Uusi Van Nicholas Amazon Rohloff retkipyörä

Vaikka blogi on  keskittynyt pääasiassa matkakertomuksiin,  poikkeuksellisesti päivitän blogia esittelemällä  tulevien reissujen kulkuneuvon. Valmistelu alkoi vuosi sitten, kun ostin On Onen alennusmyynnistä Van Nicholas Amazon titaanirungon noin 50 % alennuksella. Päätin rakennella itselleni mieleisen 50-vuotislahjan oikein ajan kanssa. Haalin osia pitkin vuotta ja joulukuussa 2011 hankin Bike24.de-firmasta mustan Rohloff Speedhub 500 DB OEM navan. Kasasin kiekot Mavic A319-kehille DT Swiss Comp-pinnoilla. Eteen tuli lenkkeilykäyttöön XT 780-sarjan napa, reissukäyttöön tein toisen etukiekon Son 28 Klassik DB dynamonavalla sähkön omavaraisuuden varmistamiseksi. Latausta varten hankin myös BM Ewerk-laturin. Kampisarjaksi tuli Shimano SLX. Rungon keskiössä on Bushnellin EBB epäkeskokiristin. Jarrut on XT 780-vannejarrut. Reissukäyttöön hankin hiilikuituhaarukan lisäksi kromatun teräshaarukan, jossa on kiinnikkeet laukkutelineelle. Takana telineenä on pyörän värimaailmaan hyvin sopiva ruostumattomasta teräksestä valmistettu Tubus Cosmo. Olen ajanut pyörällä nyt vajaa 200 km ja se vaikuttaa huomattavasti nopeammalta kuin retkeilykäytössä ollut Surly LHT. Liekö kyse sitten uutuudenviehätyksestä. Aika näyttää kuinka Rohloff-napa toimii, mutta uskoisin navan kestävän loppuikäni, rungollahan on elinikäinen takuu.

Ohessa vielä tiedot kokoonpanosta:

Runko: Van Nicholas Amazon Rohloff Titanium
Haarukka: Ritchey Carbon Cross
Takanapa: Rohloff Speedhub 500 CC DB OEM Black
Etunapa: Shimano XT 780 / Son 28 Klassik DB
Kammet: Shimano SLX
Polkimet: Shimano XT 780
Ketjut: KMC X1
Vanteet: Mavic A319
Renkaat: Continental Sport Contact 700 x 32
Jarrut: Shimano XT 780
Stemmi: Ritchey Comp
Tanko: Ritchey Comp
Kahvat: Ergon GP1 Rohloff
Etuteline: Tubus Tara
Takateline: Tubus Cosmo
Lokasuojat: SKS Chromoplastic
Satulaputki: Tifosi Carbon
Penkki: Brooks B17 Special
Ohjauslaakeri: FSA Orbit MX silver

 

Mietteitä reissun jälkeen

Oli vaihteeksi mukavaa matkailla kotimaassa. Suomessa ajaessa on jotenkin rennompi olo, Välimatkat kylien tai kaupunkien välillä ovat tosin joskus pitkiä, mikäli pyörään tulisi iso vika tai jotain terveysongelmaa. Itsellänikin on sukulaisia tai muita, lähinnä töiden kautta syntyneitä verkostoja, mistä voisi pyytää apua tarvittaessa. Ajaminen on kotimaassa helppoa ja täällä on vähän rekkaliikennettä eurooppaan verrattuna.

Suvinen Suomi näytti sään puolesta hyviä puoliaan useimpina päivinä, tosin sadettakin tuli välillä. Kuulin, että loppumatkasta etelä-suomessa oli tullut päiväkausia vetta, joten olin oikeastaan onnekas kun sain loppumatkasta nauttia auringosta ja yöttömästä yöstä.

Pyörä toimi hyvin lukuunottamatta yhden pinnan katkeamista. Olen seurannut pinnojen kireyksiä mittarilla, joten liian löysästä tai kireästä pinnasta ei ollut kyse. Terveyden tai kunnon kanssa ei ollut ongelmia eikä ajo ollut oikein väkinäistä missään vaiheessa. Yöpymisiä tuli yhdeksän, joista yksi sukulaisissa ja yksi kaupallisessa. Telttailu oli mukavaa hyttysistä huolimattta. Tasainen telttapaikka tuntuu olevan varmin tae kohtuullisille yöunille, liikenteen melu ei itseäni häiritse. Ruokaan ym. sekalaiseen meni rahaa noin 20 euroa päivässä, joten kovin kalliista matkailusta ei ollut kyse. Erityiseti Lapissa hintataso vaihtelee paljon. Pyrin jo kannatuksenkin vuoksi suosimaan edullisia paikkoja, joissa ei toimita "rahat pois turistilta" periaatteella. Suurilla huoltoasemakeitailla on palvelut kunnossa ja niissä onnistuu ruokailu, ostokset, blogin päivitys ym samassa paikassa ja aukioloajat ovat pitkiä. Harrastin loppumatkasta blogin päivitystä tien laidassakin matkapuhelimen ja tabletin yhdistelmällä, kun hyttyset eivät enää haitanneet. Androidille tarjottava Blogger-appsi ei ole tosin toiminnaltaan erityisen luotettava. Nuorgamissa kuvia lähettäessäni sovellus kaatui, kuvat katosivat ja tekstiä ei voinut enää editoida. Kirjoittelen tätä junassa ja laitan kotona Garminin päiväkohtaiset tiedostot blogiin, mikäli tiedostot ovat kunnossa. Vuosi sitten osa reissun tiedostoista oli viallisia, eikä niitä saanut purettua laitteesta ulos.
Kiitos kaikille blogia seuranneille, kotimassakin voi tehdä hienoja pyöräreissuja.

10.7.2012 Kaamanen - Nuorgam

Yön aikana keli oli muuttunut taas lämpimäksi, tuuli oli länsi-lounaasta. Lähdin ajelemaan kohti pohjoista. Telttapaikka oli yllättäen vain kahden kilometrin päässä Utsjoen kunnanrajasta. Muutaman kilometrin ajettuani kuulin, kun takaa tullut moottoripyörä hidasti vauhtia.Kuski huusi kohdallani, että mistä asti olen pyöräilemässä. Huusin takaisin, että Kotkasta (siellä kunnon kundia ei päähän potkasta). Olin Utsjoella lounasaikaan ja poikkesin syömässä Rastigaisassa. Kauppa-asioiden jälkeen siirryin taas satulaan ja Tenon varteen. Ajo sujui kevyesti, Nuorgamiin täytyy olla alamäki, koska mahtava jokikin virtaa sinne. Olin iltapäivällä Nuorgamissa. Kävin varmistelemassa huomisen bussin aikataulua ja lähtöpaikkaa. Bussi lähtee aamulla 4:50 Samimotorin edestä.  Reissu on ohi ja kaikki meni suunnitellusti.  Päivän kilometrit 101. Jäin yöksi tunturiylängölle kilometrin päähän kylästä Pulmankijärven tien varteen, maisemat ovat upeat alas kylään ja jokivarteen.

9.7.2012 Saariselkä - Kaamanen

Sisätiloissa nukutti hyvin ja lähdin tien päälle klo yhdeksän jälkeen. Tuuli oli kääntynyt pohjoiseen, lämpötila oli alle 10 astetta ja ajoittain sateli. Saariselältä piti ostaa jonkilaiset hanskat kylmää vastaan. Saavuin Ivaloon sateen saattelemana ja lounastin ST1-asemalla. Paikassa on hinta-laatusuhde kohdallaan. Maisemat olivat kauniita, Ukonjärvi ylettyy nelostien laitaan. Poikkesin Inarin karvamarketissa kahvilla, yhden euron kupillisessa ei ole paljoa lapinlisää. Tuuli oli vastainen koko päivän ja piti ajaa tosissaan, että sain kilometrit täyteen. Joku voi ihmetellä mitä kuvan esineiden tarkoitus on. Tien laidasta löytyy kaikenlaista. Yleisimpiä ovat työkalut. Tänään löytyi sieniveitsi ja 35cl pullo rommia. Näin pullon ojassa ja se näytti epäilyttävästi täydeltä. Pullossa oli naarmuja ja klommoja, mutta se on pitänyt näissä kairoissa kovin arvostetun nesteen sisällään. Myös korkin tarkistusrengas on ehjä. Löytöpaikasta Kaamasen pohjoispuolelta on yli 100 km lähimpään Alkoon. Naputtelen tätä tienlaidassa, Sodankylän jälkeen hyttysistä ym ei ole ollut haittaa. Huomenna alkaa loppurutistus, Nuorgamiin on matkaa tasan 100 km. Jäin telttaan tunturikoivikkoon jonkin matkan päähän tiestä. Päivän ajomatka 144 km. Sykevyöstä alkaa loppua paristot, lukemat ovat liian pieniä ja otin se pois päältä kesken päivän.

8.7.2012 Pelkosenniemi - Saariselkä

Yöllä satoi ankarasti, mutta aamulla oli jo virheetön pouta. Lähdin liikkeelle puoli kahdeksan maissa ja olin Sodankylässä kymmeneltä. Reissun loppusuora alkaa häämöttää. Sodankylästä on suora tie Nuorgamiin. Mäet ovat paljon pienempia kuin muistinkaan, nousua ei ole Sodankylän ja Saariselän välillä kuin reilut sata metriä ja mäet ovat muodoltaan loivia. Vuotson eteläpuolella tapasin retkipyöräilijän, kaveri oli ollut liikkeellä vajaa pari  viikkoa ja kuulemma reissulle ei ollut sattunut lainkaan myötätuulta. Illaksi pääsin Saariselän eteläpuolelle Savottakahvila-nimiseen retkeilymajaan. Sain viidentoista euron hintaan nukkumalooshin, paikassa voi pestä pyykkiä, saunoa ym. Sain vaatteet pesuun, teltan ja makuupussin kuivumaan, pääsin suihkuun, akut latautumaan ja vatsan täyteen riistakeittoa, enempää ei voi toivoakaan. Löysin paikan pari vuotta sitten moottoripyöräreissulla, suosittelen. Edessä on noin 240 km ajo Nuorgamiin, lasken olevani siellä tiistaina. Päivän kilometrit 157.

7.7.2012 Maaninkavaara - Pelkosenniemi

Lähtiessäni ajamaan klo 8.15 ei vielä satanut. Ennen Kemijärveä alkoi ns. maakuntasade josta riitti vettä. Kemijärvelle tullessani poikkesin No Man's Landiin. Siellä oli Jetsu. Oli taas ratkennut ryyppäämään. Otin seuraksi oluen ja jätin kaverin parantelemaan oloaan lain valvovan silmän alle. Oli kumman hiljainen, kai kohmelo vaivasi. Poikkesin parranajolla ja blogipäivityksellä osuustoiminnallisella huoltoasemalla. Lähdin polkemaan kohti Sodankylää. Oli tuttu reitti valareissulta 1982 kun vänrikki Kuivila soitti Erikaa ja muita saksalaisia marssilauluja hengen nostattamiseksi ohjaustankoon teipatusta kasettimankasta. Andy eli Antti Hulkko soitti tyhjälle torille Pelkosenniemellä. Jäin yöksi soramonttuun 30 km ennen Sodankylää. Kilometrit 156.

6.7.2012 Piispajärvi - Maaninkavaara

Lähdin aamitoimien jälkeen polkemaan kohto Kuusamoa, jossa laskeskelin olevani klo yhden jälkeen. Välillä ei ollut yhtään huoltoasemaa ja kaupatkin olivat kauempana vitostieltä. Onneksi pulloissa oli juomaa vajaa kaksi litraa, joka tosin kului melko tarkkaan. Sovin tapaamisen entisen työkaverini Hannun kanssa, joka asuu Kuusamossa. Lounastin ja päivitin blogin ABC:llä jonne Hannukin tuli. Sain monipuolisen kiertoajelun keskustaajamassa ja kauppa-asioinnin jålkeen siirryin takaisin satulaan, keula kohti Kemijärveä. Olen aiemmissa teksteissä kirjoittanut, että pienet vastoinkäymiset ovat reissun suola. Nyt oli taas niiden vuoro. Rukan kohdilla kuulin takarenkaasta metallisen napsahduksen ja jokainen Matti Rämön matkakirjoja lukenut tietää, mitä se tarkoittaa. Kyse on vain, että kummaltako puolelta. Tällä kertaa pinna oli poikki vasemmalta eli helpommalta puolelta. Olin juuri hetkeä aiemmin kehunut Hannulle, kuinka vähävikaisia ja huolettomia kulkupelejä polkupyörät ovat. Minulla on ollut ensimmäisestä ulkomaanreissusta alkaen pinnoja ja nippeleitä penkin alla, satulaputken sisällä. Sieltä löytyi sopivan mittainen ja vielä oikean värisenä.  Crank Brothersin 19- toimisella monitoimityökalulla pinnan kiristäminen onnistui hyvin ja rihtaamisessa auttoi muutaman kiekon rakentamisesta kertynyt kokemus. Sapimin valmistamalla 2mm pinnalla tuli aika täyteen 10650 km kohdalla, toivottavasti muut kestävät Nuorgamiin asti. Ajelin iltaan asti ja jäin telttailemaan vanhalle tienpohjalle ennen Maaninkavaaraa, kilometrit 164, keskinopeus 21.5 km/h.

5.7.2012 Kuhmo - Piispajärvi

Kunnolla lakanoiden välissä nukutun yön jälkeen meno oli irtonaista. Kuhmon ja Hyrynsalmen väliin sattui isoja erämaita ilman palveluja. Ainoasta kaupasta Hyrynsalmelle oli yli 60 km. Suomi ei ole vuoristoinen maa, mutta mäkiä riittää, niitä sattui tällekin välile. Poikkesin Hyrynsalmella päivittämässä blogia ja Ämmänsaaressa kaupassa. Vitostie Kuusamoon on hyväkuntoinen ja nopea. Ensimmäisistä tiellä harhailevista poroista tuli havaintoja. Tuntuivat pelkäävän pyöräilijää. Ilta oli kirkas ja tyyni ja matkaa taittui päivän mittaan kaikkiaan 172 km. Yöksi jäin telttaan 97 km ennen Kuusamoa Piipsajärvelle.

4.7.2012 Nurmes - Kuhmo

Yön aikana teltan kankaiden väliin oli hakeutunut koko lähitienoon hyönteiskanta sääskineen, mäkäräisineen, polttiaisineen ym. Kasasin taas asumuksen kiireesti ja ajoin Nurmeksen ABC:lle päivittämään blogia ja lounastamaan. Nurmeksesta Kuhmoon ajettaessa huomasi tulleensa pohjois-karjalaisittain salolle, tien varressa ei ollut taloja, vaan pitkät matkat asumattomia seutuja soineen ja lampineen. Eräällä levähdyspaikalla tapasin reissun ensimmäisen matkapyöräilijän, joka oli vieläpä liikkeellä nojapyörällä. Pyörä oli aivan mielenkiintoisen näköinen kulkine. Samanhenkisen kulkijan kanssa juttua olisi tullut pyöristä ja pyöräilystä vaikka kuinka, mutta hyttyset pakottivat jatkamaan matkaa. Suomalaiskansalliseen tapaan esittäytyminen jäi vain tekemättä. Reissun kohokohtia on jo pitkään mielessä ollut sukulaisvierailu Kuhmoon. Terveiset sinne Helenalle ja Timolle. Kiitos yösijasta, saunasta ja kaikesta osoittamastanne vieraanvaraisuudesta. Lahja oli erittäin mieluisa ja tarpeellinen.  Päivän kilometrit 107.

3.7.2012 Suonenjoki-Nurmes

Telttailuyö sujui hyvin, ei ollut liian kuuma tai kylmä. Kuopioon oli matkaa noin 40 km, poikkesin Kuopiossa pikaisella sukulaisvierailulla. Kuopion ja Siilinjärven välillä on moottoritie, jota piti ajaa pätkä tööttäysten saattelemana. Moottoritiehän on nopein väylä paikasta a paikkaan b. Siilinjärvellä kävin etnisessä pizzapaikassa, jossa eteen tuotiin kuudella eurolla lähes nuorisopyörän vanteen kokoinen pizza. Renkaan on pyörähdettävä Siilinjärven ja Nurmeksen välillä noin 50000 kertaa, joten eiköhän moinen kaloripommi katoa lähitunteina polkupyörän laakerihäviöhin, vierintä-  ja ilmanvastukseen matkan taittuessa. Päivän kulttuuriannos tuli nautittua, Siilinjärven torilla oli tarjolla kuorolaulua. Nilsiässä yllätti kunnon sade- ja raekuuro. Illansuussa jäin telttailemaan mäntykankaalle 20 km ennen Nurmesta. Kilometrejä kertyi 150.

2.7.2012 Mäntyharju - Suonenjoki

Yöllä alkoi sataa, mutta onneksi teltta piti veden ulkopuolella. Laitoin kamat kiireesti kasaan, kun sade ei lakannut kello kahdeksaan mennessä. Näin se kesäsuomi tulee pikkuhiljaa tutuksi hyttysine ja sateineen. Mikkelin jälkeen sade lakkasi ja saatoin vaihtaa t-paidan ja shortsit. Menokin muuttui irtonaiseksi ja kylä toisensa jälkeen tuli ja meni. Haukivuorella poikkesin ostamassa evästä, kaupassa oli muitakin lomalaisia ostoksillaaan. S-ryhmä pitää asiakasomistajostaan huolta, S-marketin eteisessä on hyvä täyttää juomapullot vedellä ja ABC-keitaan WC:ssä voi käydä ajamassa parran ja vielä talon saippualla:) Ajelin iltaan asti, maakunta vaihtui Pohjois-Savoksi. Pieksämäellä ostin litran isoja mansikoita, kausi on näemmä alkanut. Savolaisittain rohkea myyjätyttö kysyi, että minne asti olen matkalla. Jäin yöksi telttaan metsänreunaan noin 10 km Suonenjoelta Kuopioon päin. Kilometrejä kertyi 168.

1.7.2012 Kotka - Mäntyharju

Meno Kotkaan sujui helposti, kun sain pojan kyytimieheksi. Merikaupungissa kävi raikas tuuli ja pääsin kaupungista ulos melko helposti pyöräteitä pitkin. Kymijoen varressa on paljon puunjalostusteollisuutta ja esimerkiksi Myllykosken keskustassa näkyi mitä kyseiselle teollisuudenhaaralle on tapahtunut Suomessa. Keskustassa on tyhjiä liikehuoneistoja ja merkkejä ajasta, kun keskustassa ollut tehdas toi työtä ja toimeentuloa. Kyseisestä ilmiöstä kertoo Miikka Nousiainen mainiossa kirjassaan Metsäjätti. Valkealan jälkeen vaihtui maakunta,  saavuin Etelä-Savoon. Tie 368 kulki kauniissa järvimaisemissa Voikosken kautta Mäntyharjulle, josta jatkoin muutaman kilometrin kohti Otavaa. Mäntyharjulla taidekeskus Salmela tarjosi pihallaan taidetta ohikulkijoille.Kesäinen Suomi tarjosi parastaan retkipyöräilijälle, lievää sivumyötäistä ja auringonpaistetta. Etsin kauempaa tiestä sankan kuusikon, johon jäin telttailemaan. Sääskiä oli aivan riesaksi asti. Kilometrejä kertyi 141.