Yön aikana kävi järveltä kova tuuli ja kävin katsomassa, että alkaako vesi nousta lähelle asumustani. Järven pinta oli kuitenkin noussut vain muutamia senttejä. Aamun tullen kokosin tavarani ja lähdin polkemaan kohti etelää. Järven rannan taloissa on kalastuksesta kertovia välineitä lähes joka pihassa, verkkoja ja muita pyydyksiä, veneitä ym. Muutamista taloista aukesi hieno näkymä järven ulapalle. Mustveen kylässä näkyi vartiotorni kertomassa neuvostoajasta, jolloin sotilaita ja rajavartijoita oli joka paikassa. Samoin hylätyt asuinrakennukset ja kolhoosit kertovat suunnitelmatalouden ajoista, jolloin kaikilla oli työtä, vodkaa, leipää ja kaalisoppaa. Kuka edes osasi kaivata tietokoneita, kännyköitä tai Facebookia?
Maantiellä ajopäivät ovat pääasiassa yksinäistä raatamista ja mitään poikkeavaa tapahtuu harvoin. Olin yllättynyt kun opetusajossa oleva liikenneopettaja parkkeerasi autonsa eteeni ja tuli kyselemään suomeksi pyöräni valoista. Olivat kuulemma niin kirkkaat valot keskellä päivää. Mies halusi valokuvata lampun, kerroin tosin että ei ole halba hinta. Kaveri kyseli reitistäni ja toivotti hyvää matkaa.
Ajauduin päivän mittaan lähelle Tartoa, jonne en kuitenkaan halunnut mennä, koska olen käynyt kaupungissa aiemminkin. Käänsin Tarton liepeiltä kohti etelää, tarkoitus oli mennä Räpinaan ja siitä ehkä Valgaan. Suunnitelmat muuttuivat siltatöiden vuoksi. Olisin joutunut kiertämään kolmisenkymmentä kilometriä turhaan. Käänsin Ahja-nimisen kylän kohdalta lounaaseen ja ajelin heikkokuntoisten sorateiden kautta Pölvaan. Parin telttailuyön jälkeen ajattelin mennä kaupalliseen majoitukseen kuivattelemaan kostuneita varusteita. Keskustassa oli hotelli Pesä, jossa yön hinnaksi kerrottiin 42€. Pidin hintaa kalliina ja lähdin etsimään halvempaa vaihtoehtoa. Garminin ihmelaite toi minut ränsistyneen urheilutalon pihalle. Kävelin sisään ja kysyin että onko tämä hostel. Vastoin Garminin tietoa virkailija kertoi ettei koko kaupungissa ole hostellia. Parin puhelinsoiton jälkeen selvisi, että paikka on hostelli ja majoitus järjestyi kohtuulliseen 8€ hintaan. Lakanat olivat puhtaat ja huone oli lämmin eikä torakoitakaan näkynyt, voiko enempää toivoakaan. Paikka oli muuten tyhjä, olin ainoa asukas joten melukaan ei vaivannut.
Päivän kilometrit 136.
Maantiellä ajopäivät ovat pääasiassa yksinäistä raatamista ja mitään poikkeavaa tapahtuu harvoin. Olin yllättynyt kun opetusajossa oleva liikenneopettaja parkkeerasi autonsa eteeni ja tuli kyselemään suomeksi pyöräni valoista. Olivat kuulemma niin kirkkaat valot keskellä päivää. Mies halusi valokuvata lampun, kerroin tosin että ei ole halba hinta. Kaveri kyseli reitistäni ja toivotti hyvää matkaa.
Ajauduin päivän mittaan lähelle Tartoa, jonne en kuitenkaan halunnut mennä, koska olen käynyt kaupungissa aiemminkin. Käänsin Tarton liepeiltä kohti etelää, tarkoitus oli mennä Räpinaan ja siitä ehkä Valgaan. Suunnitelmat muuttuivat siltatöiden vuoksi. Olisin joutunut kiertämään kolmisenkymmentä kilometriä turhaan. Käänsin Ahja-nimisen kylän kohdalta lounaaseen ja ajelin heikkokuntoisten sorateiden kautta Pölvaan. Parin telttailuyön jälkeen ajattelin mennä kaupalliseen majoitukseen kuivattelemaan kostuneita varusteita. Keskustassa oli hotelli Pesä, jossa yön hinnaksi kerrottiin 42€. Pidin hintaa kalliina ja lähdin etsimään halvempaa vaihtoehtoa. Garminin ihmelaite toi minut ränsistyneen urheilutalon pihalle. Kävelin sisään ja kysyin että onko tämä hostel. Vastoin Garminin tietoa virkailija kertoi ettei koko kaupungissa ole hostellia. Parin puhelinsoiton jälkeen selvisi, että paikka on hostelli ja majoitus järjestyi kohtuulliseen 8€ hintaan. Lakanat olivat puhtaat ja huone oli lämmin eikä torakoitakaan näkynyt, voiko enempää toivoakaan. Paikka oli muuten tyhjä, olin ainoa asukas joten melukaan ei vaivannut.
Päivän kilometrit 136.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti