Meno Kotkaan sujui helposti, kun sain pojan kyytimieheksi. Merikaupungissa kävi raikas tuuli ja pääsin kaupungista ulos melko helposti pyöräteitä pitkin. Kymijoen varressa on paljon puunjalostusteollisuutta ja esimerkiksi Myllykosken keskustassa näkyi mitä kyseiselle teollisuudenhaaralle on tapahtunut Suomessa. Keskustassa on tyhjiä liikehuoneistoja ja merkkejä ajasta, kun keskustassa ollut tehdas toi työtä ja toimeentuloa. Kyseisestä ilmiöstä kertoo Miikka Nousiainen mainiossa kirjassaan Metsäjätti. Valkealan jälkeen vaihtui maakunta, saavuin Etelä-Savoon. Tie 368 kulki kauniissa järvimaisemissa Voikosken kautta Mäntyharjulle, josta jatkoin muutaman kilometrin kohti Otavaa. Mäntyharjulla taidekeskus Salmela tarjosi pihallaan taidetta ohikulkijoille.Kesäinen Suomi tarjosi parastaan retkipyöräilijälle, lievää sivumyötäistä ja auringonpaistetta. Etsin kauempaa tiestä sankan kuusikon, johon jäin telttailemaan. Sääskiä oli aivan riesaksi asti. Kilometrejä kertyi 141.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti