Kun katselin vaihtoehtoisia reittejä Arezzosta Adrianmeren rantaan, mieleen hiipi epäilys että pystyykö tuon ajamaan puolikuntoisena. Nautin hotellin hiilihydraattipitoisen aamupalan ja lähdin matkaan. Ensimmäistä kertaa koko reissulla ajaminen oli kevyttä ja matka eteni. Pikkuhiljaa mäet alkoivat muuttua jyrkemmiksi, serpentiinejä alkoi esiintyä ja tulihan se lopulta lumikin vastaan. Pohjoisenpuoleisilla rinteillä lunta oli enemmän kuin kotona viime sunnuntaina. Ilokseni huomasin, että tämähän taitaa onnistua. Kun lopulta vastaan tuli Passo, korkein kohta, tiesin että olin voiton puolella. Gepsi näytti korkeutta noin 1150m ja kiivettävää oli siihen mennessä jotain 900m. Kilvessä oli korkeus 1173m. Alastulo oli riehakasta, en uskaltanut päästää vauhteja paljon yli 40 km/h. Saavuin syvällä kanjonissaan virtaavan joen varteen ja sen vartta seuraillen oli helppo lasketella rantamaihin. Niin vesi kuin retkipyöräilijäkin menee helposti alamäkeen. Illan hämärtyessä saavuin Cesenaan ja majoituin Best Western- hotelliin, ensimmäiseen mikä tuli vastaan. Päivän kilometrit 120.
Kuvissa näkyy mm. italialainen hotellin aamupala, johan tuollaisilla eväillä mennään vaikka Alppien yli, niin paljon pöydän antimista löytyy hitaita rasvoja, nopeita hiilihydraatteja ja hyviä kaloreita:) Tottapuhuen ihmettelen missä on parmankinkku, gorgonzola, parmesaani. Olisi ollut edes munakasta, pekonia, silliä, puuroa, mysliä, keitettyjä kananmunia jne.
Kyllä oliiviöljy ja muut välimeren keittiön tykötarpeet ovat ihmeellisiä. Väki elää vanhaksi vaikka pizzaa, pastaa, patonkia ym. vehnäperäistä vedetään kaksin käsin. Pizzerioissa, pastisserioissa ja patisserioissa on aina pieni jono. Vanhoja ihmisiä näkee paljon, he hoitavat omakotitalojensa pihoja ja kasvimaita vähilläkin voimilla. Ikämiehet kokoontuvat kylissä toreille pieniin ryhmiin seurustelemaan, sama ilmiö oli Espanjassa.
Huomenna uusin voimin kohti Venetsiaa, vaikka matkaa onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti