Lopuksi

Lopuksi

Kokonaiskilometreiksi tuli noin 2200 ja ajopäiviä 18 plus puolikas ensimmäiseltä päivältä. Päivää kohti keskimäärin 119 km. Etukäteen arvioimani kilometrimäärä ja ajanmenekki osuivat kohdalleen. Terveyden kanssa ei ollut ongelmia ensimmäisen viikon polvikipuja lukuunottamatta. Polvikivut aiheutuivat ehkä lievästä ylirasituksesta vastamäissä, vastatuulesta ja talvikauden vähäisestä, vain noin 500 km pyöräilystä. Kiinnostavin alue ehdottomasti oli Etelä-Ranska. En ihmettele, että miksi monet suuntaavat vuosi toisensa jälkeen sinne lomillaan. Alue oli kielitaidottomallekin mieluisa kokemus, puhumattakaan kieltä osaavalle. Suhtauduin Saksan läpiajamiseen ennakkoon hieman epäluuloisesti. Etelä-Saksan mäet ja tieverkosto yhdistyneenä kokemattomuuteen Saksassa liikkumiseen aiheuttivat aluksi kielteisen reaktion. Maisemien vaihtuessa ja kokemuksen karttuessa ajokin alkoi sujua. Pohjois-Saksa on mielestäni miellyttävämpää seutua polkupyöräilyyn koska polkupyöriltä kiellettyjä valtateitä on vähemmän ja valtateiden rinnalla kulkee usein erillinen pyörätie. Mieleeni jäi niin miellyttävä kuva Etelä-Ranskasta ja ranskalaisista, että sinne haluaisin palata pyöräilemään uudelleen.

Kuten blogini alussa kirjoitin, että tulin lentokoneessa miettineeksi, onkohan tässä jokin laskuvirhe, että kolmessa viikossa pääsee pyörällä välin Barcelonasta Rostockiin. On uskomatonta ajatella, että Välimereltä pystyy siirtämään lihasvoimalla 64 polkupyöränpinnan varassa itsensä, pyörän ja parikymmentä kiloa matkatavaroita Itämeren rantaan vajaassa kolmessa viikossa. Reissu oli erittäin antoisa, ehkä paras matka, mitä olen tähän mennessä tehnyt. Sain sopivassa suhteessa rasitusta, maisemia ja oppia vieraista kansoista. Matka antoi varmuutta luottaa omiin kykyihin selviytyä oudoissa oloissa ja tilanteissa sekä hyvän peruskunnon kesän pyöräilykauteen. Suosittelen muillekin asiasta kiinnostuneille, keula kohti uusia seikkailuja ja periksi ei saa antaa.

2.4.2011 Perillä Rostockissa

2.4.2011 lauantai
Aamusta päivä on pisimmillään sanoo vanha kansa. Kännykkä pirisi herätyksen 5.45 ja laitoin makuualustan, teltan ja makuupussin kasaan aamuhämärissä kahviveden kiehuessa kaasukeittimellä. Jätin vaatelaukkuna käyttämästäni vasemmasta takalaukusta huonoimmat ja pahimmin hienpolttamat T-paidat, sukat ja fleecen mäyrien ja supikoirien syötäväksi erään kannon koloon. Sain näin raivattua hieman tilaa niille hyville ja edullisille tuliaisille, mitä suomalaiset sankarimatkaajat yleensä Saksasta hakevat. Lähdin ajelemaan ja kytkin pyörän takavalon päälle varmuuden vuoksi, että takaa tulevat autoilijat näkevät hämärässä matkaavan polkupyöräilijän. Navigaattori näytti ajomatkaa Rostockin keskustaan noin 94 km ja siitä on toistakymmentä kilometriä satamaan. Totesin ehtiväni laivaan ja ajelin herkistellen viimeiset kymmenet kilometrit poiketen ensimmäistä kertaa supermarketissa ja leipomon kahvilassa. Näitä bäckereiksi kutsuttuja liikkeitä on Saksassa paljon kuten Ranskassa patisserioita. Rusinakierrepulla isolla kahvilla maistui. Kylien rakennuskannasta ja ympäristöstä näki, että ollaan entisessä derkkulassa. Ympäristö oli hieman ränsistynyttä, itä-euroopasta tuttuja betonilähiöitä ja purkutuomion saaneita rakennuksia näkyi siellä täällä Näkymät olivat paljolti samankaltaisia kuin Puolassa. Jostain syystä ihmiset ovat ystävällisempiä kuin Etelä-Saksassa, minultakin tultiin kyselemään reitistä ym, jopa opiskelijatytöt ja -nuorukaiset tervehtivät outoa kulkijaa. Pihojen vahteina käytetyt labradorinnoutajat ym. vaikuttivat haukkueessaankin ystävällisemmiltä, kuin hampaitaan välkyttelevät rottweilerit ja dobermannit Etelä-Saksan pihoissa:) Olisikohan yli 40-vuotinen sosialistinen kokeilu muuttanut itsetietoiset saksalaiset täällä hieman slaavilaisemmiksi...
Saavuin Rostockiin noin kahden aikaan iltapäivällä ja Garmin toi minut satamaan läpi sokkeloisen kaupungin. Maksoin lipun lähtöselvityksessä ja siirryin laivaan. Laiva on Vuosaaren satamassa maanantai-aamuna klo 9.00 ja reissu on ohi. Päivän kilometrit 114.

1.4.2011 Walsrode - Lutzow

1.4.2011 perjantai
Yön aikana sade oli loppunut. Hotelli Erän aamupalaan kuului juustosämpylöitä, pikakahvia, maustamatonta jogurttia ja banaani. Tiedossa oli hyvä ajopäivä. Pohjois-Saksassa tuuletkin ovat kääntyneet myötätuuleksi tai ainakin laitamyötäisiksi. Ajoin pari-kolmekymmentä kilometriä ja avasin koko maan kartan. Mittailin hetken etäisyyksiä ja kokeilin navigaattorillla paljonko se antaa matkaa Rostockiin lyhintä reittiä. Garmin näytti 237 km. Ynnäiltyäni hetken totesin, että nyt taitaa tulla kiire. Ihailemaltani polkupyörämatkailija Jukka Karvoselta oli joskus kysytty, että kuinka pitkästi pyörällä ajetaan päivässä. Hän oli vastannut salaviisaasti että satakunta kilometriä, mutta tarvittaessa menee kaksikin sataa. Näytti, että minulle tuli nyt tämä tarve. Nopeutin vauhtia ja vähensin valokuvausta, ruoka- ja juomataukoja. Tavoitteena oli päästä lauantaiksi Rostockiin, koska jos en ehdi lauantai-iltapäivän tai iltayön laivaan, paluu venyy paluu tiistaihin. Soitin puoliltapäivin Tallinkille varmistaakseni ja varatakseni paikan 3.4. klo 2.00 yöllä lähtevään laivaan. Virolaisittain suomea puhuva virkailija kertoi, että liikennöinti Rostockista alkaa vasta tiistaina. Olin nimenomaan varmistanut heidän nettisivuiltaan, että 2.4 ei lähde laivaa ja oletin että 3.4 lähtee, koska yhtiö ajaa sunnuntaisin ja 3.4 on sunnuntai. Vastauksen kuultuani soitin Finnlinesille ja sain hyttipaikan ja polkupyöräpaikan 2.4 klo 16.30 lähtevään laivaan. Aluksi näytti pahalta, koska varaus olisi pitänyt maksaa heti ja minulla oli ainoastaan Visa Debit-kortti mukana, josta oli takana oleva pin-koodi kulunut pois. Juuri tätä koodia olisi tarvittu. Selitettyäni tilanteen ystävällinen asiakaspalvelija antoi mahdollisuuden maksaa lähtöselvityksessä. Päivän aikana törmäsin itselleni uuteen ilmiöön. Saksassa tievarsiprostituutio näyttää olevan hienovaraisemmin järjestettyä kuin Ranskassa tai Itä-Euroopassa. Ranskassa naiset palelivat tienvarressa yllään silmäkooltaan lahnaverkon veroiset sukat ja roiskeläpän mittainen hame. Reitilleni sattui muutaman kymmenen kilometrin matkalla tienvarteen pysäköityjä asuntoautoja, joiden kyljissä oli suuria sydämenkuvia ja ”sexy girls” tarroja. Sinisilmäisinkään ohikulkija tai rekkakuski tuskin kuvittelee, että kyse on jostain ikäloppuja, huonojousisia asuntoautoja vuokraavasta autovuokraamoketjusta. Kuvan auto on yksi näkemistäni. Se, että auto on kuvassa hieman vinossa johtuu siitä, että kuva on otettu vauhdissa polkupyörän päältä, eikä meneillään olevasta asiakastapaamisesta. Päivä oli siis ajopainotteinen, ajoin Walsrodesta lähelle Scweriniä. Yövyin viimeisen yön teltassa tiheässä lehtikuusimetsässä pienessä kylässä nimeltään Lutzow noin 25 km Scwerinistä. Päivän kilometrit 186.

31.3.2011 Herford - Walsrode

31.3.2011 torstai

Yö hotellissa oli hieman levoton. Päätinkin, että mikäli mahdollista, on seuraavana yönä miellyttävämpää herätä lintujen liverrykseen kuin päihtyneiden hotellivieraiden aiheuttamaan meluun. Aamupalan jälkeen siirryin tihkusateiseen kaupunkivilinään. Päätin suunnistaa edelleen koilliseen kohti Nienburgin kaupunkia ja siitä edelleen Hampurin etelä-kaakkoispuolelta ohittaen. Kiertäessäni Kölniä en missään vaiheessa haistanut Eau de Colognen, kölninvedeksi tai kolinaksi kutsutun teknisen liuottimen tuoksua. Nyttemmin tuoksumaailmassa pääällimmäisenä on lietelannan haju. Hajusta päätellen saksalaiset laittavat kaiken tarkasti kiertoon. Maisemat vaihtuivat päivän aikana tasaisiksi, aukeiksi peltomaisemiksi. Aamun sade lakkasi melko pian alkaakseen uudelleen iltapäivällä. Vaikka ajohaluja olisi ollut, lopetin ajon klo 17 aikoihin, syynä oli sade ja miellyttävän näköinen mäntykangas jonne oli helppo pystyttää teltta näkösuojaan liikenteeltä. Päivän kilometrit 116.javascript:void(0)

30.3.2011 Unna-Herford

Yön aikana pyykit olivat ehtineet kuivua hyvin, samoin makuupussi ja teltta. Pyykit oli kuivumassa huoneen pattereilla ja teltta sekä makuupussi lattialla. Huone oli kuin tsunamin jäljiltä. Saksassa on paljon "Zimmer frei" tyyppisiä majapaikkoja, joissa joku vuokraa kotoaan huoneita matkustavaisille. Olen ymmärtänyt, että nämä vuokraajat ovat toisinaan uteliaita ja tulevat jollain tekosyyllä katsomaan, miten siellä huoneessa asutaan. Tämän vuoksi pidän enemmän hotelleista, yön yli asuminen on puhdas liiketoimi, eikä kyseessä ole kenenkään koti. Aamupala oli hyvä ja suuntasin kohti koillista. Välille sattui pieniä maaseututaajamia ja isompia, rumia teollisuuskaupunkeja. Alue tuntuu olevan melko tiheään asuttua, teollisuuslaitosten nimissä vilahtelee jotain tuttua, Thyssen Group ym. Elintaso vaikuttaa hyvältä, kaupoissa hinnat ovat halpoja, autot ei paljoa maksa ym. Omakotitalot ovat kooltaan noin 1.5-2 kertaa suomalaisten talojen kokoisia. Hyvinhoidetut pihat ovat tosin pieniä, eli lebensraumia on vähän. Pihalla komeilee tavallisesti kaksi uudehkoa saksalaisvalmisteista autoa. Kai tämä olisi monen suomalaisen paratiisi, puolen litran tölkki 5.4% olutta 19 eurocenttiä, pullo chileläistä punaviiniä alle 2 euroa, kotimaiset (saksalaiset) vieläkin halvempia. Korkea elintaso tuo mukanaan myös outoja ilmiöitä, kuinkahan toimiva liikeidea olisi perustaa vaikkapa Parkanoon koirien kauneussalonki;)
Polkupyöräilyn suhteen Saksa on erikoinen maa. Toisaalta pyöräilykulttuuri on korkealla, toisaalta pyöräily on tehty hankalaksi. Autoilijat ovat kovia kuittailemaan, jos ei käytä pyöräteitä, parhaat jopa huutelevat avoimesta sivuikkunasta. Tänään löysin tien, joka veti hyvin ja vei oikeaan suuntaan, tie no: 61, ainoastaan pari kertaa jouduin poistumaan siltä kun pyöräily kävi kielletyksi. Kuntoilijoita näkee paljon keveine maantiepyörineen, pari herrasmiestä on kysynyt reittiäni. Vastaus Barcelona-Rostock on herättänyt kunnioitusta. Pitkänmatkanpyöräilijöitä en ole nähnyt. Muutama suomalainen auto; kaksi asuntoautoa ja yksi henkilöauto on näkynyt. Huusin liikennevaloissa henkilöauton kuljettajalle, että suomalaisiakin näkee. Vastaukseksi heilutettiin kovasti kättä. Illaksi saavuin 60000 asukkaan kaupunkiin nimeltään Herford ja majoituin Munchener Hof-nimiseen hotelliin. Huomenna jatkan kohti koillista Hannoverin länsipuolelta pikkuhiljaa kohti Hampuria, joka on tarkoitus ohittaa itäpuolelta. Päivän kilometrit 124

29.3.2011 Much-Unna

Kylmiä tuntuvat olevan yöt Saksassa, taas oli ollut pakkasella. Untuvapussissa kylmyydestä ei onneksi tiedä mitään. Pari yötä teltassa saa ajatukset harhailemaan seuraavaksi yöksi hotelliin. Pesua kaipaa kroppa ja vaatteet, latausta puhelin tietokone, vara-akku, kamera jne. Lähdin taas kiipeämään pitkin rinteitä pohjoisen suuntaan. Aamupäivästä meno tuntui poikkeuksellisen tahmealta ja tarkistin huoltoasemalla rengaspaineet, takana vain 1.2 baria, kun maksimi saa olla 5 baria. Meno helpottui huomattavasti.Puoliltapäivin poikkesin pyöräliikkeessä ostamassa uudet jarrupalat, näyttää, että takana palat on pian "kaput". Iltapäivällä olin Dortmundin liepeilllä, alueellahan on paljon raskasta teollisuutta. Saipa napattua kuvan paikallisesta valtavirrasta, Ruhr-joesta, jota tietoa meille 70-luvun nuorille taottiin päihin peruskoulun yläasteella. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Oli sykädyttävää nähdä tuokin joki Moselin, Reinin, Rhonen, ja aikoinaan nähtyjen Tonavan, Lenan, Obin, Ussurin Volgan, Jenisein, Thamesin ja muiden lisäksi. Vaikuttaa, että vuoristot loppuvat ainakin toistaiseksi ja maasto muuttuu tasaisemmaksi. Samoin tiestö näyttää karttojen perusteella harvemmalta, mikä helpottaa ajamista. Helpointa on, jos moottoritien rinnalla kulkee pari eritasoista, hitaammille ajoneuvoille tarkoitettua väylää, näin oli Ranskassa ja siellä oli helppo ajaa. Illalla varjojen jo pidentyessä saavuin Unna-nimiseen kaupunkiin Dortmundin itäpuolella. Otin huoneen hotellista nimeltään Kraka, että pääsen pesulle, pyykille ja päivittämään tätä blogia, päivän kilometrit 113.

28.3.2001 Nurnburgring- Much

Yö oli ollut kylmä, huomasin sen telttaa purkaessani. Ulkokankaan sisäpinnalle oli tullut jäätä ja pyörän penkki oli jäässä. Ajokeli oli aamusta kylmä ja poikkesin lähimmälle huoltoasemalle aamusumpille, lisukkeeksi tuli berliner eli berliininmunkki. Päivän aikana kävi selväksi, että Saksa tai ainakin sen eteläosa ei ole mitään helppoa ja nopeaa ajettavaa. Jos harhautuu väärille teille, jotka laskevat laaksoon ja sieltä taas ylös, matkanteko hidastuu merkittävästi. Minulle kävi näin pari kertaa päivän aikana, kampesin polkimilla itsestäni mehut ulos. Totesin, että mitä hitaampi kulkuneuvo, sitä paremmat kartat vaaditaan. Löysin eräältä Esso-asemalta koko Saksan kartaston 1:200000 mittakaavassa, kymmenen lehteä 15 euroa. Se oli hyvä ostos, tässä tapauksessa eurot säästävät hikeä. Päätin ohittaa suuret kaupungit kuten Kölnin, Bonnin ja Dortmundin itäpuolelta kiertämällä. Saksassa on paljon teitä ja etenkin moottoriteitä. Törmäsin useita kertoja tilanteisiin, että pienemmän luokan tie muuttui yhtäkkiä kielletyksi polkupyörille ja jalankulkijoille. Jossain vaiheessa tuntui, ettei matka etene lainkaan ja Kölnin ohi ei pääse sitten millään. Pitämällä ajosuunta mahdollisimman paljon pohjoiseen ja koilliseen se itämeren ranta vielä aikanaaan siintää. Iltapäivällä pääsin laivaristeilylle kun ylitin Reinin Sinzin ja Linzin kohdalta, kyyti maksoi 1.2o euroa. Illaksi päädyin Much-nimisen kylän liepeille, kyselin paria hotellia. Toisessa olisi pitänyt olla ennakkovaraus, toisessa hinta oli 69€. Telttavaihtoehto voitti edullisemman hinnan ja paremman ilmastoinnin vuoksi. Päivän kilometrit 115

27.3.2011 Trier- Nurnburgring

27.3.2011 sunnuntai
Hotellin aamupala oli saksalaisen runsas ja se tarjoiltiin vasta klo 8:00 jälkeen. Syötyäni lähdin taipaleelle ja löysin pian huoltoaseman josta ostin Shellin koko Saksan käsittävän kartan. Trierin ulkopuolella tie kääntyi vuorille ja noin 3km pitkässä ja pahimmillaan 10% nousussa minusta otettiin juuri juodut kahvit ja appelsiinimehut nahkasta läpi hikenä. Tarkoitukseni oli ehtiä mahdollisimman lähellle Kölniä päivän aikana, moottoritietä pitkin navigaattori näytti noin 140 km, mutta päivän mittaan ilmeni, että pikkuteitä pitkin matka on noin 190 km. Ajelin tietä no 257 joka menee mm. Nurnburgringin kylän läpi. Olin tienlaidassa levähdyspaikalla juomassa viimeisiä kulauksia keittämääni pikakahvia, kun kuului jarrujen ulvontaa ja valtava rysäys. Nousin jaloilleni ja näin tapahtuneen onnettomuuden noin 100 metrin päässä romujen vielä rullatessa tienlaitaan. Muutaman vuoden ikäinen Toyota Corolla Verso oli otatellut 90-luvun VW Polon kanssa keulan kulmat vastakkain. Toyotan väki tuli vahingoittumattomina ulos autosta ja kuljettaja kävi katsomassa vastapuolta. Hän alkoi huutaa polizea ja ambulancea. Paikalle alkoi tulla muutakin väkeä, mutta kukaan ei yrittänyt volkkarin kuskia ulos tai antaa muutakaan apua. On ihme jos siellä ohjaaja säilyi hengissä. Lähdin jatkamaan matkaa ja tapaus muistutti ikävällä tavallla liikenteen vaaroista. Ohittaessani Nurnburgringin kylän, tiellä tuli vastaan rata-autoja. Alittaessani moottoritien rampiksi luulemaani väylää, yläpuolelta kuului jotain muuta, kuin perheautojen surinaa. Väylä oli kuuluisa Nurnburgring, jota kävin kuvaamassa verkkoaidan raosta. Paikalla oli lisäkseni tyypillisiä moottoriurheilun ystäviä eli parikympppisiä nuorukaisia. Lähimmässä taajamassa rata oli aikaansaanut melkoiset markkinat autovaraosille, renkaille ja jopa jarruosia ilmoitettiin eräässä liikkeessä myytävän 24h vuorokaudessa. Otin illaksi luomumajoituksen vuorilta, noin 200m maantiestä metsäautotien pohjalta, johon laitoin teltan pystyyn. Päivän kilometrit 118.

26.3.2011 Metz-Trier

Lahto hotellista klo 7:30 ja tarkoituksena ylittää raja. Hotellin väki oli todella ystävällistä, kysessä vaikutti olevan perheyritys jossa kaikki ovat mukana. Toivottelin hyvää onnea bisneksissä ja sain vielä läksiäisiksi litran pullon kivennäisvettä, sitä aina tarvitaankin. Ranskan äärimmäinen kolkka ennen Luxemburgia oli yksitoikkoista ajettavaa. Rajaseudulla oli myös raskasta teollisuutta ja rumia tehdaslaitoksia. Hain marketista 20 suojakertoimen aurinkorasvaa koska nenässä ja korvalehdissä on pientä autingonpolttaman merkkiä. Jossain vaiheessa poikkesin voileipäbaarissa, jossa alan mies taikoi minulle valtavan täytetyn patongin, lisukkeena oli ranskanperunoita ja jauhelihapihvi ym ym. Loppupäivänä ei ollut erityisemmin nälkä, vaikka Garminin kalorimittaus näytti päivässä kulutetun yli 3000kcal. Polvikivut ovat hävinneet ja muutenkin fysiikka tuntuu paranevan päivä päivältä ajamisen muuttuessa jollain tavalla helpommaksi. Poikkesin Luxemburgin puolella Schengen-nimisessa paikassa, joka sijaitsee kolmen valtion kulmassa. Varsinaiseen Luxemburg-cityyn en halunnut mennä, koska se näyttää kartalla ja ilmakuvissa sumpulta, josta on vaikeaa löytää polkupyöräilykelpoista tietä ulos. Pyoratie kulki Mosel-joen rantaa ja pyöräilijoita oli paljon liikkeella. Tämä jokivarren pyöräilyreitti on muistaakseni yksi euroopan tunnetuimpia. Reitin varrella on tarjolla pyöräilijöille suunnattuja ravitsemus- ja majoituspalveluja. Illaksi tulin Trierin kaupunkiin ja majoituin vaihteeksi kunnon hotelliin nimeltään Estricher Hof. Trieristä jatkan huomenna Kolnin suuntaan. Jostain täytyy hankkia Saksan kartta, että reittiä voi suunnitella tarkemmin. Päivan kilometrit 131

24-25.3.2011 Dijon-Metz

24.3.2011 torstai
Päivä lähti käyntiin hotellin kevyellä aamupalalla. Pyörä oli säilynyt ulkona, vaikka muuta pelkäsinkin. Nappasin vielä kuvan ja suuntasin Dijonin keskustaan. Jossain vaiheessa tasapainoillessani jalkakäytävien reunakiveyksillä menetin tasapainoni enkä saanut oikeaa jalkaa ajoissa irti lukkopolkimelta. Kaaduin kyljelleni katuun. Oikeaan polveen tuli muutama verinaarmu henkisten kolhujen lisäksi. Pysähdyin muutaman sadan metrin päähän ja kaivoin sivulaukusta erilaisiin käyttötarkoituksiin soveliasta Reunioinin saarella valmistettua Liberte-rommia. Sisäisesti käytettynä päihdyttävän vaikutuksensa lisäksi aine tuntui soveltuvan myös ulkoiseen käyttöön eli haavojen desifiointiin. Päivä oli lämmin ja lähes tyyni. Taisipa jossain vaiheessa tuntua pientä myötätuulenvirettäkin. Dijonin jälkeen maisemat muuttuivat kumpuileviksi pelloiksi, joilla kasvatettiin rehua karjalle sekä sokerijuurikasta. Maisema muistutti suuresti teletappimaaata. Lämmin tuuleton sää yhdistettynä kumpuilevaan maastoon sai aikaan hikoilua ja otin pitkähihaisen ajotakin pois. Ajo tuntui paljon miellyttävämmältä. Ostin lähes heti Ranskaan tultuani magnesiumtabletteja lihaskramppien ehkäisemiseksi. Pyysin magnesiumsitraattia, koska siinä magnesiumin pitäisi olla hyvin imeytyvässä muodossa, mutta sitä ei ollut. Ostin ainoata saatavilla olevaa magnesiumia sisältävää tuotetta nimeltään Mag2. Huomasin myöhemmin, että pillerit oli tarkoitettu närästykseen. Liekö plasebovaikutusta vai mitä, mutta ei ole ollut lihaskramppeja, tosin ei ole närästänytkään tabuja syötyäni. Mainio tuote happovaivoista kärsivälle ja paljon hikoilevalle henkilölle:)
Päätin päivän mittaan, että tänä iltana telttaillaan. Päädyin illaksi korkealle harjulle lehmihaan lähelle. Limousine-lihakarja käyskentelee noin 50 metrin päässä tätä kirjoittaessani. Matkaa Nancyyn noin 98 km, päivän kilometrit 116.

25.3.2011 perjantai

Yö oli tuuleton ja lämmin. Teltasta oli miellyttävä herätä lintujen liverrykseen. Aamupuuron ja pikakahvin voimistamana lähdin polkemaan kohti Langresia ja Nancyä. Keli oli mitä mainioin. Tie kulki läpi pienten kylien. Palvelutaso on täällä koillis-ranskassa huomattavasti heikompi kuin etelässsä. Talot ovat jotenkin huonokuntoisempia, kauppoja on vähän. Vaikuttaisi, että elintaso on heikompi kuin aiemmin kulkemillani seuduilla. Viinitarhojen tilalle on tullut nurmiviljely ja lehmänlannan haju. On toki ymmärrettävääkin, ettei mikään maa ole läpikotaisin samanlainen taloudeltaan tai elintasoltaan. Kyllä Suomessakin ulkomaalainen turisti huomaa jonkin eron, ollaanko Länsi-Uudellamaalla ja Lounais-Suomessa vai Kiuruvedellä tai Posiolla,

Otan mielelläni valokuvia palvelutilanteista, vaikka jotkut asiakaspalvelijat eivät siitä pidäkään. Tosit toiset antautuvat mielellään kuvattavaksi. Olen huomannut Picasawebin tilastoista, että kuvat, joissa on ihmisiä tai kasvoja, ovat eniten katsottuja. Tie kulki kohti pohjoista ja saavuin illaksi Metzin kaupungin eteläpuolelle hotelli Europeen. Respassa päivysti perheen nuoriso, joka osasi auttavasti englantia, ja niin majapaikka taas järjestyi veloturistille. Velo=polkupyörä sai turvalliseen yösijan lukitusta autotallista. Ranskalaisilla, kuten mm. venäläisillä tuntuu olevan vainoharhaainen suhtautuminen maanmiehiinsä. Minua on varoiteltu useita kertoja varkaista ja ystävällisin sielu jäi jopa vartioimaan pyörääni ja etenkin Brooks-satulaani Lidl-asiontini ajaksi. En odottaisi saavani samanlaista ystävällisyyttä kotimaassa. Vastaavaa tapahtui muutama vuosi sitten Romaniassa, jossa mummo toi moottoripyörän päälle jätetyn kypärän ja hanskat perässäni myymälään, ettei rosvot vie.

Tarkoitukseni on jatkaa huomenna lauantaina kohti Luxemburgin kääpiövaltiota ja sieltä Trieriin, Saksaan. Tämän jälkeen alkaa Saksan läpiajo kohti koillista, satamakaupunki Rostockia. En tiedä kuinka Saksassa on mahdollisuuksia käyttää internettiä majapaikoissa, mutta pyrin päivittämään blogia mahdollisuuksien mukaan. Päivän kilometrit sisältäen noin 10 km harhailun 124 km.

22.3.2011

22.3.2011 tiistai

Hotellin aamupala oli kohtuullinen, jogurttia, kahvia, patonkia, omenahilloa ym ranskalaista. Olin yötä Lyonin etelälaidalla ja aamun ensimmäinen tehtävä oli löytää ulos kaupungista ja kohti pohjoista. Ajelin pitkin jokivartta ja länteen lähti useita teitä, muttta kaikki vaikuttivat vievän moottoritielle. Erään moottoritietullin lähellä oli virkailija päivystämässä autossaan ja osasi neuvoa minut n486 tielle, joka vie pohjoiseen. Pikkuhiljaa Lyon jäi taakse. Kaupunki oli todella suuri ja rakennuskannasta näki, että Ranska on joskus ollut yksi maailman johtovaltioista merentakaisine alusmaineen. Maisemat muuttuivat ja viinitarhat vaihtuivat peltoihin jossain Maconin eteläpuolella. Tämä viittasi siihen, että seuraavan yön voisi viettää vaihteeksi hotelli erässä. Päivä oli pitkälti veivaamista samanlaisessa, tasaisessa maisemassa. Poikkesin kaupoissa ostamassa ruokaa, juomaa ja kartan, koska yksi aiemmin ostamistani osui liiaksi itään. Uusi kartta alkoi Maconin kaupungin kohdalta, jonka ohitin, vaikka 4.5 euron pizzatarjoukset ja 38 euron hotellitarjoukset houkuttelivatkin. Päädyin yöksi noin 10 km pohjoiseen Maconista Seinen rantaan tammimetsään. Pidin ennen nukkumaanmenoa metsässä syöntiorgiat ja paistoin Lidlin lihaisaa makkaraa kaasukeittimen liekissä oikein tammiseen tikkuun seivästettynä ja ison kupillisen pikakahvia. Lidlin Ranskassa valmistettu makkara on kerrassaan mainio matkaeväs paljon energiaa kuluttavalle pyöräilijälle. Rasvasta (30%) saa energiaa, proteiinista (15%) rakennusaineita reisilihasten kehittämiseen ja kuoresta ravintokuitua;) Suomalainen B-luokan jauhopitoinen hiilihydraattimössö grilllimakkara sopii lähinnä keskivartalon kasvattamiseen tai ajokoiran välipalaksi, nehän syövät tunnetusti kaikkea, mikä on vähänkään sukua ruoalle. Päivän kilometrit 104

23.3.2011 keskiviikko

Herätys teltasta klo 6:15. Yö oli viileä, lämpöä vain muutama aste plussaa. Hitaasta kiiruhtamisestani huolimatta vaikuttaa, että ehdin kohti pohjolaa nopeammin kuin kevät. Reitti kulkee lähes suoraan etelä-pohjoissuunnassa ja matka taittuu satakunta kilometriä päivässä. Olin laittamassa telttaa kasaan, kun hotelli erän respa eli maanomistaja tuli vierailulle. Hän kulki kahdenkymmenen metrin päästä ohi, mutta ei vilkaissutkaan, vaikka huusin bonjour ja koetin muutenkiä ääntelehtiä. Omistajan poistuttua paikalta söin aamupalan ja tein rauhassa lähtöä, kun hän tuli toistamiseen. Otin vinkistä vaarin ja lähdin polkemaan kohti pohjoista. Pysähdyin välipalalle tienlaidan patisseriaan, jossa kolme nuorta miestä väänsi vehnätaikinasta pullaa, pizzoja, patonkia ym purtavaa, melkein kuin 7 sorttia samasta taikinasta. Kassalla mummo myi tuotteita kyläläisille ja matkustavaisille. Minutkin otettiin vastaan kuin kadoksissa ollut sukulaispoika ja hyviä oli paistetut taikinapalat nälkäisen polkupyöräilijän syötäväksi Poikkesin Chalon Sur Saonen kaupungin matkailutoimistossa pyytämässä tarkan kartan, jolla läpiajo sujui hyvin. Seuraavana meni Beaunen kaupunki ja tienlaidoille alkoi taas ilmestyä viinitarhoja. Viinihiivamaan väki ahkeroi viljelyksillään Viininviljely näyttää olevan melko työvoimavaltaista. Ohessa kuva Lidlin viinihyllyltä, ei ole maataloustuotteet pahoissa hinnoissa. Suomessa on edullisimpien hintojen verran pelkkää veroa ja kierrätyspullon panttia. Suurta suomalaista ajattelijaa, Veikko Huovista lainatakseni: "Reumatismiton olkoon niiden jalkojen vanhuus, jotka ovat näihin viineihin käytetyt rypäleet polkeneet"
Illaksi arvelin ajavani lähelle Dijonin kaupunkia. Nimen perusteella odottelin merkkejä sinapinsiementen viljelystä, sinapinhöyryisistä tuotantolaitoksista tai edes jotain viitteitä tuosta mainiosta makkaran ja lihan mausteesta. Totesin, että Dijonin sinappi taitaa olla samanlainen myytti kuin Simpeleen siiat, Parikkalan piiat, tai Porin pirut . En ole nähnyt Dijonissa sinappituubia, kuten en niitä piikoja, siikoja tai piruja vaikka olen seutukunnilla liikkunut.
Laitoin Garminin hakemaan hyväksi havaitsemaani Premier Classe-ketjun hotellia. Valitettavasti hotelli oli täynnä samoin kuin pari naapurihotelliakin. Löysin lähistöltä F1-ketjun hotellista huoneen aamupaloineen hintaan 39e. Ketjun konsepti vaikuttaa samanlaiselta, kuin Suomessa Omenahotellien, eli perushuone pienillä kuluilla halpaan hintaan. Sopii hyvin ainakin omalla rahalla matkustavalle polkupyöräturistille. Asiakaskunta näytti muodostuvan paljolti entisistä alusmaista muuttaneieista ranskalaisista tai heidän jälkeläistään. Hotellissa toimi myös netti, joten pääsin päivittämään tätä tekstiä. Päivän kilometrit 114.