Pensionaatin aamupala oli tukeva, kuten kuvasta näkyy. Paikka sijaitsi asuntoalueella, jossa oli naapureita. Illalla haukkuivat koirat, aamulla kiekuivat kukot ja kirkonkello löi vartin välein läpi yön.
Lähdin matkaan hieman kahdeksan jälkeen. Laitoin gepsin opastamaan minut seuraavaan kohteeseen. Pidemmillä reissuilla kun ei ole juttukavereita, sitä alkaa puhua gepsille, tuolle virtuaaliselle ajokaverille. Haepas meille nyt joku hotelli, ei kai sitä ihmisten pihojen läpi kehtaa ajaa, aiotko tosiaan ajattaa tuollaisen kinttupolun kautta, tällaiseen lääväänkö meinaat yöksi... jne. Sen jälkeen kun Applen laitteisiin tuli Siri, ei elektroniikalle puhuvia ihmisiä ole pidetty hulluina, onneksi ...:)
Saavuin Kutna Horaan aamupäivällä, olen käynyt kaupungissa viimeksi huhtikuussa 2006. Kaupungissa on kirkko, joka on sisustettu ihmisen luilla, kirkossa sanotaan olevan noin 40000 ihmisen jäännöksiä, jotka kuolivat aikanaan mustaan surmaan eli ruttoon.Paikassa oli tällä kertaa paljon väkeä, pääasiassa kiinalaisia selfietikkuineen. Kirkossa pyydetään hiljaisuutta, mutta edes tuollainen paikka ei vedä kiinalaisia hiljaiseksi.
Lähdin ajelemaan kohti Prahaa, jossa aion viettää huomisen päivän, kone lähtee vasta illalla. Poikkesin matkalla vaatekaupassa pyykillä, ostamassa uusia kalsareita, kolmen nippu maksoi neljä euroa. Entisiä lähtee perinteen mukaisesti roskiin.
Otin 26 euron hotellihuoneen Ricocanystä, joka on kai jonkinlainen Prahan lähiö, keskustaan on matkaa vajaa parikymmentä kilometriä, lentokentälle 30 km. Slaavilaiset kansat ovat ihailtavan käytännöllisiä, sain huoneen ensimmäisestä kerroksesta, että voin tuoda pyörän huoneeseen. Kun toin pyörän, sitä pidettiin niin normaalina, että kukaan ei edes vilkaissut. Venäjällä, Habarovskissa olisi saanut tuoda koko moottoripyörän hotellin ala-aulaan, suorastaan vaativat, jätin kuitenkin pihalle. Henkilökunta oli kuitenkin tuonut varmuuden vuoksi moottoripyörän päällä olleen varabensakanisterin sisälle.
Päivän kilometrit 72.
Lähdin matkaan hieman kahdeksan jälkeen. Laitoin gepsin opastamaan minut seuraavaan kohteeseen. Pidemmillä reissuilla kun ei ole juttukavereita, sitä alkaa puhua gepsille, tuolle virtuaaliselle ajokaverille. Haepas meille nyt joku hotelli, ei kai sitä ihmisten pihojen läpi kehtaa ajaa, aiotko tosiaan ajattaa tuollaisen kinttupolun kautta, tällaiseen lääväänkö meinaat yöksi... jne. Sen jälkeen kun Applen laitteisiin tuli Siri, ei elektroniikalle puhuvia ihmisiä ole pidetty hulluina, onneksi ...:)
Saavuin Kutna Horaan aamupäivällä, olen käynyt kaupungissa viimeksi huhtikuussa 2006. Kaupungissa on kirkko, joka on sisustettu ihmisen luilla, kirkossa sanotaan olevan noin 40000 ihmisen jäännöksiä, jotka kuolivat aikanaan mustaan surmaan eli ruttoon.Paikassa oli tällä kertaa paljon väkeä, pääasiassa kiinalaisia selfietikkuineen. Kirkossa pyydetään hiljaisuutta, mutta edes tuollainen paikka ei vedä kiinalaisia hiljaiseksi.
Lähdin ajelemaan kohti Prahaa, jossa aion viettää huomisen päivän, kone lähtee vasta illalla. Poikkesin matkalla vaatekaupassa pyykillä, ostamassa uusia kalsareita, kolmen nippu maksoi neljä euroa. Entisiä lähtee perinteen mukaisesti roskiin.
Otin 26 euron hotellihuoneen Ricocanystä, joka on kai jonkinlainen Prahan lähiö, keskustaan on matkaa vajaa parikymmentä kilometriä, lentokentälle 30 km. Slaavilaiset kansat ovat ihailtavan käytännöllisiä, sain huoneen ensimmäisestä kerroksesta, että voin tuoda pyörän huoneeseen. Kun toin pyörän, sitä pidettiin niin normaalina, että kukaan ei edes vilkaissut. Venäjällä, Habarovskissa olisi saanut tuoda koko moottoripyörän hotellin ala-aulaan, suorastaan vaativat, jätin kuitenkin pihalle. Henkilökunta oli kuitenkin tuonut varmuuden vuoksi moottoripyörän päällä olleen varabensakanisterin sisälle.
Päivän kilometrit 72.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti