24.3.2011 torstai
Päivä lähti käyntiin hotellin kevyellä aamupalalla. Pyörä oli säilynyt ulkona, vaikka muuta pelkäsinkin. Nappasin vielä kuvan ja suuntasin Dijonin keskustaan. Jossain vaiheessa tasapainoillessani jalkakäytävien reunakiveyksillä menetin tasapainoni enkä saanut oikeaa jalkaa ajoissa irti lukkopolkimelta. Kaaduin kyljelleni katuun. Oikeaan polveen tuli muutama verinaarmu henkisten kolhujen lisäksi. Pysähdyin muutaman sadan metrin päähän ja kaivoin sivulaukusta erilaisiin käyttötarkoituksiin soveliasta Reunioinin saarella valmistettua Liberte-rommia. Sisäisesti käytettynä päihdyttävän vaikutuksensa lisäksi aine tuntui soveltuvan myös ulkoiseen käyttöön eli haavojen desifiointiin. Päivä oli lämmin ja lähes tyyni. Taisipa jossain vaiheessa tuntua pientä myötätuulenvirettäkin. Dijonin jälkeen maisemat muuttuivat kumpuileviksi pelloiksi, joilla kasvatettiin rehua karjalle sekä sokerijuurikasta. Maisema muistutti suuresti teletappimaaata. Lämmin tuuleton sää yhdistettynä kumpuilevaan maastoon sai aikaan hikoilua ja otin pitkähihaisen ajotakin pois. Ajo tuntui paljon miellyttävämmältä. Ostin lähes heti Ranskaan tultuani magnesiumtabletteja lihaskramppien ehkäisemiseksi. Pyysin magnesiumsitraattia, koska siinä magnesiumin pitäisi olla hyvin imeytyvässä muodossa, mutta sitä ei ollut. Ostin ainoata saatavilla olevaa magnesiumia sisältävää tuotetta nimeltään Mag2. Huomasin myöhemmin, että pillerit oli tarkoitettu närästykseen. Liekö plasebovaikutusta vai mitä, mutta ei ole ollut lihaskramppeja, tosin ei ole närästänytkään tabuja syötyäni. Mainio tuote happovaivoista kärsivälle ja paljon hikoilevalle henkilölle:)
Päätin päivän mittaan, että tänä iltana telttaillaan. Päädyin illaksi korkealle harjulle lehmihaan lähelle. Limousine-lihakarja käyskentelee noin 50 metrin päässä tätä kirjoittaessani. Matkaa Nancyyn noin 98 km, päivän kilometrit 116.
25.3.2011 perjantai
Yö oli tuuleton ja lämmin. Teltasta oli miellyttävä herätä lintujen liverrykseen. Aamupuuron ja pikakahvin voimistamana lähdin polkemaan kohti Langresia ja Nancyä. Keli oli mitä mainioin. Tie kulki läpi pienten kylien. Palvelutaso on täällä koillis-ranskassa huomattavasti heikompi kuin etelässsä. Talot ovat jotenkin huonokuntoisempia, kauppoja on vähän. Vaikuttaisi, että elintaso on heikompi kuin aiemmin kulkemillani seuduilla. Viinitarhojen tilalle on tullut nurmiviljely ja lehmänlannan haju. On toki ymmärrettävääkin, ettei mikään maa ole läpikotaisin samanlainen taloudeltaan tai elintasoltaan. Kyllä Suomessakin ulkomaalainen turisti huomaa jonkin eron, ollaanko Länsi-Uudellamaalla ja Lounais-Suomessa vai Kiuruvedellä tai Posiolla,
Otan mielelläni valokuvia palvelutilanteista, vaikka jotkut asiakaspalvelijat eivät siitä pidäkään. Tosit toiset antautuvat mielellään kuvattavaksi. Olen huomannut Picasawebin tilastoista, että kuvat, joissa on ihmisiä tai kasvoja, ovat eniten katsottuja. Tie kulki kohti pohjoista ja saavuin illaksi Metzin kaupungin eteläpuolelle hotelli Europeen. Respassa päivysti perheen nuoriso, joka osasi auttavasti englantia, ja niin majapaikka taas järjestyi veloturistille. Velo=polkupyörä sai turvalliseen yösijan lukitusta autotallista. Ranskalaisilla, kuten mm. venäläisillä tuntuu olevan vainoharhaainen suhtautuminen maanmiehiinsä. Minua on varoiteltu useita kertoja varkaista ja ystävällisin sielu jäi jopa vartioimaan pyörääni ja etenkin Brooks-satulaani Lidl-asiontini ajaksi. En odottaisi saavani samanlaista ystävällisyyttä kotimaassa. Vastaavaa tapahtui muutama vuosi sitten Romaniassa, jossa mummo toi moottoripyörän päälle jätetyn kypärän ja hanskat perässäni myymälään, ettei rosvot vie.
Tarkoitukseni on jatkaa huomenna lauantaina kohti Luxemburgin kääpiövaltiota ja sieltä Trieriin, Saksaan. Tämän jälkeen alkaa Saksan läpiajo kohti koillista, satamakaupunki Rostockia. En tiedä kuinka Saksassa on mahdollisuuksia käyttää internettiä majapaikoissa, mutta pyrin päivittämään blogia mahdollisuuksien mukaan. Päivän kilometrit sisältäen noin 10 km harhailun 124 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti