18.3.2011 perjantai
Ylös pimeän aikaan ja kamoja kasaan teltassa. Loput auringon noustessa. Oli mukava jättää tämä tuulinen paikka, vaikka sieltä alaspääsykin vaati lihaksia, painovoima ei tuonut. Heti aamusta ibuprofeeni huuleen ja lisää apteekista 1.8 ekeä 20 tablettia. Polvisärky jatkui mutta painoin menemään. Muutama kilsa tuli helpolla kun tielaitoksen miehet poimivat minut a75 moottoritieltä hörhöilemästä. Opin samalla että N-alkuiset tiet ovat national-teitä, joita pitkin saa ajaa esimerkiksi polkupyörällä, samoin D-alkuiset. A-alkuisille ei auta mennä, ne ovat moottoriteitä. Michelin 1:200000 kartat ovat tosi hyviä kaupunkien läpiajossa, Garmin opastaa mukavasti seuraavaan kaupunkiin, vaikka olisi missä Ruessa hyvänsä, ihmeellistä tuo tekniikka. Yöksi telttaan hevosaitauksen viereen kun ei hotellia löytynyt. Päivän kilometrit 128.
19.3.2011 lauantai
Ylös teltasta hevosaitauksesta ja baanalle. Läheisen Montpellierin läpiajo vaati kysymistä, mutta läpi päästiin lopulta. Ihmiset olivat kaupoilla ja liikkeissä oli moottoripyöränäyttelyitä ym kevääseen kuuluvaa. Narbonnen läpiajokin vei aikansa ja päädyin illasta oikaisemaan vuoriston pikkutien kautta kohti Orangea, minne jäin yöksi telttaan viinitarhan viereen. Ilta oli tuulinen ja yö oli äänekäs tuulen kohinan vuoksi, hyvä että teltta pysyi paikallaan. Jossain vaiheessa tuli annettua liikaa painoa oikealle jalalle liikkeellelähdössä ja nyt molemmat polvet on kipeät. Kilometrit 99.
20.3.2011 sunnuntai
Teltta kasaan ja menoksi. Orangen kaupunki on heräämässä ja poikkesin juomassa kahvin patongin kera. Isolla väestöpohjalla tällaiset palvelut onnistuvat. Olisi vaikeaa kuvitella Parkanon, Pyhännän tai Pelkosenniemen asukkaita kävelemässä pitkin kylänraittiä pari tuoretta patonkia kainalossa kohti kotia aamukahvin keittoon. Syötäköön Suomessa pakastettua tai pussitettua leipää jatkossakin. Tulin myös kiinnittäneeksi huomiota nopeusvalvontaan, poliiseja ei näy puskissa kyttäämässä, eikä peltipoliiseja ole kuin kylien keskustoissa ja ne on ainakin Michelinin karttoihin merkitty. Suomi taitaa olla tässä suhteessa aikamoinen poliisi- tai sanoisinko miliisivaltio. Vastaavaa olen nähnyt vain Venäjän ederaatiossa. Muutoin ihmiset huomioivat toisensa ja monet tervehtivät minua kuin vanhaa tuttua bonjour-toivotuksin. Polkupyöräilevä matkaaja saa positiivista huomiota ja on autoilijoidenkin keskuudessa vähintään tasa-arvoinen tielläliikkuja.
Päivän aikana polvisärkyyn piti ottaa taas särkylääkettä, vastatuuli piinasi koko päivän, tulisi välillä edes tyyni päivä. Myötätuulta en uskalla edes toivoa. Kaupat olivat hyvin auki, ostin hieman vettä ja hedelmiä. Päivällä keitin kaasulla puurot ja kahvit.Illaksi pääsin hotellin noin 15 km ennen Valencea. Lyoniin on matkaa noin 150 km. Hotellin hinta 50euroa, nettiä en saanut toimimaan ohjeista huolimatta. Olipa mukava käydä pesulla ja pestä pyykkiä Niin sitä kummasti ihmistyy jopa kolmen teltassa vietetyn yönkin jälkeen, kun pääsee pesulle ja saa akut ladattua. Akuista puheenollen Veho Pebble vara-akku on toiminut loistavasti, se latasi Garminin kolme kertaa ja virtaa jäikin. Kilometrit 104
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti