Lopuksi

Kyseessä oli ensimmäinen pidempi polkupyöräreissuni.Matkaa kertyi hieman vajaa 1500 kilometriä ja kokonaisia ajopäiviä tuli 12. Olen tyytyväinen matkaan, se täytti odotukset ja antoi käsitystä omista mahdollisuuksista polkupyörämatkailussa. Mielenkiintoista oli myös seurata kunnon kehittymistä. Dataa kertyi, koska Garmin Edge 705 polkupyörätietokone sykevöineen oli kytkettynä ensimmäistä lyhyttä ilta-ajoa lukuunottamatta koko ajan. Keskisyke putosi matkan aikana noin 15-20 lyöntiä minuutissa. Kertaakaan en tuntenut olevani nääntymispisteessä. Paikat eivät kipeytyneet, ainoastaan molempien käsien kaksi laitimmaista sormea menivät tunnottomiksi, tunto palautuu pikkuhiljaa. Olin harjoitellut kevään ajamalla noin kymmenen sadan kilometrin lenkkiä. Vältyin vatsataudeilta, vaikka söin kaikkea mitä eteen tuotiin. Omasta mielestäni omaankin ns. "ajokoiran ruoansulatuksen", joka ei aivan vähästä hätkähdä.
Pyörä toimi hyvin, polkimet pettivät, mutta ne olivatkin ainoa osa jotka eivät "kuulu" muuten kohtalaisen laadukkaista osista kasattuun kokoonpanoon.
Päivämatkat pyörivät tyypilliseen tapaan 100-150 km haarukassa, maksimi oli pitkän ajopäivän kerryttämä 181 km. Keskinopeus oli päivä toisensa jälkeen 18.5 km/h ja ajoaika päivässä oli kuutisen tuntia. Polkupyörä on mainio tapa matkailla hitaasti ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta tunsin oloni turvalliseksi tienpäällä. Säät suosivat ehkäpä liiankin kanssa. Sain muutaman paikan ihostani kesimään palamisen seurauksena. Maastoyöpymisiä tuli kolme, viileämmillä keleillä hotelliöiden määrä olisi todennäköisesti vähentynyt. Illalla, ennen auringon laskua olo teltassa on kuin huonosti lämmitetyssä saunassa.
Reitin varressa löytyi ruokaa ja juomaa kiitettävästi ja Itä-Euroopassa on mielestäni on turvallista liikkua myös yksin.

Olen joskus kuullut kutsuttavan polkupyörämatkaajia "maanteiden hiljaisiksi raatajiksi". Sain reissulla hieman makua siihen maailmaan ja nimitys on aika tavalla oikeaan osuva. Eräänlaista raatamistahan onkin edetä päivässä satakunta kilometriä säästä riippumatta. Polkupyörämatkailuun kuuluukin mielestäni kyky sietää epämukavuutta. Yksin ajettaessa juttukaverin puute tuo oman leimansa reissuun ja vaatii luonteesta riippuen enemmän tai vähemmän henkistä kanttia fyysisen rasituksen lisäksi.