Hyvin nukutun yön, ravitsevan ja runsaan aamupalan jälkeen on hyvä käydä kohti päivän seikkailuja. Tänään olisi vuorossa rajan ylitys ja siirtyminen Äiti-Venäjän maaperälle Kaliningradiin. Ajelin Elblagista Fromborgin ja Braniewon kautta rajalle. Braniewossa käytin viimeiset zlotyt ravintoon ja juomiin. Itämeren rannikon pikkukylät ovat todella idyllisiä ja rakennuskanta on hyväkuntoista. Paikoilla on myös asuttu kauan, suomessa oli vielä monin paikoin savupirttejä, kun täällä oli kunnon kyliä.
Braniewon lähellä ja rajan jälkeen Kaliningradin puolella oli suuria hautausmaita, joihin oli haudattu satoja puna-armeijan sotilaita. Monissa hautakivissä kaatumispäivä oli helmi-maaliskuussa 1945.
Rajan ylitys sujui hyvin, raja-asema oli pelkkien naisvirkailijoiden hallitsema. Olin varustautunut valmiiksi täytetyllä maahantulokortilla, mutta eteeni annettiin uusi, koska kortin sarjanumero/malli oli vaihtunut sitten vuoden 2009. Matkahermeksen hankkima kertaviisumi toimi kuten pitääkin ja rajan ylitys sujui ongelmitta, muita papereita, edes tulliselvityskaavaketta ei tarvittu. Kaliningradin alue alkoi samantapaisilla maisemilla, mihin Puola päättyi, kaikesta päätellen nämä ovat joskus olleet samaa valtakuntaa. Vastaan tuli pieniä kyliä ja peltoaukeita. Venäjällä kun ollaan, tunsin tarvetta saada nauttia tuota aitovenäläistä herkkujen herkkua, eli kahvia ja blinejä smetanavaahdon kera. Näin tapahtuikin, löysin tien varresta ravintolan, jossa sorjat tarjoilijaneitoset toteuttivat велосипед турист eli polkupyöräturistin mielihalut vajaalla parilla sadalla ruplalla.
Iltapäivällä saavuin Königsbergin eli Kaliningradin kaupunkiin. Etelästä päin tultaessa kaupunki näytti rähjäiseltä, iltapäiväruuhka oli aikamoinen ja kaupunki vaikutti epäystävälliseltä pyöräilijälle. Pyöräteitä ei ollut, katujen reunakiveykset ovat järkyttävän korkeita ja autoja oli paljon. Pyöräilijä seikkaili jossain autojen ja jalankulkijoiden välimaastossa. Toisaalta kaupunki tarjosi sitä aitovenäläistä atmosfääriä, jonka vuoksi olin sinne tullutkin. Katunäkymiäkään ei voinut moittia. Kadulta löytyi myös kvasin eli kotikaljan makuisen juoman myyntikärryjä. Ostin juomaa mukillisen virkistykseksi.
Etsiskelin hotellia ja ensimmäinen eteentuleva vaikutti hyvältä. Kyseessä oli majoitusliiketoimintaa kaupungissa harjoittava Heliopark Kaiserhof-niminen yritys. Hikinen ja nukkavieru matkaaja otettiin sisään kuin pyöräteiden keisari konsanaan ja huone järjestyi kohtuulliseen 2600 ruplan (67 €) hintaan, paikan taso huomioon ottaen härmässä eurohintaan olisi tullut ykkönen eteen.
Huone oli ilmastoitu, ja kaikkialla näkyi venäläisten mieltymys ylellisyyteen. Kiertelin illan iloksi lähikorttelissa, nautin pari pulloa hyvää Baltika-olutta ja Burger Haus hampurilaiskopin maukkaan kerroshampurilaisen. Lisäksi poikkesin läheisessä hipermarketissa ostoksilla ja ihmettelin vodkavalikoimia. Vodkaa oli tarjolla kuin meikäläisessä Prismassa meijerituotteita. Kotimaista Ingmannin vadelmajättistä myytiin Karjalan jäätelö-nimellä. Ravitsevan iltapalan ja päivän kokemusten jälkeen uni maistui ilmastointilaitteen vienossa suhinassa. Kilometrejä 102.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti