Ruhtinaallisen aamupalan jälkeen uloskirjautuminen hotellista ja lähtö maantielle. Jälleen tuli esiin Kaliningradin pyöräilijäepäystävällisyys, kun jouduin kantamaan kamelia monta kymmentä porrasta päästäkseni oikeaan suuntaan vievälle tielle. Maantiekartan tarkkuus ei riittänyt, suunnistelin kyselemällä kadunmiehiltä ja seuraamalla Garminin karttanäytöllä etenevän nuolen suuntaa, pohjoiseen oli mieli. Pääsin aikanaan kaupunkia kiertävälle kehälle, josta vei uusi moottoritie Zelenogradskiin, Kuurinkynnään alkupäähän. Zelenogradskin läpi ei tarvinnut ajaa, vaan Liettuaan ja Kuurinkynnäälle menevä tie lähti keskustan ulkopuolelta. Ostin mummolta mansikoita janoon ja tuin samalla venäjän eläkeläisten taloudellista tilannetta parilla sadalla ruplalla. Koska päivästä tulisi kuuma, ilmeisesti kaikki kynnelle kykenevät olivat päättäneet lähteä rannalle. Autojono oli useita kilometrejä pitkä, mutta polkupyörällä eteneminen sujui hyvin. Kovasti odottamani hiekkasärkkä osoittautui pieneksi pettymykseksi, koska tieltä näkyi meri äärimmäisen harvoin, jos koskaan. Hiekkarannat lymyilivät parin-kolmen sadan metrin päässä eikä rantaan johtanut juurikaan teitä. Rannat ovat kyllä näkemisen arvoiset ja väkeä oli runsaasti. Zelenogradskista on Venäjä-Liettua rajalle noin 50 km ja välillä on vain pari-kolme kyläpahasta. Rajamuodollisuudet sujuivat hyvin, odottelua oli noin kymmenen minuuttia. Liettuan puolella hiekkarannat jatkuvat, infra on vain jotenkin valmiimman oloista ja ympäristö vähemmän nuhruista. Enemmän nuhruinenkin paikka tosin löytyi. Valtava merimetsoyhdyskunta oli tuhonnut aikamoisen alueen aivan tien laidasta. Alueella oli paljon kuolleita puita ja guanoa oli putoillut jopa asfaltille tienlaitaa reunustavien puiden latvustoissa asuvien lintujen elintoimintojen seurauksena. Ajelin illaksi lähelle Klaipedaa pieneen kylään, josta löytyi majoitusta hieman kalliiseen 180 litan hintaan. Kylä oli viehättävä ja ihmiset käveleskelivät rantabulevardilla, sinne oli satunnaisen retkipyöräilijänkin hyvä sulautua joukkoon. Illalla oli taas ohjelmassa pyykkäystä, sukat ja kalsarit liehumaan ja samalla kuivumaan laukkujen päälle seuraavana aamuna. Kilometrejä kertyi 121.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti