpa hotelli. Hän vastasi että ehkä 20-30 euroa. Tieto oli hyödyllinen, koska illalla minulle yritettiin tehdä vanhanaikaiset. Kysyin kylähotellissa hintaa, johon ei pystytty heti vastaamaan vaan virkailija kävi tovin takahuoneessa. Palattuaan hän kertoi 22000 fl eli noin 80 euroa. Kerroin millaisia hintoja olen maksanut neljänkin tähden hotelleista Roomasta lähdön jälkeen. Palasin sinne mistä olin tullutkin, eli tielle, ja menin kilometrin päässä siistiin pensionaattiin, hinta 17€ aamupalalla. Kerran aikaisemmin, muistaakseni v 2005 Tsekeissä yritettiin samaa, noin kolminkertaista hintaa oikeaan hintatasoon verrattuna. Arvioisin, että pyydetty 80€ olisi lähes 200€ kotimaassa.

Päivän kilometrit 115. Huomenna matka jatkuu Balatonin laitaa kohti Budapestiä.

19.3.2015 Celje - Radenci

Yö oli vuorilla lämmin ja oli mukava herätä kun telttakankaan sisäpuolella ei ollut vesipisaroita. Yöllä kuului ulkoa paljon ääniä kun peurat tai saksanhirvet kulkivat lähistöllä. Niillä oli minusta vainu ja ne ääntelivät miltei koiran haukkua muistuttavalla tavalla. Lähdin liikkeelle seitsemän maissa, mäkiä riitti taas kiivettäväksi ja vastaan puhalteli tuuli jo ties monettako päivää. Sää oli muuten hyvä, sateesta ei tietoakaan. Poikkesin aika monessa paikassa kahvilla, mutta missään ei ollut pullaa, sämpylöitä, croissantteja tai mitään taikinanpalaa. Tiski oli aina samanlainen, ruostumatonta terästä ja tarjolla pelkkiä juomia ja kahvia. Kysyin asiaa jopa erikseen, oikein tyylipuhtaita juottoloita kaikki.

Poikkesin päivällä burgerilla, harmi etten nälissäni ehtinyt kuvaamaan. Burger oli naudanlihapihvillä ja kasa oli kooltaan meikäläisen kalakukon kokoinen ja mallinen, 4,8€ oli hintaa.

Suunta on ollut kohti koillista jo jonkin aikaa ja päädyin illaksi rajaseudulle, Itävallan ja Unkarin rajat ovat muutaman kilometrin päässä. Asetuin asumaan kylpyläturistien suosimaan Radencin pikkukylään, jossa on iso kylpylä ja paljon majoituskapasiteettia. Huoneessa oli sopivat fasiliteetit ja innostuin pyykkäämään, vaatteet kuivuvat rättipatterilla aamuksi.  Huomenna jatkan Unkariin, Balatonjärven eteläpäähän ja siitä kohti Budapestiä, jonne on matkaa kolmisesataa kilometriä. Päivän kilometrit 104.

18.3.2015 Ljubljana-Celje

Isojen kaupunkien läpiajo on joskus hankalaa. Se tuli taas huomattua. Ajoin monta kertaa harhaan kun jouduin liittymään mistä ei saanutkaan jatkaa polkupyörällä. Turhaa haeskelua ja kiertoa tuli ainakin 10 km. Viimein pääsin reitille, jokavie kohti Mariboria. Kaupunkihan on tuttu ainakin autonrenkaistaan. Poikkesin päivän aikana pizzalla, Slovenian pizzoissa on paksumpi pohja je enemmän täytettä kuin italialaisissa. Matka taittui pikkuhiljaa ja illasuussa ohitin Celjen kaupungin, josta jatkoin palan matkaa kohti koillista. Jotta homma ei menisi aivan luksukseksi, päätin olla yötä hotelli erässä. Pikku viileys ei haitanne, koska kaupallisissakin usein "unohtuu" lämmitys päältä yöksi. Senköhän vuoksi siellä huoneessa on aina ylimääräinen viltti:). Päivän kilometrit 102.

17.3.2015 Gorizia - Ljubljana

Illalla oli suoranainen rankkasade, mielessä kävi mahdollisuus, että jos tämä ei lopukaan aamuksi. Huoli oli kuitenkin turha, taivas oli melko kirkas kun lähdin tien päälle. Raja tuli nopeasti ja valtakunta vaihtui Sloveniaksi. Maa on vuoristoinen, tämä kävi ilmi kun annoin Garminin viedä lyhintä reittiä kohti Ljubljanaa. Pian olin taas serpentiineissä, lumi tuli vastaan ja kiivettävää oli taas noin 900m. Keskinopeus putosi onnettomaksi kovan vastatuulen vuoksi.

Slovenialaiset vaikuttavat ystävälliseltä väeltä, rakennuskanta on hieman rapistuneempaa kuin Italiassa, hintataso on samaa luokkaa. Saavuin illaksi lähelle Ljubljanaa, jossa jäin yöksi edulliseen hotelliin. Katselin telttapaikkoja, mutta asutus on niin tiheää, että sopivaa paikkaa ei enää illalla löytynyt. Päivemmällä oli sopivia paikkoja, mutta ajomäärä olisi jäänyt pieneksi. Kilometrit 86.

Minut on muuten profiloitu. Profiilin tulos kahdesta suusta on että kansallisuus on puolalainen ja kahdesta muusta suusta ammatiksi on tarjottu eläkeläistä. Baarinpitäjät, nuo asiakasrajapinnassa työskentelevät ammattilaiset ottavat heti mittaa asiakkaasta. Rähjäinen ulkoasu paljastaa puolalaiseksi ja mahdollisuus reissata lomakauden ulkopuolella eläkeläiseksi. Siinä menee  niin sanattomaksi, että ei ymmärrä edes paljastaa olevansa suomalainen julkisen sektorin työntekijä. Pitäisiköhän alkaa seuraavaksi vaatia eläkeläisalennusta:).  Toisaalta, puolalainen eläkeläinen ei kai ole hyvä ryöstökohde, taskunpohjalla kulunut rukousnauha ja muutama zloty rahaa...

16.3.2015 Portogruaro - Gorizia

Lähdin aamulla liikkeelle kahdeksan aikoihin. Ulkona satoi tihkuttamalla. Alkuun tämä ei häirinnyt, mutta puolilta päivin vettä tuli jo aivan kunnolla. Kyseessä on ensimmäinen sadepäivä koko reissulla. Eräässä tienvarren kahvipaikassa poiketessani paikan omistaja tuli puheille. Kerroin meneväni Triesten kautta Koperiin ja Budapestiin. Hän neuvoi ajamaan Koperin sijaan Gorizeen, joka on rajakaupunki Koperista pohjoiseen. Tämä oli hyvä ajatus, säästää kilometrejä. Käänsin kurssin siis Gorizeen. Vedentulo jatkui, pysähdyin välillä ja keittelin teetä ja vaihdoin kuivaa vaatetta linja-autokatoksen suojassa.

Otin Gorizesta hotellihuoneen, jossa on kylpyamme, toimiva lämmitys, vedenkeitin, rättipatteri ja hiustenkuivaaja:), Tarkoitus on saada aamuksi vaatteet kuivaksi ja itsensä lämpimäksi. Huomenna alkaa sitten balkanin juhla, kun siirryn virallisesti Balkanille, Sloveniaan. Matkaa rajalle on 4 km. Ai mikäkö on balkanin juhla,? Sehän oli varsinainen rasva/suola/nitriittipommi, makkara 70-luvulla. Pitää katsella  jos vaikka Slovenian marketeista löytyisi moista perinneherkkua...

Ostin eilen paluulipun Budapest-Helsinki 24.3, Matkaa Budapestiin on noin 600 km, joten mitään varsinaista paniikkia ei pitäisi tulevina ajopäivinä olla, kunhan ei vaan sataisi päivittäin.

Päivän kilometrit 78.

15.3.2015 Chioggia - Portogruaro

Edellisenä iltana hotellissa homma meni kuin Jyrki Sukulan isännöimissä Kuppilat kuntoon ja Hotellit kuntoon ohjelmissa.  Majapaikan nuori emäntä mainosti kymmenen euron illallistarjousta sisältäen kaksi ruokalajia ja viinin. Tartuin tarjoukseen ja menin alennuskupongin kanssa saliin. Majapaikan isäntä toimi tarjoilijana ja toi ensin spagettiannoksen. Seuraavaksi tuli listalta valitsemani porsaanleike. Kuvista näkee annokset, olin tyytyväinen hinta/laatusuhteeseen. En tiedä mitä Jyrki olisi näistä tuumannut. Meillä on se ero, että Jyrki on ei-nälkäinen ammattimies ja minä olen nälkäinen ei-ammattimies:) Illan Hotellit-osiossa tuli selväksi paikan heikko talous, kaikki vähän rempallaan, lämmitys/lämmin vesi päällä vain hetken,  kun ravintolassa oli asiakkaita. On näitä ennenkin nähty niin koti- kuin ulkomailla. Minulla olisi Jyrkille monta hyvää testattavaa hotellia, vaikka muutama työreissuilta tuttu suosikki on jo mennyt konkurssiin.

Päivän ajorupeama meni Adrianmeren laitaa Venetsian ohi kohti Triesteä. En poikennut Venetsiassa, minun makuuni se on ylimainostettu turistirysä. Nämä on makuasiota, joku italianystävä voi loukkaantua moisesta kommentista. Italiassa taitaa paikoin olla aikamoinen rottaongelma, päätellen pelkästään auton alle jäävien suomuhäntien määrästä. Kuvan roskamäärä ei ole kaatopaikalta, vaan Venetsian eteläpuolelta meren rannasta. Italiassa ei ilmeisesti ole pullojen kierrätysjärjestelmää. 

Illaksi saavuin pieneen kylään ja Garmin toi minut Hotelli Marcellon pihaan. Marcello, paikan omistaja oli kova puhumaan englantia. Hän kysyi että paljonko olen tänään ajanut, kerroin että noin 120km. Hän kysyi että miksi niin vähän johon vastasin, että vanha ei jaksa enempää, olen 52. Ei muuten sanonut enää mitään, arvelisin että ollaan samaa ikäluokkaa molemmat:)
Päivän kilometrit 119.

14.3.2015 Cesena - Chioggia

Valitin edellisessä postauksessa turhaan parmesaanin ja parmankinkun puutteesta. Nyt oli aamupalalla näitä herkkuja tarjolla jo aiemmin tutuksi tulleiden keksien ja makeiden piirakoiden lisäksi.

Aamu oli melko lämmin, lähdin yhdeksän maissa ajelemaan kohti Ravennaa, joka oli seuraava isompi kaupunki. Reittini kulki lähellä merta, alueella oli paljon teollisuutta ja varastoalueita, satamia jne. Maasto oli erittäin tasaista, koko päivänä nousua taisi olla vain kolmisenkymmentä metriä.

Yritin käydä pizzalla useammassakin paikassa huonoin tuloksin, paikat alkavat myydä pizzojaan vasta iltasella. Kotimaassa on jotenkin tottunut ajatukseen, että pizzan saa halutessaan vaikka aamupalaksi:). Opin muuten viimein mikä on lähinnä meikäläistä kahvia oleva annos, se on cafe americano. Kyllästyin juomaan latte macchiatoa ja kitkerää expressoa kunnes hotellin aamiaispöydässä oli meikäläisen näköistä kahvia ja yläpuolella lapussa luki cafe americano. Kokeilin tilata baarissa ja sain haluamaani, ei se nyt maultaan aivan presidenttiä vastannut mutta parempaa kuin muut paikalliset kahvijuomat.

Kuvassa näkyviä hedelmiä myynyt rouva alkoi jo hermostua kun puristelin appelsiineja kuin konsanaan kotosuomessa harmaasuolattuja joulukinkkuja tai ruisleipiä kun etsin parhaita yksilöitä.

Näinä päivinä kun olen ajanut poikki Italian, olen ajanut kuin kolmessa eri maassa. Rooman seutu ja Toscana oli sellaista joksi Italian kuvittelin. Apenniinien ylityksessä nähdyt vuoristokylät olivat kuin jostain Sveitsin, Itävallan, Pyreneiden tai vaikka Zakopanen vuoristoalueilta. Tänään nähty alanko Adrianmeren rannassa, Venetsiasta etelään muistuttaa Belgiaa tai  Hollantia. Alue on vesijättömaata, asutus on tiheää ja teollisuutta on paljon.

Ajelin päivän rauhallisesti, eilisen puristuksen jälkeen voi ottaa rauhallisemmin. Venetsiaan on matkaa reilu 70km, Venetsian jälkeen alkaa loppusuora Italiassa, joka päättyy Triesteen. Jäin tien varteen kahden tähden Al Bragosso-hotelliin 35€ yö. Päivän kilometrit 123.

13.3.2015 Apenniinien ylitys, Arezzo-Cesenna

Kun katselin vaihtoehtoisia reittejä Arezzosta Adrianmeren rantaan, mieleen hiipi epäilys että pystyykö tuon ajamaan puolikuntoisena. Nautin hotellin hiilihydraattipitoisen aamupalan ja lähdin matkaan. Ensimmäistä kertaa koko reissulla ajaminen oli kevyttä ja matka eteni. Pikkuhiljaa mäet alkoivat muuttua jyrkemmiksi, serpentiinejä alkoi esiintyä ja tulihan se lopulta lumikin vastaan. Pohjoisenpuoleisilla rinteillä lunta oli enemmän kuin kotona viime sunnuntaina. Ilokseni huomasin, että tämähän taitaa onnistua. Kun lopulta vastaan tuli Passo, korkein kohta, tiesin että olin voiton puolella. Gepsi näytti korkeutta noin 1150m ja kiivettävää oli siihen mennessä jotain 900m. Kilvessä oli korkeus 1173m. Alastulo oli riehakasta, en uskaltanut päästää vauhteja paljon yli 40 km/h. Saavuin syvällä kanjonissaan virtaavan joen varteen ja sen vartta seuraillen oli helppo lasketella rantamaihin. Niin vesi kuin retkipyöräilijäkin menee helposti alamäkeen. Illan hämärtyessä saavuin Cesenaan ja majoituin Best Western- hotelliin, ensimmäiseen mikä tuli vastaan. Päivän kilometrit 120.

Kuvissa näkyy mm. italialainen hotellin aamupala, johan tuollaisilla eväillä mennään vaikka Alppien yli, niin paljon pöydän antimista löytyy hitaita rasvoja, nopeita hiilihydraatteja ja hyviä kaloreita:) Tottapuhuen ihmettelen missä on parmankinkku, gorgonzola, parmesaani. Olisi ollut edes munakasta, pekonia, silliä, puuroa, mysliä, keitettyjä kananmunia jne.

Kyllä oliiviöljy ja muut välimeren keittiön tykötarpeet ovat ihmeellisiä. Väki elää vanhaksi vaikka pizzaa, pastaa, patonkia ym. vehnäperäistä vedetään kaksin käsin. Pizzerioissa, pastisserioissa ja patisserioissa on aina pieni jono. Vanhoja ihmisiä näkee paljon, he hoitavat omakotitalojensa pihoja ja kasvimaita vähilläkin voimilla. Ikämiehet kokoontuvat kylissä toreille pieniin ryhmiin seurustelemaan, sama ilmiö oli Espanjassa.

Huomenna uusin voimin kohti Venetsiaa, vaikka matkaa onkin.

11.3.2015 Arezzoon

Taas oli kylmä yö, lähdin veivaamaan seitsemän maissa paikallista aikaa. Lähikylästä löytyi kahvila, josta sai kuuman latte macchiaton. Näitä meni päivän mittaan useita, koska jo kotimaassa alkanut köhä ei ota laantuakseen. Seuraavaksi yöksi on päästävä hotelliin, koska teltassa tulee nukuttua aika huonosti ja makuupussi + teltta kaipaavat kuivatusta eikä suihkukaan olisi pahitteeksi.

Päivän reitti oli onneksi tasainen, tie Arezzoon kiemurteli laakson pohjaa myöten. Liikennettä tuntuu olevan tosi paljon, autot onneksi huomioivat melko hyvin. Ainakin toistaiseksi sadan kilometrin päivämatkat on saanut unohtaa, kylien läpiajo ja mäet pudottavat keskinopeutta, eikä ajaminen muutenkaan ole irtonaista. Päivän ilonpilkku oli ensimmäinen löytämäni Lidl, luulin että tuo mainio kauppaketju ei ole saanut jalansijaa Italiassa. Punainen ja valkoinen, tanniininen maataloustuote näytti maksavan tyypillisesti 1,99€ 75cl pullossa.

Pyörä on toiminut hyvin, paria laukkutelineen pulttia piti kiristää, ei muuta toistaiseksi. Saavuin iltapäivällä Arezzoon ja otin hotellihuoneen kohtuulliseen 45 euron hintaan San Marco-nimisestä majoitusliikkeestä. Luulen että olen täällä kaksi yötä, koska vilunväreet kertovat, että kuume on tulossa. Kilometrit 83.