torstai 15. heinäkuuta 2010

14-15-7.2010, Lilaste-Tallinna









14.7.2010
Lähtö aamuviideltä hotellista. Sää oli aamuvarhaisella miellyttävän viileä ja ajelin parikymmentä kilometriä ennen kuin nälkä yllätti. Pyörä parkkiin tien laitaan ja vuorossa oli aamiainen asfaltilla kuuluisaa elokuvaa mukaillen. Aamiaiseen kuului viimenen pikapuuropussi ja pikakahvia. Pysähdys vei puolisen tuntia. Päivä oli melko tavalla ajovoittoinen, pysähdyksiä tuli parinkymmenen kilometrin välein ja muutama ostos tuli tehtyä tienvarsikaupoista. Epätasaisesti ruskettunut, hikinen olemukseni aiheutti säälinsekaisia ilmeitä lajitovereissa. Rajalla vaihdoin viron kruunuja ja taas käteisen rahan tuoma varmuus valtasi mielen. Ajattelin polkea päivän aikana jonnekin Pärnun ja Tallinnan välille, että viimeisestä päivästä ei tulisi kovin pitkä ja ehtisin lautalle kohtuuaikoihin. Ohitin Pärnun ja annoin Garminin etsiä majapaikkaa. Sellainen näyttikin olevan noin 25 km päässä Pärnusta. Selvisi, että paikka onkin suljettu ja kysyessäni minulle kerrottiin, että Märjamaasta löytyisi hotelli. Lähdin polkemaan kohti pohjoista, takana oli noin 170 km. Ollessani tien laidassa juomatauolla, sattui reissun ainoa todellinen vaaratilanne. Pyörä oli reunaviivan takana keskiseisontatuella ja olin ottamassa ojan puoleisesta laukusta juomaa, kun ohiajava rekka pyyhkäisi vasenta laukkua siten, että laukkuun jäi mustat jäljet ja se repesi renkaan sivun osuessa solkeen. Ohjaustanko pyörähti ympäri pysähtyen vaijereiden varaan ja telttapussi "räjähti" ilmanpaineen vaikutuksesta halki. Rekka meni menojaan, jäin tarkastelemaan vahinkoja. Tilanne oli hetkessä ohi ja ajattelin, ettei ollut vielä minun vuoroni lähteä, kuten ei ollut edellisenäkään vuonna Venäjällä Kazanin lähellä, kun jouduin moottoripyörällä kilpaa ajavien rekkojen väliin.
Jatkoin matkaa ja löysin majoituksen puhkemajasta eli kotimajoituksesta edulliseen 230 kroonin hintaan. Päivälle tuli mittaa ja kilometrejä kertyi gepsin mukaan 181.

15.7.2010

Herätys 4.30, majatalon emäntä laittoi aamupalat jonka jälkeen pääsin tienpäälle. Edessä oli vielä 100 km, jonka jälkeen reissu on ohi. Via Baltica on tuttu tie monilta aiemmilta moottoripyöräreissuilta, mutta kyllä polkupyörän selästä näkee hien sumentamienkin silmien läpi enemmän. Tallinnan keskusta-alue on yllättävän suuri, osuin paikalle aamupäivän ruuhka-aikaan, mutta ajo satamaan sujui ilman kommelluksia. Laivan lähtöä odotellessa oli aikaa panna asiat tärkeysjärjestykseen, sulloin muurahaishapolta haisevat, hikiset T-paidat Merekeskuksen roskapönttöön ja täytin etu- ja takalaukut parhailla Viron tuliaisilla. Laiva seilasi meren yli Helsinkiin eikä shotseihin pukeutunut ja ahavoitunut laitapuolen kulkijan näköinen reissaaja herättänyt pahennusta päihtyneen risteilykansan keskuudessa. Päivän kilometrit 99 km.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti