Teltta kasaan ja maantielle. Läheinen kylä alkoi herätä uuteen aamuun ja tienlaidassa näkyi ihmisiä menossa työpaikoilleen eikä polkupyöräilevä turisti herättänyt sen kummempaa huomiota kenessäkään. Puolassa on mukava liikkua, kaikkea on hyvin tarjolla, turistia arvostetaan ja ihmiset eivät tuppaudu. Matkanteko sujui kuin lennossa, tuuli oli mukavasti selän takaa ja tiet olivat hyväkuntoisia. Slupsk osoittautui Vantaan ystävyyskaupungiksi, asukkaita Slupskissa on noin 100000. Fyysisessä rasituksessa täytyy energiansaannista huolehtia. Poikkesin tienvarsikuppilaan lounaalle. Olen oppinut Itä-Euroopan reissuilla, että rekkakuskien suosimissa paikoissa hinta ja laatu kohtaavat. Gulassi on pomminvarma valinta nälkäiselle, kuvan annos ei pettänyt taaskaan, hinta 15zl eli reilut 3 euroa, lihaa kuin siinä kuuluisassa sukuhaudassa. Jossain tienvarren kylässä väki oli myymässä metsän antimia. Ostin pikkutytöiltä litran mustikoita 15 zlotyn hintaan. Mustikallahan on paljon terveysvaikutuksia, sen sanotaan esimerkiksi parantavan näköä. Liekö ollut mustikoiden vai minkä vaikutusta, että huomasin siellä täällä tienlaidassa seisoskelevan nuorehkoja, hieman erikoisesti pukeutuneita naisia, jotka eivät odottaneetkaan meijeriauton kyytiä lähikaupunkiin. Kyseessä oli kirkkoveneen vuokraus ja tarjolla olisi ollut toiminnallinen lepohetki, kuten Matti Rämö mainiossa kirjassaan asian ilmaisee. Illalla majoituin Reda nimisen kylän Moksir-nimiseen urheiluhotelliin erittäin kohtuulliseen 80 zlotyn hintaan. Respan papparainen ei osannut kieliä, vasta venäjänkieliset sanat nomer, adin ja noch saivat äijän tajuamaan, että huonetta tässä ollaan vailla yhdeksi yöksi. Polkupyörämatkailija varmisti kuvan iltapalallaan terveellisten antioksidanttien ja Omega-rasvahappojen päivittäisen saannin. Päivän päätteeksi olin 116 km lähempänä kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti