Yön aikana pyykit olivat ehtineet kuivua hyvin, samoin makuupussi ja teltta. Pyykit oli kuivumassa huoneen pattereilla ja teltta sekä makuupussi lattialla. Huone oli kuin tsunamin jäljiltä. Saksassa on paljon "Zimmer frei" tyyppisiä majapaikkoja, joissa joku vuokraa kotoaan huoneita matkustavaisille. Olen ymmärtänyt, että nämä vuokraajat ovat toisinaan uteliaita ja tulevat jollain tekosyyllä katsomaan, miten siellä huoneessa asutaan. Tämän vuoksi pidän enemmän hotelleista, yön yli asuminen on puhdas liiketoimi, eikä kyseessä ole kenenkään koti. Aamupala oli hyvä ja suuntasin kohti koillista. Välille sattui pieniä maaseututaajamia ja isompia, rumia teollisuuskaupunkeja. Alue tuntuu olevan melko tiheään asuttua, teollisuuslaitosten nimissä vilahtelee jotain tuttua, Thyssen Group ym. Elintaso vaikuttaa hyvältä, kaupoissa hinnat ovat halpoja, autot ei paljoa maksa ym. Omakotitalot ovat kooltaan noin 1.5-2 kertaa suomalaisten talojen kokoisia. Hyvinhoidetut pihat ovat tosin pieniä, eli lebensraumia on vähän. Pihalla komeilee tavallisesti kaksi uudehkoa saksalaisvalmisteista autoa. Kai tämä olisi monen suomalaisen paratiisi, puolen litran tölkki 5.4% olutta 19 eurocenttiä, pullo chileläistä punaviiniä alle 2 euroa, kotimaiset (saksalaiset) vieläkin halvempia. Korkea elintaso tuo mukanaan myös outoja ilmiöitä, kuinkahan toimiva liikeidea olisi perustaa vaikkapa Parkanoon koirien kauneussalonki;)
Polkupyöräilyn suhteen Saksa on erikoinen maa. Toisaalta pyöräilykulttuuri on korkealla, toisaalta pyöräily on tehty hankalaksi. Autoilijat ovat kovia kuittailemaan, jos ei käytä pyöräteitä, parhaat jopa huutelevat avoimesta sivuikkunasta. Tänään löysin tien, joka veti hyvin ja vei oikeaan suuntaan, tie no: 61, ainoastaan pari kertaa jouduin poistumaan siltä kun pyöräily kävi kielletyksi. Kuntoilijoita näkee paljon keveine maantiepyörineen, pari herrasmiestä on kysynyt reittiäni. Vastaus Barcelona-Rostock on herättänyt kunnioitusta. Pitkänmatkanpyöräilijöitä en ole nähnyt. Muutama suomalainen auto; kaksi asuntoautoa ja yksi henkilöauto on näkynyt. Huusin liikennevaloissa henkilöauton kuljettajalle, että suomalaisiakin näkee. Vastaukseksi heilutettiin kovasti kättä. Illaksi saavuin 60000 asukkaan kaupunkiin nimeltään Herford ja majoituin Munchener Hof-nimiseen hotelliin. Huomenna jatkan kohti koillista Hannoverin länsipuolelta pikkuhiljaa kohti Hampuria, joka on tarkoitus ohittaa itäpuolelta. Päivän kilometrit 124
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti