Viimeiset tavarat alkavat olla kassissa ja pyörällekin on suoritettu kevyt huolto. Kaikki on siis valmiina lähtöä varten. Olen viettänyt viime viikkoina useita tunteja Google mapsin katunäkymien ääressä tutkaillen lähinnä Italian teitä. Vaikutelmaksi on jäänyt, että Italia ei ole mikää erityisen pyöräily-ystavällinen maa ainakaan tiestöltään. Autoilijoiden asenteista en tiedä, mutta se selviää lähipäivinä.Teiden reunaviivan takana ei ole paljoa tilaa ja pienemmät tiet ovat yllättävän kapeilta. Isommilla teillä ei saa pyöräillä ja niitä reunustaa usein verkkoaita. Jos valitsee tien väärin, niin verkkoaidan yli ei pääse sen takana olevalle pienemmälle tielle. Pikkuteiden pohjat on usein tehty jo rooman vallan aikana, myös tunneleita on aika paljon.
Reitti on alunperin suunnitellun mukainen, eli Roomasta kohti pohjoista ja koillista Slovenian kautta Budapestiin. Roomassa ajattelin katsastaa pikaisesti Colosseumiin ja ehkä kiertää Vatikaanin kautta, että saa napattua muutaman valokuvan. Ensimmäinen yö voisi olla hotellissa jossain Rooman laitamilla, ja sen jälkeen on baana auki pohjoista kohti. Karttojen serpentiinimäisesti kiemurtelevat tiet viittaavat korkeuseroihin eli niihin olen varautunut lähinnä henkisesti, fyysinen harjoittelu on jäänyt kuluvana talvena olemattomaksi.
Pyöräksi valikoitui taas euroopankiertäjä eli vanha kunnon Surly. En pidä italialaisia kovinkaan paljon toisten omaisuutta kunnioittavana väkenä, vanha pyörä ei ole varkaille houkutteleva vaihtoehto.
Katunäkymien perusteella ainakin Toscanan seudulla oli hyvän näköisiä viinitarhoja ja metsiköitä telttayöpymisiin, joten toivon pääseväni testaaman uudet varusteet käytännössä. Blogia tulen päivittämään mahdollisuuksien mukaan matkan varrelta.
Reitti on alunperin suunnitellun mukainen, eli Roomasta kohti pohjoista ja koillista Slovenian kautta Budapestiin. Roomassa ajattelin katsastaa pikaisesti Colosseumiin ja ehkä kiertää Vatikaanin kautta, että saa napattua muutaman valokuvan. Ensimmäinen yö voisi olla hotellissa jossain Rooman laitamilla, ja sen jälkeen on baana auki pohjoista kohti. Karttojen serpentiinimäisesti kiemurtelevat tiet viittaavat korkeuseroihin eli niihin olen varautunut lähinnä henkisesti, fyysinen harjoittelu on jäänyt kuluvana talvena olemattomaksi.
Pyöräksi valikoitui taas euroopankiertäjä eli vanha kunnon Surly. En pidä italialaisia kovinkaan paljon toisten omaisuutta kunnioittavana väkenä, vanha pyörä ei ole varkaille houkutteleva vaihtoehto.
Katunäkymien perusteella ainakin Toscanan seudulla oli hyvän näköisiä viinitarhoja ja metsiköitä telttayöpymisiin, joten toivon pääseväni testaaman uudet varusteet käytännössä. Blogia tulen päivittämään mahdollisuuksien mukaan matkan varrelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti