22.3.2011

22.3.2011 tiistai

Hotellin aamupala oli kohtuullinen, jogurttia, kahvia, patonkia, omenahilloa ym ranskalaista. Olin yötä Lyonin etelälaidalla ja aamun ensimmäinen tehtävä oli löytää ulos kaupungista ja kohti pohjoista. Ajelin pitkin jokivartta ja länteen lähti useita teitä, muttta kaikki vaikuttivat vievän moottoritielle. Erään moottoritietullin lähellä oli virkailija päivystämässä autossaan ja osasi neuvoa minut n486 tielle, joka vie pohjoiseen. Pikkuhiljaa Lyon jäi taakse. Kaupunki oli todella suuri ja rakennuskannasta näki, että Ranska on joskus ollut yksi maailman johtovaltioista merentakaisine alusmaineen. Maisemat muuttuivat ja viinitarhat vaihtuivat peltoihin jossain Maconin eteläpuolella. Tämä viittasi siihen, että seuraavan yön voisi viettää vaihteeksi hotelli erässä. Päivä oli pitkälti veivaamista samanlaisessa, tasaisessa maisemassa. Poikkesin kaupoissa ostamassa ruokaa, juomaa ja kartan, koska yksi aiemmin ostamistani osui liiaksi itään. Uusi kartta alkoi Maconin kaupungin kohdalta, jonka ohitin, vaikka 4.5 euron pizzatarjoukset ja 38 euron hotellitarjoukset houkuttelivatkin. Päädyin yöksi noin 10 km pohjoiseen Maconista Seinen rantaan tammimetsään. Pidin ennen nukkumaanmenoa metsässä syöntiorgiat ja paistoin Lidlin lihaisaa makkaraa kaasukeittimen liekissä oikein tammiseen tikkuun seivästettynä ja ison kupillisen pikakahvia. Lidlin Ranskassa valmistettu makkara on kerrassaan mainio matkaeväs paljon energiaa kuluttavalle pyöräilijälle. Rasvasta (30%) saa energiaa, proteiinista (15%) rakennusaineita reisilihasten kehittämiseen ja kuoresta ravintokuitua;) Suomalainen B-luokan jauhopitoinen hiilihydraattimössö grilllimakkara sopii lähinnä keskivartalon kasvattamiseen tai ajokoiran välipalaksi, nehän syövät tunnetusti kaikkea, mikä on vähänkään sukua ruoalle. Päivän kilometrit 104

23.3.2011 keskiviikko

Herätys teltasta klo 6:15. Yö oli viileä, lämpöä vain muutama aste plussaa. Hitaasta kiiruhtamisestani huolimatta vaikuttaa, että ehdin kohti pohjolaa nopeammin kuin kevät. Reitti kulkee lähes suoraan etelä-pohjoissuunnassa ja matka taittuu satakunta kilometriä päivässä. Olin laittamassa telttaa kasaan, kun hotelli erän respa eli maanomistaja tuli vierailulle. Hän kulki kahdenkymmenen metrin päästä ohi, mutta ei vilkaissutkaan, vaikka huusin bonjour ja koetin muutenkiä ääntelehtiä. Omistajan poistuttua paikalta söin aamupalan ja tein rauhassa lähtöä, kun hän tuli toistamiseen. Otin vinkistä vaarin ja lähdin polkemaan kohti pohjoista. Pysähdyin välipalalle tienlaidan patisseriaan, jossa kolme nuorta miestä väänsi vehnätaikinasta pullaa, pizzoja, patonkia ym purtavaa, melkein kuin 7 sorttia samasta taikinasta. Kassalla mummo myi tuotteita kyläläisille ja matkustavaisille. Minutkin otettiin vastaan kuin kadoksissa ollut sukulaispoika ja hyviä oli paistetut taikinapalat nälkäisen polkupyöräilijän syötäväksi Poikkesin Chalon Sur Saonen kaupungin matkailutoimistossa pyytämässä tarkan kartan, jolla läpiajo sujui hyvin. Seuraavana meni Beaunen kaupunki ja tienlaidoille alkoi taas ilmestyä viinitarhoja. Viinihiivamaan väki ahkeroi viljelyksillään Viininviljely näyttää olevan melko työvoimavaltaista. Ohessa kuva Lidlin viinihyllyltä, ei ole maataloustuotteet pahoissa hinnoissa. Suomessa on edullisimpien hintojen verran pelkkää veroa ja kierrätyspullon panttia. Suurta suomalaista ajattelijaa, Veikko Huovista lainatakseni: "Reumatismiton olkoon niiden jalkojen vanhuus, jotka ovat näihin viineihin käytetyt rypäleet polkeneet"
Illaksi arvelin ajavani lähelle Dijonin kaupunkia. Nimen perusteella odottelin merkkejä sinapinsiementen viljelystä, sinapinhöyryisistä tuotantolaitoksista tai edes jotain viitteitä tuosta mainiosta makkaran ja lihan mausteesta. Totesin, että Dijonin sinappi taitaa olla samanlainen myytti kuin Simpeleen siiat, Parikkalan piiat, tai Porin pirut . En ole nähnyt Dijonissa sinappituubia, kuten en niitä piikoja, siikoja tai piruja vaikka olen seutukunnilla liikkunut.
Laitoin Garminin hakemaan hyväksi havaitsemaani Premier Classe-ketjun hotellia. Valitettavasti hotelli oli täynnä samoin kuin pari naapurihotelliakin. Löysin lähistöltä F1-ketjun hotellista huoneen aamupaloineen hintaan 39e. Ketjun konsepti vaikuttaa samanlaiselta, kuin Suomessa Omenahotellien, eli perushuone pienillä kuluilla halpaan hintaan. Sopii hyvin ainakin omalla rahalla matkustavalle polkupyöräturistille. Asiakaskunta näytti muodostuvan paljolti entisistä alusmaista muuttaneieista ranskalaisista tai heidän jälkeläistään. Hotellissa toimi myös netti, joten pääsin päivittämään tätä tekstiä. Päivän kilometrit 114.

21.3.2011 Valence- Lyon

21.23.2011 maanantai
Hotellin aamupalaan kuului vain kahvikupillinen, mutta se auttoi riittävästi matkamiestä taipaleelle. Aamu oli tyyni ja se antoi lupauksen kohtuullisen helposta ajopäivästä. Reitti kulki Valencen ja Viennen läpi kohti Lyonia, jonne oli matkaa noin 140 km. Matkalla sattui Alkon valikoimien viinipullojen etiketeistä tuttuja paikkoja. Koska ranskalaisten budjettiluokan punaviineistä on "hieman" tanniinisia muistoja ja makuelämyksiä, ostin Lidlistä espanjalaisen Tarragonan Gran Reservan, vaikka olisin saanut samaan reilun 4€ hintaan ranskalaisen Medocin Grand Crun. Kenties hyvin nukuttu yö hotellissa tai vähätuulinen päivä teki ajamisesta helppoa. Toki kuntokin paranee ajanmittaan. Näyttää, että 100 km on normi, jonka ajaa vastatuuleenkin. Kovaan vastatuuleen väännettäessä tajunnan taso voi olla tosin loppupäivästä olla jo hieman alentunut, mutta satku mikä satku lähempänä kotia. Olen pitänyt sitä myös jonkinlaisena vaatimuksena, joka tulisi ajaa, että matka taittuu. Jokaisella on reissulleen omanlaisensa toteutustapa ja odotukset. Toki Etelä-Ranska voi houkutella jopa makumatkalle, mutta itse olen lähtenyt polkupyöräilemään. Maantien kutsu on niin kova, ettei tässä oikein lepopäiviä malta viettää, ainakaan toistaiseksi. Nyt on viikko takana ja matkaa on taittunut noin 700 km eli kuvittelisin olevani suunnilleen aikataulussa, jos kolmen viikon reissusta puhutaan. Pyörä on toiminut hyvin, ostin Espanjasta tuubin Repsoil 2-tahtiöljyä ja Lidlistä hammasharjan ketjujen voiteluun. Barcelonassa oli suolaa ilmassa ja ketjut loistivat ruosteenpunaisina jo toisen ajopäivän jälkeen mutta öljy paransi tilanteen.

Lyon lähestyi vääjäämättä ja runsaasta tarjonnasta oli helppoa etsiä hotellia. Päädyin Premiere Classe nimisen ketjun hotelliin, Garmin toi minut pihaan asti. Hotelli oli budjettiluokkaa, huoneet kuin jossain paralkkikylässä päällekkäin. Huone löytyi samalla tutulla tyylillä kuin vaikka venäjällä, turkissa, ukrainassa, tsekissä, bulgariassa, romaniassa, puolassa ym eli en osaa paikallista kieltä, mutta jos hotelliin tulee, niin todennköisesti on huonetta vailla. Ihmisen perustarpeet on samanlaiset kansallisuudesta riippumatta, se on lopulta €, $ tai £ joka sanoo viimeisen sanan markkinataloudessa. Huoneen hinta oli vain 37 euroa ja sain viimein netin toimimaan, että pääsen päivittämään blogia. Ranskassa tuntuu olevan verkot hyvin suojattuja, Nokia E71 löytää kaupungeissa verkkoja vaikka kuinka paljon, mutta kaikki ovat suojattuja tai kaupallisia.

Ruokahuollosta toistaiseksi on vastannut Lidl, tässä on oikein oppinut odottamaan sini-keltaista kylttiä, että pääsee ostamaan laukkuun herkkujen herkkuja, kuten makrillifileitä sinappikastikkeeessa, maustamatonta- tai mansikkajogurttia ja pullovettä aina mantelisuklaasta puhumattakaan. Ruokaan ei montaa euroa mene päivässä, vaatii vain mielen lujuutta ajaa ohi kaikkien ”Platte de Jour 12€-tarjousten, joita on tien varret täynnä.Päivän kilometrit 108.

18-20.3.2011

18.3.2011 perjantai

Ylös pimeän aikaan ja kamoja kasaan teltassa. Loput auringon noustessa. Oli mukava jättää tämä tuulinen paikka, vaikka sieltä alaspääsykin vaati lihaksia, painovoima ei tuonut. Heti aamusta ibuprofeeni huuleen ja lisää apteekista 1.8 ekeä 20 tablettia. Polvisärky jatkui mutta painoin menemään. Muutama kilsa tuli helpolla kun tielaitoksen miehet poimivat minut a75 moottoritieltä hörhöilemästä. Opin samalla että N-alkuiset tiet ovat national-teitä, joita pitkin saa ajaa esimerkiksi polkupyörällä, samoin D-alkuiset. A-alkuisille ei auta mennä, ne ovat moottoriteitä. Michelin 1:200000 kartat ovat tosi hyviä kaupunkien läpiajossa, Garmin opastaa mukavasti seuraavaan kaupunkiin, vaikka olisi missä Ruessa hyvänsä, ihmeellistä tuo tekniikka. Yöksi telttaan hevosaitauksen viereen kun ei hotellia löytynyt. Päivän kilometrit 128.

19.3.2011 lauantai
Ylös teltasta hevosaitauksesta ja baanalle. Läheisen Montpellierin läpiajo vaati kysymistä, mutta läpi päästiin lopulta. Ihmiset olivat kaupoilla ja liikkeissä oli moottoripyöränäyttelyitä ym kevääseen kuuluvaa. Narbonnen läpiajokin vei aikansa ja päädyin illasta oikaisemaan vuoriston pikkutien kautta kohti Orangea, minne jäin yöksi telttaan viinitarhan viereen. Ilta oli tuulinen ja yö oli äänekäs tuulen kohinan vuoksi, hyvä että teltta pysyi paikallaan. Jossain vaiheessa tuli annettua liikaa painoa oikealle jalalle liikkeellelähdössä ja nyt molemmat polvet on kipeät. Kilometrit 99.

20.3.2011 sunnuntai
Teltta kasaan ja menoksi. Orangen kaupunki on heräämässä ja poikkesin juomassa kahvin patongin kera. Isolla väestöpohjalla tällaiset palvelut onnistuvat. Olisi vaikeaa kuvitella Parkanon, Pyhännän tai Pelkosenniemen asukkaita kävelemässä pitkin kylänraittiä pari tuoretta patonkia kainalossa kohti kotia aamukahvin keittoon. Syötäköön Suomessa pakastettua tai pussitettua leipää jatkossakin. Tulin myös kiinnittäneeksi huomiota nopeusvalvontaan, poliiseja ei näy puskissa kyttäämässä, eikä peltipoliiseja ole kuin kylien keskustoissa ja ne on ainakin Michelinin karttoihin merkitty. Suomi taitaa olla tässä suhteessa aikamoinen poliisi- tai sanoisinko miliisivaltio. Vastaavaa olen nähnyt vain Venäjän ederaatiossa. Muutoin ihmiset huomioivat toisensa ja monet tervehtivät minua kuin vanhaa tuttua bonjour-toivotuksin. Polkupyöräilevä matkaaja saa positiivista huomiota ja on autoilijoidenkin keskuudessa vähintään tasa-arvoinen tielläliikkuja.
Päivän aikana polvisärkyyn piti ottaa taas särkylääkettä, vastatuuli piinasi koko päivän, tulisi välillä edes tyyni päivä. Myötätuulta en uskalla edes toivoa. Kaupat olivat hyvin auki, ostin hieman vettä ja hedelmiä. Päivällä keitin kaasulla puurot ja kahvit.Illaksi pääsin hotellin noin 15 km ennen Valencea. Lyoniin on matkaa noin 150 km. Hotellin hinta 50euroa, nettiä en saanut toimimaan ohjeista huolimatta. Olipa mukava käydä pesulla ja pestä pyykkiä Niin sitä kummasti ihmistyy jopa kolmen teltassa vietetyn yönkin jälkeen, kun pääsee pesulle ja saa akut ladattua. Akuista puheenollen Veho Pebble vara-akku on toiminut loistavasti, se latasi Garminin kolme kertaa ja virtaa jäikin. Kilometrit 104

17.3.2011, Ranskaan

17.3.2011 torstai

Aamusta liikkeelle hotellista. Respan poika kehui pyörääni kevyeksi, mitä se ei kyllä ole. Rekat lisääntyivät rajalle saavuttaessa, siellä oli myös isoja kauppoja, joissa myytiin pääasiassa viinaa ja olutta. Sain ostetuksi kaasusäiliön keittämistä varten. Ranskan rajalle oli kova nousu, jota puuskutin tosissani ylös. Muutaman kilometrin päässä tapahtui se, mitä olen jo kauan odottanut, eli minulta puhkesi rengas. Vaihdoin uuden sisärenkaan ja paikkasin puhjenneen. Reiän aiheuttaja oli pieni piikki, kuin teräsharjasta peräisin, mutta pistosuojattu Schwalbe Marathon Plus kohtasi voittajansa lähes 5000 ajokilometrin jälkeen Jossain vaiheessa päivää vasenta polvea alkoi särkeä. Otin vaivaan ibuprofeenin. Illan tullen saavuin Le Palme nimiseen paikkaan vuoristossa, jossa oli tuulimyllyjä ja hirvittävä tuuli. Laitoin teltan pystyyn mäntymetsään, siellä oli hyvä uinua. Kilometrit 90

15-16.3 Barcelonasta kohti Ranskaa, sadetta riittää

tiistai 15.3.2011
Herätys veljen luota ja lähtö kentälle klo4.10. Olimme kentällä ajoissa ja lähtöselvitys meni helposti. Aikanaan pääsin koneeseen ja matka Berliiniin meni nopeasti. Berliinissä keneen vaihto kesti vajaat kaksi tuntia. Nousin lopulta euroopan taivaalle, aurinko paistoi kirkkaasti ja sveitsin sekä ranskan maisemat näyttivät upeila 11 km korkeudesta. Mieleen tuli, että onkohan minulla joku laskuvirhe, jos kone menee tuota väliä yli kaksi tuntia 765 km nopeudella ja minulla pitäisi pyörällä mennä mutkia pitkin kolme viikkoa. Barcelona oli sateinen ja hommat hoitui terminaalissa pikku kyselyllä. Sain pyörälaatikon ulos ja aloin koota pyörää taksimiesten ihmetellessä. Kokoaminen kesti varmaan 1.5 tuntia. Pyörän rungon vaakaputki oli saanut pienen klommon kaikesta suojauksesta huolimatta. Yksi taksimies otti kuvan ja toivotti hyvää matkaa. Lähdin lentokentältä poispäin, mutta se olikin yllättävän vaikeaa, Pikatieltä lähti liittymiä moneen suuntaan ja jouduin harhailemaan ja ajamaan edestakaisin, ennen kuin pääsin keskustaan. Samaan aikaan yllätti vielä voimakas sadekuuro, jota pitelin sillan alla. Pääsin pikatietä pitkin tööttäysten vauhdittamana keskustaan, joka oli hiin hieno kuin kuvittelinkin. Ainoastaan sää ei suosinut kuvaamista. Poikkesin kaupassa ostamassa banaaneja, vettä ym purtavaa, Karvakäsikauppiaita kiinnosti minkä avustuksen varassa minulla on vara matkustaa, eli maksaako valtio minulle jotain. Tavallaanhan näin onkin meillä valtion palkkalistoilla olevilla, mutta kerroin olevani lomalla. Ajelin rantabulevardia ottaen samalla muutamia kuvia, autoja sai pelätä nopeuksien ja liikennemäärän takia. Rantakadulta löytyi kohtuuhintainen 44 e hotelli Vila de Premia, johon päätin jäädä yöksi lataamaan akkuja. Rekkojen seassa harhaillessani kovassa sateessa tuli taas mieleen, että kyllä ihminen on hullu. Pyörä olisi päässyt huoneeseen, mutta hissi oli ahdas, yösija löytyi hotellin takahuoneesta. Ajomatkaa tuli tänään harhailujen kanssa reilut 40 km, jospa huomenna tulisi kunnon päivä.


16.3.2011 keskiviikko
Herätys sateiseen aamuun ja kamat kasaan. Sadeviiitta oli tarpeeseen, Ajelin pitkin rantaa n11-tietä. Jossain vaiheessa harhauduin c32-autopistalle. Aamupalan puutteessa söin tien laidassa nälkääni Elovena-pikpuuropussia kuiviltaan kun paikalliset tielaitoksen kaverit tulivat kyselemään että olenko menossa Ranskaan ja olenko sakemanni. He opastivat minut takaisin n11-tielle. Kävin jossain kylässä syömässä täytetyn patongin ja jatkoin matkaa. Poikkesin Lidliin ostoksille ja takaisin tullessa huomasin, että reppu oli jäänyt baariin. Ajelin kovaa vauhtia takaisin, onneksi reppu monine latureineen oli tallessa. Tästä koitui kuitenkin 10 km turha lenkki. Pienet merenrantakylät jäävät hieman n11-tien sivuun lähestyttäessä Ranskan rajaa. Sadetta tuli noin tunnin välein reilustikin, puin sadeviitan ainakin neljä kertaa päivän aikana. Tienvarsille ilmestyi peltoja, liittymissä oli pullo-, vessapaperi- ja kondomivyöhykkeiden jälkeen kelvollisia teltanpaikkojakin. Muutamia rekkakuskeja ajamiseni taisi ärsyttää torventööttäyksistä päätellen. Jotkut henkilöautoilijat tööttäsivät ja heiluttivat kättä. Vastaan tuli viisi pyöräilijää kevyehköissä matkavarusteissa, neljä tyttöstä ja yksi nuorimies heikkokuntoisimpana viimeisenä. Ensimmäinen kijaisi somasti nähdessään minut, lajitoverin. Tien laidassa oli vajaa kymmenen naista työssään muutaman kymmenen kilometrin matkalla, nuoria olivat, mutta osa hieman elämää nähneen oloisia. Virttynyt olemukseni vähensi intoa markkinointiviestintään heidän puoleltaan ja aiheutin lähinnä säälinsekaisia katseita. Mielessä oli ajatus yöpyä teltassa, mutta vaatteet ja kaikki kamat ovat aivan kosteita. Mukavuus voitti ja menin La Masia -nimiseen hotelliin 39 euron veloituksella. Pyörä pääsi autotalliin ja pesin pyykkiä ja lojuin kylpyammeessa. Ranskan 1:miljoonaan kartta oli apuna tutkittaessa seuraavan päivän reittiä. Kilometrejä kertyi 141 ja energiaa paloi yli 3000kcal.

Lisää valmisteluja, lähtö lähestyy

Kamat alkaa olla paketoituna, vielä jotain pientä täytyy ottaa mukaan. Pyörälaatikolle näyttää tulevan painoa noin 26-27 kiloa, lätkäkassille noin 19 kiloa. Aivan puhdasoppisessa luottokorttimatkailussa kamojen paino putoaisi kymmeniä kiloja, kun laukut, teltta, makuualusta, tyyny, makuupussi, tavaratelineet ym. voisi jättää pois, pyöränäkin voisi voisi olla vaikka kotona tallissa värjöttelevä Bianchi Via Nirone. Mukaan lähtee nyt muutama varaosa ja työkalu vaikka matka suuntautuukin sivistyneelle seudulle. Painosta huolimatta mukaan tulee myös Asus 701 miniläppäri, jolla yritän päivittää blogia mikäli löytyy jostain Hotspotteja ilmaista nettiyhteyttä varten. Kamerapuolella päätin jättää painavan digijärkkärin kotiin ja tyytyä Fuji F70EXR:n kuviin.

Googlen katunäkymien perusteella ainakin Espanjassa on paikoin kapeat pientareet tien laidoissa, joten lienee viisainta ottaa huomiovärinen liivi mukaan ja käyttää sitä. Moottoriteillä eli espanjalaisittain autopistoilla on tietullit ja kuulemma rekat käyttävät paljon näitä maksuttomia kapeampia teitä. Googlen kuvissakin näkyy paljon rekkoja. Kuva on N11-tieltä Barcelonasta Ranskan suuntaan, pyöräilijälle ei ole paljoa tilaa laidassa

Rahaliikenteen olin etukäteen laskenut pitkälti luotollisen Visa Creditin varaan. Huonoksi onnekseni sain pari päivää sitten tekstiviestin Luottokunnasta, että kortti suljetaan turvallisuussyistä. Kortin numero oli vuotanut jonkin isomman jutun yhteydessä vääriin käsiin. Täytynee siirtyä käteistalouteen reissun ajaksi, varalta otan Visa-debit kortin, vaikka en sen käytöstä pidäkään ulkomailla.

Barcelona-Rostock 2011, valmistelua

Pitkästä aikaa blogin päivitystä. Vuoden 2011 reissun on tarkoitus suuntautua Barcelonasta välimeren rantaa itään ja Ranskan läpi pohjoista kohti Saksaaan ja Rostockista laivalla Helsinkiin. Lentoliput on ostettuna. Airberlinin lippu 15.maaliskuuta Helsingistä Berliinin kautta Barcelonaan 135€ + pyörän rahti urheilutavarana 25€. Reitti oli pitkään täysin auki. Mietiskelin vaihtoehtoja kuten Pyreneiden yli Andorran kautta Ranskan länsirannikolle ja pohjoiseen. Toisena oli mielessä Pyreneiden ja Massiivin välistä Keski-Ranskaan ja Pariisin kautta Saksaan. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona on karkeasti hahmoteltuna Barcelona-Nimes-Lyon-Nancy-Luxemburg-Rostock. Reitti näyttäisi kulkevan paljolti melko tasaisessa laaksossa Massiivin ja Alppien välissä. Olen tutustunut reittiin Google Mapsin kartoista ja ilmakuvista ja laskeskellut pituutta map24 ja Michelinin karttasivuilla. Moottoriteitä pitkin laskurit antavat hiukan vajaa 2000 km eli pienempiä teitä ajelemalla täytynee lisätä 10-20% matkaan. Ajomatkaksi tulisi näin vajaa 2500 km. Hankin Bookdepositorystä Michelinin 1:275000 mittakaavan karttoja, numeroiltaan 515, 520, 523 ja 526. Lisäksi latasin Garminin Edge 705 navigaattoriin Openmtbmap.org saitilta Espanjan, Ranskan, Saksan, Luxemburgin ja Alankomaiden kartoista tarvittavia palasia. Näillä sekä Garmin City Navigator + Eurovelon kartoilla on meininki suunnistaa. Tarkoituksena on lähteä Surlyllä matkaan. Olen hankkinut hieman varusteita, pyörän ohjaustankoon vaihtuu Ergon GP1 tupet. Kärsin puutuneista sormista edellisen reissun jälkeen noin 5kk. Tarkoitus on kokeilla, josko em. kahvat auttaisivat laitimmaisten sormien puutumiseen. Taakse hankin paristokäyttöisen, kiinteästi asennettavan B&M 4D Toplight lampun, samassa paketissa tuli muutama varapinna ym. pientä. Yöunia varmistamaan on tilauksessa Ajungilak Air Pillow tyyny Varuste.netistä. Puhelimen, MP3-soittimen ja Garminin latausta varten hankin Veho Pebble-lisäakun. Laitteella pystyy mainosten mukaan lataamaan matkapuhelimen akun 3-5 kertaa, laitteessa on 5000mAh sisäinen akku ja USB-liitäntä. Ensimmäisten käyttökokemusten perusteella lupaus pitää paikkaansa. Laite säästää 38 euron hankintahintansa nopeasti, jos sillä voi vähentää kaupallisen majoituksen = verkkosähkön tarvetta.
Pyörä on pakattu pahvilaatikkoon, mitoiltaan noin 135x100x25 cm. Lentoyhtiön mukaan painoa laatikolla saa olla max. 30kg. Täytynee laittaa laatikkoon pehmusteita siltä varalta, että boksi saa kovaa kyytiä rahdinkäsittelijöiltä.
Matkatavaroiden kuljettamiseen järkeilin parhaaksi ison jääkiekkokassin, laitan sen sisään täyteen pakatut pyörälaukut + muuta kamaa.Täytynee alkaa punnitsemaan laukkuja. Teltta, makuualusta, ja makuupussi muodostavat suuren osan matkatavaroiden painosta. Loppu jää vaatteille, muutamille työkaluille ym sälälle. Lähtöön on aikaa noin 3 viikkoa. Nettikameroiden perusteella Barcelonassa ja Etelä-Ranskassa näyttäisi olevan jo asialliset ajokelit, eli ei liian kuuma tai kylmä. Suomen talvessa kärvistelevälle noin +12 päivälämpätila kuullostaa lähes kesältä.