2-3.7.2010
Lähto tapahtui Helsingista aikataulun mukaisesti ja matka kesti noin 27 tuntia. Ostin lipun jo toukokuussa ja pyörä + kuski maksoivat 104 euroa kansipaikalla. Kansipaikka on käytännössä laivan kuudennella kannella parissa, kolmessa huoneessa olevia linja-auton penkkejä muistuttavia tuoleja, joilla voi nukkua. Totesin, että selkänojaa ei saa kallistettua, joten virittelin Thermarestin makuualustan lattialle, kun unen aika tuli. Huoneessa ei ollut lisäkseni kuin kolme ihmistä ja nukkuminen onnistui aivan auttavasti.
Väkeä laivalla ei ollut kovin paljoa, poissaolollaan loistivat suomalaiset vodkaturistit.
Tutustuin lautalla muutamaan muuhunkin matkustajaan, eräs heistä oli Markus, joka oli menossa peräkärryllä varustetulla Chebiki-pyörällään Sveitsiin fillaroimaan. Laivalle meni myös venäläisiä moottoripyöräilijöitä, joiden kanssa vertailimme kokemuksiamme suomesta ja venäjästä. Laivalla ollaan yli 27 tuntia ja se on pitkä aika olla tekemättä juuri mitään. Lopulta laiva kuitenkin saapui Rostockin satamaan, ilta oli juuri hämärtymässä ja päätin ajaa kaupungista ulos. Tarkoitus oli majoittua ensimmäinen yö maastoon, vaikka Saksassa ei jokamiehenoikeutta tunnetakaan. Pimeässäajoa varten teippasin pyörään etu-ja takavalot. Ajelin läpi satama-aluetta ympäröivien varasto-ja teollisuusalueiden ja parin pienen taajaman ja pääsin oikealle, kohti Stralsundia johtavalle tielle. Pimeässä ajaminen tuntui aluksi pelottavalta autojen ohitellessa, mutta se alkoi sujua. Jouduin poliisien pysäyttämäksi ja korkkarisaksallani ymmärsin, että pyöräni lamput eivät saa vilkkua, kytkin lamppuihin tavallisen, vilkkumattoman moden päälle ja poliisit olivat tyytyväisiä. Ajelin pimeässä kolmisenkymmentä kilometriä ja koska oli jo liian pimeää pystyttää telttaa, päätin majoittua taivasalle pyörätien vieressä olevan metsäsaarekkeen taakse viljapellolle. Makuualusta vain maahan ja makuupussiin.
4.7.2010
Unta riitti noin kello viiteen, jolloin muutamat hyttyset herättivät matkamiehen. Laitoin varusteet kasaan ja suuntasin pyörän lähintä kylää, eli Damgarten-Ribniziä kohti. Kylä nukkui vielä ajelin parikymmentä kilometriä. Pysäytin tien laitaan linja-autopysäkille, jossa keitin pikapuurot ja pikakahvit. Matka jatkui läpi pienten kylien ja kaupunkien. Päivä oli kohtalaisen kuuma ja saavuin puoliltapäivin Stralsundiin, joka olikin isompi kaupunki. Kaupungin ohituksessa oli pientä hapuilua ja ajoinkin pikkupätkän jotain moottoriliikennetien tapaista. Saksassa on paljon pyöräteitä ja autoilijat kuittailevat helposti äänimerkillä, mikäli ajelee autojen seassa, vaikka vieressä kulkee hyväkuntoinen mukulakivin päällystetty kevyen liikenteen väylä. Ostin tien varressa mansikoita kaupanneelta myyjältä tuokkosen kohtuulliseen 2.5 euron hintaa, hyviä olivat muun maan mansikat. Näin päivän mittaan muutamia matkapyöräilijöitä laukuilla varustettujen pyöriensä kanssa, lähes poikkeuksetta lajitoverit olivat 65-70-vuotiaita pariskuntia. Kaikilla oli suunta itsestäni poiketen idästä länteen. Olin iltapäivällä ehtinyt noin 40 kilometrin päähän rajasta, Zinnowizin kylään ja päätin etsiä majoitusta. Saksassa tuntuu olevan "Zimmer frei" tyyppisiä paikkoja hyvin tarjolla. Poikkesin Kastaniehof-nimiseen paikkaan kysymään hintaa, jonka kerrottiin ensin olevan 72 euroa. Kerroin hinnan olevan liian korkean ja jatkavani matkaa. Paikan omistava naishenkilö tuli perääni ulos ja pudotti hinnan 50 euroon, jolloin kerroin ottavani huoneen, lopulliseksi hinnaksi muodostui kuitenkin 45 euroa. Huone ja koko hotelli oli siisti, tilasin ravintolasta illallisen ja saksalaisen oluen. Näillä eväillä uni tulikin hyvin, päivälle tuli ajokilometrejä 124.
5.7.2010
Aamupalan jälkeen olikin hyvä lähteä taipaleelle. Reitti kulki kapeaa maakannasta myöten kohti Puolaa ja Swinoujscien kaupunkia. Välillä oli komeita lehtimetsiä. Rajamuodollisuuksia ei ollut ja Puolan puolella olikin täysi markkinameininki, kun saksalaiset hakivat naapurimaasta halpoja savukkeita, kadunvarsikojuissa myynnissä oli monenlaista krääsää. Nostin bankomatista muutamia satoja zloteja rahaa, tuli hyeti paljon turvallisempi olo. Swinoujscie on eräänlaisen lahden suulla ja jouduin menemään lautalla yli jatkaakseni matkaa kohti itää. Lauttamatka oli maksuton. Itään, kohti Kolorbzegia johtava tie oli hyväkuntoinen ja pientareet olivat leveät. Miedzyzrojen seudulla oli hieman vuoria, jonka huomasi heti sykelukemissa. Alamäki korvasi aina vastamäen koettelemukset. Poikkesin apteekissa ostamassa matkalääkevarastooni hiilitabletteja, noita mustia ihmeparantajia mahdollista kuohkeaa vatsaa varten. Reitti kulki läpi pienten kylien ja kaupunkien, jotka tuntuivat kesäisin elävän uimaan ja kylpylöihin tulevista turisteista. Illaksi tulin Trezbianowin kaupunkiin, josta löytyi idyllinen maaseutuhotelli kohtuuhintaan 120 zlotyä. Hotellissa kuulin käytävällä suomenjavascript:void(0)kieltä, majoitukseen tuli vanhempi pariskunta pakettiautolla, olivat matkalla Berliinistä Varsovaan. Keskustelimme Itä-Euroopan matkailun riskeistä...Kilometrejä kertyi 119
6.7.2010
Aamu oli sateinen ja venytin hotellilta lähtöä yhdeksään. Sen jälkeen maantien kutsu voitti ja painuin yksin sateeseen sadetakki päälläni. Kosteus tuli sisältäpäin ja olikin aivan sama kastuvatko vaatteet hiestä vai sateesta. Puoleenpäivään mennessä sade lakkasi ja meno maistui. Kolozbregin ja Koszalinin läpiajo sujui kommelluksitta ja jatkoin Gdanskia kohti. Ilta oli aurinkoinen ja lämmin ja jäin telttamajoitukseen noin 20 km ennen Slupskin kaupunkia. Telttapaikka sijaitsi noin 150 m tiestä kuivalla kankaalla. Muutaman sadan metrin päässä suhisivat tuulivoimalat, joita Itämeren rannikon läheisyydessä tuntuu riittävän. Päivän kilometrit 119 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti