20.7.2016 Lopuksi

Reissu on taas tehty ja uusia kokemuksia kertyi vähintään odotusten mukaan. Tsekki osoittautui mukavan kompaktiksi maaksi polkupyörämatkailuun.
Polkupyörän myöhäisen saapumisen vuoksi suunnitelmasta jäi pari ajopäivää pois. Jos pyörä olisi tullut muiden matkartavaroiden kanssa yhtä aikaa, olisi todennäköisesti  käynyt  lännempänä, Karlovy Varyssä ja idempänä Brnossa. Koko reissun saldoksi kertyi 561 km.

Kyllä viikossakin ehtii näemmä saamaan käsityksen maasta, toinen asia on että kannattaako viikon takia rahdata omaa pyörää, vai olisiko vuokrapyörä parempi vaihtoehto. Teki pahaa seurata polkupyöräni käsittelyä lentoasemalla. Lähtöselvitystiskillä sanottiin ensimmäisenä, että ei pyörää voi tuoda suojaamattomana koneeseen. Asia selvisi pitkän puhelinsoiton jälkeen. Ylisuurten matkatavaroiden vastaanotossa pyörä runnottiin läpivalaisun kautta alakertaan menevälle hihnalle. Henkilökuntaa ei kiinnostanut mikään muu kuin saada pyörä äkkiä pois silmistä keinolla millä hyvänsä. Helsingissä pyörä tuli matkalaukkujen seassa hihnalla, kun aiemmin se on saanut erilliskäsittelyn ja on talutettu ovesta halliin.  Ihmeen kaupalla pyöräni selvisi irronneella lokasuojan kiinnikkeellä ja parilla naarmulla.
Tällaiset kokemukset vähentävät haluani lentomatkustamiseen pyörän kanssa  tulevaisuudessa, enkä suosittele ketään ottamaan koneeseen suojaamatonta, kallista hiilikuituihmettä lastinkäsittelijöiden rikottavaksi.

Maan sisällä ei  ollut maisemissa kovin paljon vaihtelua. Tsekki on mielestäni hämmentävä sekoitus maataloutta, teollisuutta ja turismia. Majoitusta on hyvin tarjolla, hintataso on edullinen ja tieverkko kattava. Tiet ovat tosin kapeita ja liikennettä on paljon. Kapeista teistä huolimatta vaaratilanteita ei ollut ja muuten Tsekki vaikuttaa turvalliselta maalta. Ilmapiirissä on paljon samoja piirteitä kuin Puolassa ja Unkarissa, mutta Tsekki on mielestäni em. maita siistimpi, esimerkiksi suomessa tapaa harvoin niin siistejä julkisia vessoja kuin näin Tsekeissä.

Kiitos taas kaikille blogia seuranneille, päivityksiä on mukava tehdä kun huomaa, että juttuja on luettu. Hyvää pyöräilykesää kaikille!

20.7.2016 Ricocany - Praha

Yö hotellissa oli aika tuskainen, huone oli ilmastoimaton ja kuuma. Pääsin kunnon uneen vasta kun kävin yöllä kylmässä suihkussa.
Venytin hotellista lähtöä puoli yhteentoista, että odotteluaika kentällä jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Prahassa tuntui olevan turistisesonki kiihkeimmillään, kadut olivat väärällään väkeä. Seassa kuului suomeakin, eli kyllä täällä maanmiehiä on tutustumassa kaupunkiin.
Kaupunki on kyllä hieno, uskomattoman loisteliaita rakennuksia vieri vieressä ja koko keskusta huokuu historiaa.
Päivä oli kuuma, kävin kebab-paikassa syömässä. Omistaja oli turkkilainen, kysyin että mitä mieltä hän on maansa tilanteesta. Mies pystyi vaivoin peittämään liikutuksensa, niin kovasti häneen otti viime päivien tapahtumat Turkissa.
Gepsi opasti minut pahalle reitille läpi keskustan, olisin joutunut kantamaan pyörää satoja porrasaskelmia. Vaihdoin reittiä ja ajelin jalkakäytävällä kun paikallinen poliisi otti minut vakavaan puhutteluun. Osoitin kapealle kadulle ja sanoin pozor, joka tarkoittaa kai vaaraa tai vaarallista useilla slaavilaisilla kielillä. Viranomainen myönsi kyllä asian mutta kehotti taluttamaan pyörää kun olen jalkakäytävällä.
Tulin lentokentälle neljän aikoihin ja tässä odotellessa voi kirjoittaa vaikka blogia. Reissu on taas tältä erää ohi. Laitan kotiin päästyäni päivän valokuvat ja yhteenvedon reissusta. Päivän kilometrit 38.

19.7.2016 Zbraslavice - Ricocany

Pensionaatin aamupala oli tukeva, kuten kuvasta näkyy. Paikka sijaitsi asuntoalueella, jossa oli naapureita. Illalla haukkuivat koirat, aamulla kiekuivat kukot ja kirkonkello löi vartin välein läpi yön.

Lähdin matkaan hieman kahdeksan jälkeen. Laitoin gepsin opastamaan minut seuraavaan kohteeseen.  Pidemmillä reissuilla kun ei ole juttukavereita, sitä alkaa puhua gepsille, tuolle virtuaaliselle ajokaverille. Haepas meille nyt joku hotelli, ei kai sitä ihmisten pihojen läpi kehtaa ajaa, aiotko tosiaan ajattaa tuollaisen kinttupolun kautta, tällaiseen lääväänkö meinaat yöksi... jne. Sen jälkeen kun Applen laitteisiin tuli Siri, ei elektroniikalle puhuvia ihmisiä ole pidetty hulluina, onneksi ...:)

Saavuin Kutna Horaan aamupäivällä, olen käynyt kaupungissa viimeksi huhtikuussa 2006. Kaupungissa on kirkko, joka on sisustettu ihmisen luilla, kirkossa sanotaan olevan noin 40000 ihmisen jäännöksiä, jotka kuolivat aikanaan mustaan surmaan eli ruttoon.Paikassa oli tällä kertaa paljon väkeä, pääasiassa kiinalaisia selfietikkuineen. Kirkossa pyydetään hiljaisuutta, mutta edes tuollainen paikka ei vedä kiinalaisia hiljaiseksi.

Lähdin ajelemaan kohti Prahaa, jossa aion viettää huomisen päivän, kone lähtee vasta illalla. Poikkesin matkalla vaatekaupassa pyykillä, ostamassa uusia kalsareita, kolmen nippu maksoi neljä euroa. Entisiä lähtee perinteen mukaisesti roskiin.
Otin 26 euron hotellihuoneen Ricocanystä, joka on kai jonkinlainen Prahan lähiö, keskustaan on matkaa vajaa parikymmentä kilometriä, lentokentälle 30 km. Slaavilaiset kansat ovat ihailtavan käytännöllisiä, sain huoneen ensimmäisestä kerroksesta, että voin tuoda pyörän huoneeseen. Kun toin pyörän, sitä pidettiin niin normaalina, että kukaan ei edes vilkaissut. Venäjällä, Habarovskissa olisi saanut tuoda koko moottoripyörän hotellin ala-aulaan, suorastaan vaativat, jätin kuitenkin pihalle. Henkilökunta oli kuitenkin tuonut varmuuden vuoksi moottoripyörän päällä olleen varabensakanisterin sisälle.
Päivän kilometrit 72.

18.7.2016 Tabor - Zbraslavice

Kirjauduin majoituksesta ulos yhdeksän maissa. Illan mittaan muisti palaili pätkittäin, tajusin olleeni tässä samaisessa motellissa vuonna 2006 kun kävin moottoripyörällä Itävallassa. Paikka oli silloin nimeltään Motel Euro. Jotenkin kuvittelin paikan olleen lähempänä rajaa, moottoripyörällä matka Linziin ei silloin tuntunut pitkältä.

Pääsin kaupungista ulos pienen harhailun jälkeen, tavoitteena oli polkaista Kutna Horaan ja hakeutua siellä sopivaan hotelliin. Matkaa piti oleman noin 100 km, kun olin gepsin mukaan noin 40 km päässä, puhkesi takarengas. Aloin vaihtamaan sisärengasta, mutta sen venttiili oli liian paksu takavanteen reikään. Hetken pähkäiltyäni otin etukiekon irti, siitä sisärenkaan taakse ja uuden sisurin eteen. Etuvanteen venttiilinreikä oli muutaman sadasosamillin isompi. Rengastyöt tuli tehtyä kahteen kertaan.

Päivän vastoinkäymiset eivät loppuneet siihen. Tie no 150 joka menee Kutna Horaan oli korjauksen alla. En välittänyt kieltomerkeistä vaan ajelin ajatellen että kyllä sieltä pyörän mentävä reitti löytyy. Kuvitelma oli väärä, tietyömies kielsi menemästä sillalle, siellä oli voda eli silta oli täysin poikki. Tutkin aikani karttaa ja totesin että meni kiertämiseksi ja kaukaa. Kyseisen patoaltaan yli ei mennyt muita siltoja lähimaillakaan. Jouduin tekemään noin 25 km lenkin että pääsin reitille. Jäin Pensionaattiin pieneen Zbraslavicen kylään, hintaa majapaikalla on noin 20e.
Reissussa sattuu ja tapahtuu, tänään sen taas näin. Maastot ovat olleet vaihtelevia metsäisiä kukkuloita ja peltoja vuorotellen, tänään nousua tuli gepsin mukaan 970 metriä.
Päivän kilometrit 102.

17.7.2016 Ceske Krumlov - Tabor

Telttaherätyksissä on aina oma tietty tunnelmansa, sitä kuuntelee, että sataako, tuuleeko, laulavatko linnut jne. Tsekit ovat aamu-unisia tai minulla on sisäinen kello heitä edellä. Kuudelta kotimaan aikaa kukaan ei ollut vielä herällä. Seitsemän maissa ihmisiin alkoi tulla eloa ja minäkin kasasin kamppeet. Naapuriteltan nuori mies tuli juttusille, kyseli pyöräilystä ym. Hän innostui kun kuuli, että olen suomesta. Kaveri kertoi olleensa Tampereella kansanmusiikkitapahtuma Pispalan sottiisissa ja tanssineensa kaksi viikkoa, oli ollut kuulemma hieno kokemus.  Minä kun en ole tanssimiehiä, niin jouduin vain nyökkäilemään.

Ostin tienlaidassa mustikoita myyviltä nuorilta puoli litraa marjoja ja lusikoin ne saman tien suihini. Maku oli aivan ok. Täällä tuntuu satokausi olevan pidemmällä, osa omenoista on jo poimintakunnossa, pihlajanmarjat oransseja ja viljat osittain puintivalmiita ja jo jotain oli puitukin.

Saavuin Ceske Budejoviceen puoliltapäivin, kaupungin keskusta on hienoja rakennuksia täynnä, samoin olutkulttuuri tulee vastaan joka paikassa. Keskustakierroksen ja valokuvien jälkeen lähdin Garminin opastamana jatkamaan kohti pohjoista.

Tarkkailen ajaessani aina tienlaitoja ja ennen jotain pikkukylää näin, että ojan vieressä oli takki ja jotain muutakin. Pysähdyin katsomaan, siinä oli kengät, takki ja reppu. Repussa oli lompakko luottokortteineen, parisataa korunaa rahaa ja pääsyliput johonkin tapahtumaan. Repun etutaskussa oli älypuhelin, josta oli akku loppunut. Tilanteessa oli jotain outoa, siitä oli omistaja lähtenyt tai viety vauhdilla. Jätin tavarat paikalleen ja jatkoin matkaa.

Ajelin rauhallisesti nautiskellen kauniista kelistä, poikkesin kahvilla ja syömässä mahtavan pihvin, joka maksoi noin 4,5 euroa.

Illansuussa alkoi sataa, odottelin linja-autopysäkin katoksessa puolisen tuntia sateen talttumista. Illaksi saavuin Taborin kaupungin liepeille, jossa majoituin Motelli Vegaan edulliseen 24 euron hintaan. Respassa työskennellyt nainen ilahtui saatuaan suomalaisen asukkaan. Hän oli asunut miehensä kanssa Pietarsaaressa ja oli kova Suomi-fani.
Päivän kilometrit 83.

16.7.2016 Vodnany - Ceske Krumlov

Hotellin aamiainen oli maukas ja sitä tarjoiltiin jo klo 7:00 lähtien. Varustauduin pikkuhiljaa matkaan, ajattelin että edessä on kevyt polkaisu Ceske Krumloviin, jossa tutustun keskiaikaisen tyylisenä säilyneeseen kaupunkiin ja majoitun keskustassa edullisen pensionaattiin tai hotelliin.

Homma ei tälläkään kertaa mennyt kuten kuvittelin. Alussa ajaminen oli irtonaista ja matka taittui. Pikkuhiljaa ajo meni väkinäiseksi ja vastamäkiä vinssatessa ja jopa pahimpia taluttaessa mietin, että onko minuun pesinyt lapamato tai jotain, kun voimat tuntuvat niin vähäisiltä. Jossain vaiheessa päivää vilkaisin gepsin korkeuslukemaa. Olin hivuttautunut noin 400 mertin korkeudesta yli 750 metriin. Pian tulikin vuorijonon huippu, sieltä lasketellessa päivän vastamäet unohtuivat..

Iltapäivällä tulin Ceske Krumloviin. Kaupunkia mainostetaan hienosti keskiaikaisen ulkoasunsa säilyttäneenä kulttuuriperintökohteena. Kaupunki oli minulle pettymys, jos on käynyt kesällä Tallinnan vanhassa kaupungissa, niin Ceske Krumlovissa ei ole muuta eroa kuin kieli ja se, että suomalaisten tilalla on saksalaisia tai itävaltalaisia turisteja, kiinalaisiakin oli paljon. Majoitus meni myös persiilleen, vilkaisin nopeasti Booking.comista majoituspaikkojen varaustilannetta, lähes kaikki oli buukattu. Kävin tarkistamassa tilanteen viidestä majapaikasta, sama juttu, kaikki buukattu täyteen. Jäljellä oli makuusalimajoitusta hostelleissa ja ylihintaisia hotelleja. Otin pakolliset valokuvat ja kävin Pennymarketissa ostoksilla. Ajatuksena oli Hotelli Erä, mutta sattumalta vastaan tuli Camping Paradijs, josta sain telttapaikan wifilla, pesumahdollisuudet ym edulliseen 6 euron hintaan. Minähän pääsin leirintäaluemajoituksen makuun jo keväällä Portugalissa, joten tiesin kuinka toimia ja mitä on odotettavissa. Tämä osa Tsekeistä on vuoristoista ja tasaiset telttapaikat ovat hakusassa, leirintäalueilla on yleensä sileät alustat:)

Päivän kilometrit 73.

15.7.2016 Rokycany - Vodnany

Yö teltassa oli rauhallinen, aamusta sateli hieman ja kokosin varusteet ja lähdin tien päälle. Suunta on kohti etelää, Ceske Krumlov on kaupunki, jota minulle on suositeltu nähtäväksi. Poikkesin ostamassa ruokaa ja join pikaiset sumpit paikallisessa leipomossa.

Ajaminen on Tsekeissä yllättävän helppoa, koska gepsi tuntee kaikki lehmänpolut ja osaa reitittää hyvin. Liikenteen puolesta maa muistuttaa Puolaa, tiet ovat kapeita ja liikennettä riittää. Asiointi kaupoissa on samanlaista kuin muissakin itäblokin maissa, kieli on outo ja englantia ei puhuta yleisesti. Hyvin olen kuitenkin selvinnyt, nälkäänkään ei kuole. Nytkin edessä höyryää herkullisen näköinen annos, kirjoitan tätä tienvarren ruokapaikassa. Ruoka on rasvaista ja suolaista, mutta eiköhän se pala tien päällä. Sain aamupäivällä pahat lihaskrampit jalkoihin. Ostin magnesiumpitoiseksi mainostettua kivennäisvettä ja pakotin itseni juomaan sitä puoli litraa kerralla, samalla muutama merisuolakide kielen alla. Krampit loppuivat ainakin toistaiseksi.
Päivä oli sateeton, mutta pilvet roikkuivat alhaalla koko päivän.
Alla olevista valokuvista, kummallinen levy on metsästä telttapaikan läheltä löytämäni perhospyydys, kuvan pyörässä on pieni Hondan moottori joka pyörittää takarengasta päällyrenkaaseen painavan akselin avulla, pari ruoka-annosta, telttapaikka, skootteri, tienlaidan muistomerkki, baarin hinnasto naurettavine hintoineen.
Aloitustekstin nimi oli Prahan syntiset ihmiset, en ehtinyt vielä Prahassa syntisiä näkemään, mutta täällä maaseudulla on näkynyt muutama julkinen nainen, tai oikeastaan tyttö ja en oikeastaan tiedä heidän syntisyydestään:)

Olut on asia, johon ei voi olla törmäämättä Tsekeissä, baareja ja olutmainoksia on kaikkialla. Juoma on naurettavan halpaa, 1,5 litran pullo paikallista bulkkiolutta maksaa noin 1,1 euroa. Maassa onkin Euroopan korkein alkoholinkulutus, 16,61 litraa henkeä kohti vuodessa absoluuttiseksi alkoholiksi laskettuna. Joissakin ruokapaikoissa olutpullo on halvempi kuin vesipullo, mikä tuntuu käsittämättömältä. Olut on huono juoma pyöräillessä, se menee jalkoihin.


Illaksi päädyin Vodnany- nimiseen kylään hotelli Prajer tarjosi yösijan aamupalalla noin 35euron hintaan.

Tänään kilometrejä kertyi 113