Heräsin yöllä kovaääniseen musiikkiin. Äänten perusteella muutamia satoja metrejä länteen oli jokin huvipaikka jossa naisduo esitti vironkielisiä versioita englanninkielisistä kappaleista yleisön ja yhden jalkratasturistin viihdyttämiseksi. Laskujeni mukaan esiintyjät vetivät kaksi 45 minuutin settiä joskus klo 1.00 jälkeen. Onneksi musiikki lopulta hiljeni ja sain jatkaa unia.
Aamu oli erittäin sumuinen kun kasasin leirini ja siirryin maantielle. Nukkuvat kylät näyttivät suorastaan aavemaisilta sumun keskellä. Jouduin köyttämään läpimärän teltan ulkokankaan muiden pakaasien päälle, koska se olisi kastellut kaikki muut majoitusvarusteet kanoottipussissa. Ajoin monta tuntia ennen kuin sumu hälveni, Pärnussa oli virheetön pouta. Kävin Rimissä ostoksilla ja keskustelimme marketin pihalla oululaisen karavaanarin kanssa Viron hinnoista ja palveluista. Lähes suomen hinnoissa olevan Hese-aterian jälkeen jatkoin matkaa kohti Lihulaa, jonne saavuinkin illan tullen. Haeskelin kylästä kaupallista majapaikkaa, mutta mitään siihen viittaavaa ei löytynyt navigaattorin neuvomissa paikoissa. Viro näyttää tuoreen uutisen mukaan vaipuneen taloudelliseen taantumaan enkä minäkään voinut olla tällä kertaa avuksi matkailu€uroineni. Jälleen kerran luonto ja Hotelli Erä kutsui kanta-asiakastaan. Ajeltuani vielä muutaman kilometrin Lihulan keskustasta pöydäntasaista ja -sileää asfalttia kohti Tallinnaa jäin yöksi taas pellolle pyörätien viereen. Kilometrit 149.
Aamu oli erittäin sumuinen kun kasasin leirini ja siirryin maantielle. Nukkuvat kylät näyttivät suorastaan aavemaisilta sumun keskellä. Jouduin köyttämään läpimärän teltan ulkokankaan muiden pakaasien päälle, koska se olisi kastellut kaikki muut majoitusvarusteet kanoottipussissa. Ajoin monta tuntia ennen kuin sumu hälveni, Pärnussa oli virheetön pouta. Kävin Rimissä ostoksilla ja keskustelimme marketin pihalla oululaisen karavaanarin kanssa Viron hinnoista ja palveluista. Lähes suomen hinnoissa olevan Hese-aterian jälkeen jatkoin matkaa kohti Lihulaa, jonne saavuinkin illan tullen. Haeskelin kylästä kaupallista majapaikkaa, mutta mitään siihen viittaavaa ei löytynyt navigaattorin neuvomissa paikoissa. Viro näyttää tuoreen uutisen mukaan vaipuneen taloudelliseen taantumaan enkä minäkään voinut olla tällä kertaa avuksi matkailu€uroineni. Jälleen kerran luonto ja Hotelli Erä kutsui kanta-asiakastaan. Ajeltuani vielä muutaman kilometrin Lihulan keskustasta pöydäntasaista ja -sileää asfalttia kohti Tallinnaa jäin yöksi taas pellolle pyörätien viereen. Kilometrit 149.
Tästä ei ole enää hyötyä sulle mutta kerron silti että Lihulassa on varsin kiva leiripaikka reissaajalle, jos joku sattuu siellä päin liikkumaan. Pyöräilin itse tuollapäin elokuussa ja ennen Lihulaa tapasin pari pyörämatkailijaa jotka kertoivat että leiriytyivät siellä juuri tossa kuvassasi näkyvän kartanon vieressä olevassa puistossa. Pidinkin tauon sitten siellä ja hieman harmitti ettei ollut ilta... Siellä on jotkut linnanrauniot myös, ja mukava puisto siis jossa hyvää nurtsia, piknikpöydät, grillauspaikat ja jopa jonkinlaiset toiletitkin.
VastaaPoistaKiitos vinkistä, lähellä olen sitten ollut. En ainakaan katukuvassa huomannut mitään leiripaikkaan viittaavaa. Toisaalta minulla on aika kova kynnys majoittua noin lähellä asutusta, luonnon kutsu on voimakkaampi:)
Poista