Valitin edellisessä postauksessa turhaan parmesaanin ja parmankinkun puutteesta. Nyt oli aamupalalla näitä herkkuja tarjolla jo aiemmin tutuksi tulleiden keksien ja makeiden piirakoiden lisäksi.
Aamu oli melko lämmin, lähdin yhdeksän maissa ajelemaan kohti Ravennaa, joka oli seuraava isompi kaupunki. Reittini kulki lähellä merta, alueella oli paljon teollisuutta ja varastoalueita, satamia jne. Maasto oli erittäin tasaista, koko päivänä nousua taisi olla vain kolmisenkymmentä metriä.
Yritin käydä pizzalla useammassakin paikassa huonoin tuloksin, paikat alkavat myydä pizzojaan vasta iltasella. Kotimaassa on jotenkin tottunut ajatukseen, että pizzan saa halutessaan vaikka aamupalaksi:). Opin muuten viimein mikä on lähinnä meikäläistä kahvia oleva annos, se on cafe americano. Kyllästyin juomaan latte macchiatoa ja kitkerää expressoa kunnes hotellin aamiaispöydässä oli meikäläisen näköistä kahvia ja yläpuolella lapussa luki cafe americano. Kokeilin tilata baarissa ja sain haluamaani, ei se nyt maultaan aivan presidenttiä vastannut mutta parempaa kuin muut paikalliset kahvijuomat.
Kuvassa näkyviä hedelmiä myynyt rouva alkoi jo hermostua kun puristelin appelsiineja kuin konsanaan kotosuomessa harmaasuolattuja joulukinkkuja tai ruisleipiä kun etsin parhaita yksilöitä.
Näinä päivinä kun olen ajanut poikki Italian, olen ajanut kuin kolmessa eri maassa. Rooman seutu ja Toscana oli sellaista joksi Italian kuvittelin. Apenniinien ylityksessä nähdyt vuoristokylät olivat kuin jostain Sveitsin, Itävallan, Pyreneiden tai vaikka Zakopanen vuoristoalueilta. Tänään nähty alanko Adrianmeren rannassa, Venetsiasta etelään muistuttaa Belgiaa tai Hollantia. Alue on vesijättömaata, asutus on tiheää ja teollisuutta on paljon.
Ajelin päivän rauhallisesti, eilisen puristuksen jälkeen voi ottaa rauhallisemmin. Venetsiaan on matkaa reilu 70km, Venetsian jälkeen alkaa loppusuora Italiassa, joka päättyy Triesteen. Jäin tien varteen kahden tähden Al Bragosso-hotelliin 35€ yö. Päivän kilometrit 123.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti