keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

24.3.2015 Budapestista kotiin




Koska tiedossa oli pitkä odotus kentällä, viivytin hotellista uloskirjautumista niin pitkälle kuin mahdollista. Lähdin ajelemaan kohti lentokenttää puoliltapäivin. Matkaa oli linnuntietä 16 km mutta käytännössä se kaksinkertaistui reitin etsimisen vuoksi. Lukemattomien mutkien jälkeen olin alle kolmen kilometrin päässä kentästä, kun vastaan tuli moottoriliikennetie rajoituksineen. Aikani ihmeteltyäni kysyin huoltoaseman pihalla päivystäneeltä taksikuskilta, että kuinka kentälle pääsee polkupyörällä. Taksi- ja rekkakuskeilta kannattaa kysellä jos tulee jokin ongelma, koska heillä on hyvät tiedot ja ainakin mielipide lähes mistä tahansa asiasta. Suhari vastasi, että polkupyörällä ei pääse lainkaan. Kun kysyin taksikyydin hintaa, hän ei suostunut ottamaan pyörää kyytiin, vaan kehotti nousemaan lähipysäkillä bussiin. Menin pysäkille päivystämään ja bussi tulikin tuotapikaa. Bussikuski viittoili että sisään vaan. Menin matkan pummilla ja niin pääsin kuin pääsinkin lentoasemalle. Tein taikatempun ja solautin ison laukkukasan lätkäkassiin jonka kokonaispaino tuliaisineen oli 18kg. Jäin odottelemaan koneen lähtöä,  reissu oli ohi.

VAIKUTELMIA

Oli hienoa päästä pitkästä aikaa tien päälle ja vielä maihin, joissa en ollut aiemmin pyöräillyt. Maita olisi saanut helposti bongattu pari lisää, Kroatia ja Itävalta olivat muutaman kilometrin päässä reitiltäni.
Italia on hieno matkailumaa ja minulta on luultavasti vielä hienoimmat paikat näkemättä, pohjoisen Alpit ja etelän Sisilia olisivat varmasti näkemisen arvoisia. En lainkaan ihmettele enää matkailijoita, jotka palaavat saapasmaahan vuosi toisensa jälkeen.
Slovenia oli miellyttävä yllätys, maa oli hyvin eurooppalaisen tuntuinen, melko siisti ja luonnoltaan vaikuttava. Jos haluaa nähdä  jotain Sloveniasta, kannattaa poiketa maan halkovalta moottoritietä kyliin ja kaupunkeihin.
Unkari on monen suomalaisen suosikki, minuun se ei tehnyt erityistä vaikutusta. Ongelmana on vaikea kieli ja englanninkieltä osaavien vähäisyys. Hintataso on melko edullinen, mutta sosialistisen kokeilun merkit näkyvät vielä selvästi.
Ajankohta tällaiselle reissulle oli hieman liian aikainen,. Pakkasyöt ja kylmät aamut tulivat pienenä yllätyksenä. Seuraavaa pyöräreissua voisikin ajatella jonnekin loppusyksyn ajankohtaan, loka- marraskuu ovat euroopassa vielä lämpimiä.
Varustepuoli oli kunnossa, pyörä toimi, rahat riittivät, mitään ei varastettu eikä kuskikaan sairastunut alkumatkan kuumetta lukuunottamatta. Kaikenkaikkiaan reissu oli hyvä ja osoitti taas, että polkupyörämatkailu on hieno tapa liikkua ja nähdä maita ja kansoja. Kiitos kaikille blogia seuranneille ja tsempanneille.













 



































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti