torstai 14. huhtikuuta 2016

14.4.2016 Viana do Alentejo - Almeirim

Majatalon isäntä tuli klo 9:00 avaamaan autotallin oven, jossa pyörä oli majaillut yön. Majapaikoissa pidetään hyvä huoli kulkupeleistä, paikka osoitetaan useimmiten pyytämättäkin.

Lähdin ajelemaan kohti pohjoista, samaan aikaan kylästä poistui kolme ukkelia sauvoineen, olivat sen näköisiä että El Camino, Santiago del Compostela oli suuntana.
Ajo tuntui kevyeltä ja tuntui että tästähän voisi jopa nauttia. Liekö syynä tilapäinen mielenhäiriö vai myötätuuli.
Katselin aamulla huoneessa televisiota ja sääksi luvattiin sadetta koko maahan koko päiväksi. Lienee paikalliset meteoroligit huonommin perillä sään oikuista kuin meidän Erkki Harjama, Kari Ahti, Juha Föhr ja eh.. Petri Takala:)

Tänään pitkiä asumattomia taipaleita polkiessani yht'äkkiä välähti mikä Portugalin liikenteessä on erikoista. Täällä ei ole juuri lainkaan kaksipyöräisiä. Isot moottoripyörät puuttuvat kokonaan, kevareita, mopoja ja skoottereita ei näy kuin muutama päivässä. Kyse on ilmeisesti elintasosta, osa autoista on vanhoja, jopa 60-luvun Renault 4-autoja on näkynyt muutama. Suomessa niitä näkee vain veteraaniautotapahtumissa. 80-luvun Toyota Hi Acet on Suomesta laivattu aikoja sitten Lagosiin ja Mogadishuun.

Työkulttuuri vaikuttaa erilaiselta kuin kotimaassa. Illalla ollaan pitkään töissä, viikonloppuna kaupat on kiinni. Olin eilen moottoritien alkupäässä ja ajattelin kysyä neuvoa vaihtoehtoiselle reitille. Sillan pielessä oli paikallisen tielaitoksen auto. Luulin että miehet olivat seuranneet jotain kulttia ja tehneet joukkoitsemurhan:) Autossa retkotti neljä miestä penkeillä suu auki. Sitten ymmärsin että oli siestan aika. En hennonut herättää porukkaa vaan jatkoin matkaa.

Jossain vaiheessa huomasin tien laidassa, metsän takana alueen, jossa oli aurinkokennoja. Alue oli valtava, siellä oli kilometrikaupalla noin kolme metriä korkeaa aurinkokennoa, joka oli asennettu maahan telineille noin sadan metrin pituisina letkoina, aikamoinen voimala on kyseessä. Alueelle menevän tien suussa oli firman nimi ja nettiosoite, pitää käydä tutustumassa, www.martifersolar.com

Tielle oli myös pudonnut pala korkkitammen kuorta, tarkastelin sitä lähemmin mutta tilan puutteen vuoksi en voinut ottaa matkamuistoa.
Iltapäivällä alkoi sataa, olin ajatellut olla yötä teltassa, pitkin matkaa oli ollut miellyttäviä, tuoksuvia mäntykankaita. Olin jättänyt juuri pikkukaupungin taakseni ja sateen alkaessa päätin ajaa seuraavaan kaupunkiin hotelliin. Väänsin 30 km kovassa sateessa ja olin likomärkä päästyäni perille. Koska vaatteet olivat jo valmiiksi märät, laitoin ne kylpyammeeseen ja pulveria perään. Tulipa hoidettua pyykki samalla kertaa.


Päivän kilometrit 131.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti