Lopuksi
Kokonaiskilometreiksi tuli noin 2200 ja ajopäiviä 18 plus puolikas ensimmäiseltä päivältä. Päivää kohti keskimäärin 119 km. Etukäteen arvioimani kilometrimäärä ja ajanmenekki osuivat kohdalleen. Terveyden kanssa ei ollut ongelmia ensimmäisen viikon polvikipuja lukuunottamatta. Polvikivut aiheutuivat ehkä lievästä ylirasituksesta vastamäissä, vastatuulesta ja talvikauden vähäisestä, vain noin 500 km pyöräilystä. Kiinnostavin alue ehdottomasti oli Etelä-Ranska. En ihmettele, että miksi monet suuntaavat vuosi toisensa jälkeen sinne lomillaan. Alue oli kielitaidottomallekin mieluisa kokemus, puhumattakaan kieltä osaavalle. Suhtauduin Saksan läpiajamiseen ennakkoon hieman epäluuloisesti. Etelä-Saksan mäet ja tieverkosto yhdistyneenä kokemattomuuteen Saksassa liikkumiseen aiheuttivat aluksi kielteisen reaktion. Maisemien vaihtuessa ja kokemuksen karttuessa ajokin alkoi sujua. Pohjois-Saksa on mielestäni miellyttävämpää seutua polkupyöräilyyn koska polkupyöriltä kiellettyjä valtateitä on vähemmän ja valtateiden rinnalla kulkee usein erillinen pyörätie. Mieleeni jäi niin miellyttävä kuva Etelä-Ranskasta ja ranskalaisista, että sinne haluaisin palata pyöräilemään uudelleen.
Kuten blogini alussa kirjoitin, että tulin lentokoneessa miettineeksi, onkohan tässä jokin laskuvirhe, että kolmessa viikossa pääsee pyörällä välin Barcelonasta Rostockiin. On uskomatonta ajatella, että Välimereltä pystyy siirtämään lihasvoimalla 64 polkupyöränpinnan varassa itsensä, pyörän ja parikymmentä kiloa matkatavaroita Itämeren rantaan vajaassa kolmessa viikossa. Reissu oli erittäin antoisa, ehkä paras matka, mitä olen tähän mennessä tehnyt. Sain sopivassa suhteessa rasitusta, maisemia ja oppia vieraista kansoista. Matka antoi varmuutta luottaa omiin kykyihin selviytyä oudoissa oloissa ja tilanteissa sekä hyvän peruskunnon kesän pyöräilykauteen. Suosittelen muillekin asiasta kiinnostuneille, keula kohti uusia seikkailuja ja periksi ei saa antaa.
Kokonaiskilometreiksi tuli noin 2200 ja ajopäiviä 18 plus puolikas ensimmäiseltä päivältä. Päivää kohti keskimäärin 119 km. Etukäteen arvioimani kilometrimäärä ja ajanmenekki osuivat kohdalleen. Terveyden kanssa ei ollut ongelmia ensimmäisen viikon polvikipuja lukuunottamatta. Polvikivut aiheutuivat ehkä lievästä ylirasituksesta vastamäissä, vastatuulesta ja talvikauden vähäisestä, vain noin 500 km pyöräilystä. Kiinnostavin alue ehdottomasti oli Etelä-Ranska. En ihmettele, että miksi monet suuntaavat vuosi toisensa jälkeen sinne lomillaan. Alue oli kielitaidottomallekin mieluisa kokemus, puhumattakaan kieltä osaavalle. Suhtauduin Saksan läpiajamiseen ennakkoon hieman epäluuloisesti. Etelä-Saksan mäet ja tieverkosto yhdistyneenä kokemattomuuteen Saksassa liikkumiseen aiheuttivat aluksi kielteisen reaktion. Maisemien vaihtuessa ja kokemuksen karttuessa ajokin alkoi sujua. Pohjois-Saksa on mielestäni miellyttävämpää seutua polkupyöräilyyn koska polkupyöriltä kiellettyjä valtateitä on vähemmän ja valtateiden rinnalla kulkee usein erillinen pyörätie. Mieleeni jäi niin miellyttävä kuva Etelä-Ranskasta ja ranskalaisista, että sinne haluaisin palata pyöräilemään uudelleen.
Kuten blogini alussa kirjoitin, että tulin lentokoneessa miettineeksi, onkohan tässä jokin laskuvirhe, että kolmessa viikossa pääsee pyörällä välin Barcelonasta Rostockiin. On uskomatonta ajatella, että Välimereltä pystyy siirtämään lihasvoimalla 64 polkupyöränpinnan varassa itsensä, pyörän ja parikymmentä kiloa matkatavaroita Itämeren rantaan vajaassa kolmessa viikossa. Reissu oli erittäin antoisa, ehkä paras matka, mitä olen tähän mennessä tehnyt. Sain sopivassa suhteessa rasitusta, maisemia ja oppia vieraista kansoista. Matka antoi varmuutta luottaa omiin kykyihin selviytyä oudoissa oloissa ja tilanteissa sekä hyvän peruskunnon kesän pyöräilykauteen. Suosittelen muillekin asiasta kiinnostuneille, keula kohti uusia seikkailuja ja periksi ei saa antaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti