Edellisenä iltana hotellissa homma meni kuin Jyrki Sukulan isännöimissä Kuppilat kuntoon ja Hotellit kuntoon ohjelmissa. Majapaikan nuori emäntä mainosti kymmenen euron illallistarjousta sisältäen kaksi ruokalajia ja viinin. Tartuin tarjoukseen ja menin alennuskupongin kanssa saliin. Majapaikan isäntä toimi tarjoilijana ja toi ensin spagettiannoksen. Seuraavaksi tuli listalta valitsemani porsaanleike. Kuvista näkee annokset, olin tyytyväinen hinta/laatusuhteeseen. En tiedä mitä Jyrki olisi näistä tuumannut. Meillä on se ero, että Jyrki on ei-nälkäinen ammattimies ja minä olen nälkäinen ei-ammattimies:) Illan Hotellit-osiossa tuli selväksi paikan heikko talous, kaikki vähän rempallaan, lämmitys/lämmin vesi päällä vain hetken, kun ravintolassa oli asiakkaita. On näitä ennenkin nähty niin koti- kuin ulkomailla. Minulla olisi Jyrkille monta hyvää testattavaa hotellia, vaikka muutama työreissuilta tuttu suosikki on jo mennyt konkurssiin.
Päivän ajorupeama meni Adrianmeren laitaa Venetsian ohi kohti Triesteä. En poikennut Venetsiassa, minun makuuni se on ylimainostettu turistirysä. Nämä on makuasiota, joku italianystävä voi loukkaantua moisesta kommentista. Italiassa taitaa paikoin olla aikamoinen rottaongelma, päätellen pelkästään auton alle jäävien suomuhäntien määrästä. Kuvan roskamäärä ei ole kaatopaikalta, vaan Venetsian eteläpuolelta meren rannasta. Italiassa ei ilmeisesti ole pullojen kierrätysjärjestelmää.
Illaksi saavuin pieneen kylään ja Garmin toi minut Hotelli Marcellon pihaan. Marcello, paikan omistaja oli kova puhumaan englantia. Hän kysyi että paljonko olen tänään ajanut, kerroin että noin 120km. Hän kysyi että miksi niin vähän johon vastasin, että vanha ei jaksa enempää, olen 52. Ei muuten sanonut enää mitään, arvelisin että ollaan samaa ikäluokkaa molemmat:)
Päivän kilometrit 119.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti