Lahto hotellista klo 7:30 ja tarkoituksena ylittää raja. Hotellin väki oli todella ystävällistä, kysessä vaikutti olevan perheyritys jossa kaikki ovat mukana. Toivottelin hyvää onnea bisneksissä ja sain vielä läksiäisiksi litran pullon kivennäisvettä, sitä aina tarvitaankin. Ranskan äärimmäinen kolkka ennen Luxemburgia oli yksitoikkoista ajettavaa. Rajaseudulla oli myös raskasta teollisuutta ja rumia tehdaslaitoksia. Hain marketista 20 suojakertoimen aurinkorasvaa koska nenässä ja korvalehdissä on pientä autingonpolttaman merkkiä. Jossain vaiheessa poikkesin voileipäbaarissa, jossa alan mies taikoi minulle valtavan täytetyn patongin, lisukkeena oli ranskanperunoita ja jauhelihapihvi ym ym. Loppupäivänä ei ollut erityisemmin nälkä, vaikka Garminin kalorimittaus näytti päivässä kulutetun yli 3000kcal. Polvikivut ovat hävinneet ja muutenkin fysiikka tuntuu paranevan päivä päivältä ajamisen muuttuessa jollain tavalla helpommaksi. Poikkesin Luxemburgin puolella Schengen-nimisessa paikassa, joka sijaitsee kolmen valtion kulmassa. Varsinaiseen Luxemburg-cityyn en halunnut mennä, koska se näyttää kartalla ja ilmakuvissa sumpulta, josta on vaikeaa löytää polkupyöräilykelpoista tietä ulos. Pyoratie kulki Mosel-joen rantaa ja pyöräilijoita oli paljon liikkeella. Tämä jokivarren pyöräilyreitti on muistaakseni yksi euroopan tunnetuimpia. Reitin varrella on tarjolla pyöräilijöille suunnattuja ravitsemus- ja majoituspalveluja. Illaksi tulin Trierin kaupunkiin ja majoituin vaihteeksi kunnon hotelliin nimeltään Estricher Hof. Trieristä jatkan huomenna Kolnin suuntaan. Jostain täytyy hankkia Saksan kartta, että reittiä voi suunnitella tarkemmin. Päivan kilometrit 131
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti