11.7.2010
Tien päälle kahdeksan jälkeen. Klaipedaan oli noin 15 km polkaisu, kaupunkiin tullaan maksuttomalla lautalla. Lautalla amerikkalainen pariskunta bongasi nuhruisen pyöräilijän ja tuli kyselemään reittiä. Ilmeni, että he olivat asuneet yli 17 vuotta Latviassa eivätkä olleet käyneet koko aikana esimerkiksi Kaliningradissa tai muualla Venäjällä. Yllytin heitä rohkeuteen omalla esimerkilläni, että Kaliningradista voi selvitä hengissä jopa yksin. Klaipedasta oli reilun parin tunnin ajo rajalle ja Latvian puolelle. Latviassa palvelutarjonta heikkeni eikä rajalta Liepajaan päin mennessä ollut huoltoasemia tai muita juottopisteitä noin 40 km matkalla lainkaan, onneksi tuli otettua hotellilta vettä pulloihin tarpeeksi. Taloista en ole toistaiseksi käynyt kyselemässä vettä, vaan olen ostanut kaiken tienvarsikuppiloista, kaupoista tai huoltoasemilta. Päivä oli taas kuuma ja muutama kilometri ennen liepajaa löytyi sopivan oloinen hotelli Jūrnieka Ligzda ("Merimiehen pesä") kohtuulliseen noin 30 euron hintaan. Ystävällinen virkailija respassa toimitti pyörän suojaan erilliseen ulkorakennukseen ja aikaisti kokin työpäivää siten, että tulisin saamaan aamupalan normaalin klo 9.00 sijaan jo 7.30. Hikinen ajopäivä oli ruhtinaallista kruunata kylmällä suihkulla. Päivän kilometrit 114 km.
12.7.2010
Aamulla huomasi, että päivästä on tulossa kuuma. Liepajassa oli viitat Riiaan ja lukema oli 220 km. Päätin jakaa matkan kahtia, eli olla yötä jossain välillä. Varasinkin jo aamusta huoneen hotelli Erästä, koska turhaa kai retkeilyvarusteita on kuljettaa mukanaan, jos niitä ei käytä. Päivä oli tai ainakin tuntui tähänastisista kuumimmalta ja ajelinkin osan päivästä pelkkiin pyöräilyshortseihin verhoutuneena. Tienvartta kulkiessaan näkee kaikenlaista ja hikinen prinssi maitokahvin värisellä ratsullaan karautti paikalle, kun tien varressa oli kaksi neitoa pulassa. Kaikesta päätellen äidiltä ja tyttäreltä oli puhjennut rengas 80-luvun Audista. Naiset olivat asennelleet tunkkia auton alle, mutta voimat eivät riittäneet pyöränmuttereiden avaamiseen. Rengas vaihtui riuskan miehisin ottein ja palkkioksi hyväntekijä sai ottaa kuvan autettavistaan. Kuumasta päivästä johtuen juotavaa meni paljon, arvioisin juoneeni 7-8 litraa päivän aikana ja pidin taukoja kuumimpana aikana noin 10 km välein. Pystytin teltan illaksi pellon laitaan suurten haapojen alle. Liekö hotelli Erässä ollut aiemmin jokin itäeuroopalainen seurue, kun löysin itsestäni syöpäläisiä. Hiuksissa ja pyöräilyshortsien alla kulki kaksi punkkia, kolmas oli telttapatjalla ja neljäs sisäteltan verkkokankaalla pyrkimässä sisään.Kotoakin oli näemmä tullut kannustava tekstiviesti. "Vieläkö sä olet hengissä?". Siellä varmaan luullaan, että Ari on viipaloitu jossain Vilnan valtatien varressa ja lähetetty pahvilaatikossa kotiin. Ja juuri kun sen TV-shopin paketinkin piti tulla :-) Päivässä matka eteni 125 km.
13.7.2010
Kännykän herätys piippasi klo 4.30 ja oli aika häipyä tästä punkkien pesästä. Keittelin tien laidassa kaurapuurot ja pikakahvit kymmenkunta kilometriä edettyäni. Aikaisen aamuherätyksen tarkoituksena oli ajaa viileän aamupäivän aikana mahdollisimman pitkästi jotta iltapäivän voi polkea rauhallisemmin. Huomasin että polkimissa oli jotain vialla, tarkemmin tutkittuani totesin, että muutaman euron maksaneet, tilapäiseksi tarkoitetut polkimet olivat tulossa matkansa päähän. Vasen poljin oli haljennut ja heilui ikävän tuntuisesti. Näytti siltä, että Riiasta on etsittävä alan liike ja laitettava asia kuntoon. Olin Riiassa puoliltapäivin. Seikkailin ohitustiellä autojen joukossa etsien keskustaan vievää liittymää. Liittymä löytyikin ja kuin sattuman kaupalla polkupyöräliike. Latviassakin asiat näyttävät aina lopulta järjestyvän kuten entisisessä emämaassaan Venäjän Federaatiossa on tapana. Pyörä sai kymmenen minuutin hoidon sekä liikkeen parhaat Exustarin polkimet, yhteensä 10 latia. Riia, pohjolan Pariisikin mainittu osoitti parhaita puoliaan kauniina kesäpäivänä ja polkupyöräilevä matkamies sai nauttia arkkitehtuurista ja mielenkiintoisista katunäkymistä. Riia on keskustaltaan kohtalaisen suuri kaupunki ja sen läpiajo vei aikaa toista tuntia. Pääsin viimein Tallinnaan johtavalle tielle. Etäisyyttä Tallinnaan on noin 270 kilometriä. Päätin ajaa jonkin matkaa pohjoiseen päin ja majoittua johonkin Saulkrastin lähelle, jossa tiesin olevan majoitusta saatavilla. Sopiva paikka löytyikin Lilastesta rivitalotyyppisestä motellista, joka kustansi noin 30 euroa. Pyykkäilin vaatteita ja ja pyörä osoitti toimivuutensa myös pyykinkuivaustelineenä. Pöksyt, paidat ja sukat kuivuivat lämpimässä tuulessa hetkessä kuiviksi. Pyykinkuivaustelineeni tosin herätti hilpeyttä naapurihuoneiston venäläisten keskuudessa. Taitoin matkaa 149 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti